Mitä hallituksessa ajatellaan seuraavasta. Köyhän kuukausitulo on joko 411 euroa/kk tai kuntatasolla se puolitettuna eli n. 250 euroa/kk.
Jos tarvitsee hammashoitoa, yksityisellä sektorilla kokemukseni mukaan tunnin hoito maksoi yhteensä 270 euroa, josta Kela maksaa 70 euroa korvausta, loput menevät hammashoitoyrittäjän yritysmaksuihin ja ne loput omaan elämiseen. Mitä jää elämiseen?
Kokemukseni mukaan - kun köyhä menee määrätyissä kunnissa kunnalliselle sektorille hammashoitoon, hampaita paikataan niin huonosti ja niin huonoilla paikoilla, että on turhaa mennä sinne uudestaan, kun saa vain mielipahaa ja ne hampaat sekä vähät rahat hupenevat palveluntarjoajansa turhuuksiin. Ei sinne hoitoon näiden asioiden vuoksi mennä.
Ajatelkaa, miten sellainen asiakas, joka joutuu pakosti elämään 250 tai 411 eurolla kuukaudessa, miten käytönnön todellisuudessa ei ole mitään mahdollisuuksia hoidattaa edes hampaitaan, ainakaan tässä turhimmaksi tasoksi katsuissa ikäluokissa eli Ö-mapin asiakkaina. Eikä kukaan myöskään mene esim. hammaslääkärin tuoliin istumaan, jos tietää, mitkä työn tulokset ovat tällä halvemmalla työn sektorilla eli kuntien tarjoamissa palveluissa, kun ne veroeurot tärkeysjärjestyksessä ohjataan vain autoille tarkoitettuihin kehityshankkeisiin.
Hyvä työ ja hyvät hammaspaikkamateriaalit kestävät, sen itse olen elämäni aikana huomannut.
Nykyisin on tapana väittää, että "hampaisen paikkauksissa ei ole vikaa, vaan asiakkaan hampaan hoidoissa". Mitenkä ne minunkin suuni toiset monia vuosia sitten paikatut hampaat voivat edelleen hyvin, kun samalla suun hampaisto on harvennut nykyisten hammashoitotapojen vuoksi? Jos esim. itse hoitaisin hampaitani niin huonosti, eikö se järjen mukaan pitäisi vaikuttaa kaikkiin hampaisiin?
Näihin ongelmiin pitää löytää ratkaisu, muuten me sotien jälkeen syntyneet vietämme pian vanhuutemme ilman hampaita.
Jos tarvitsee hammashoitoa, yksityisellä sektorilla kokemukseni mukaan tunnin hoito maksoi yhteensä 270 euroa, josta Kela maksaa 70 euroa korvausta, loput menevät hammashoitoyrittäjän yritysmaksuihin ja ne loput omaan elämiseen. Mitä jää elämiseen?
Kokemukseni mukaan - kun köyhä menee määrätyissä kunnissa kunnalliselle sektorille hammashoitoon, hampaita paikataan niin huonosti ja niin huonoilla paikoilla, että on turhaa mennä sinne uudestaan, kun saa vain mielipahaa ja ne hampaat sekä vähät rahat hupenevat palveluntarjoajansa turhuuksiin. Ei sinne hoitoon näiden asioiden vuoksi mennä.
Ajatelkaa, miten sellainen asiakas, joka joutuu pakosti elämään 250 tai 411 eurolla kuukaudessa, miten käytönnön todellisuudessa ei ole mitään mahdollisuuksia hoidattaa edes hampaitaan, ainakaan tässä turhimmaksi tasoksi katsuissa ikäluokissa eli Ö-mapin asiakkaina. Eikä kukaan myöskään mene esim. hammaslääkärin tuoliin istumaan, jos tietää, mitkä työn tulokset ovat tällä halvemmalla työn sektorilla eli kuntien tarjoamissa palveluissa, kun ne veroeurot tärkeysjärjestyksessä ohjataan vain autoille tarkoitettuihin kehityshankkeisiin.
Hyvä työ ja hyvät hammaspaikkamateriaalit kestävät, sen itse olen elämäni aikana huomannut.
Nykyisin on tapana väittää, että "hampaisen paikkauksissa ei ole vikaa, vaan asiakkaan hampaan hoidoissa". Mitenkä ne minunkin suuni toiset monia vuosia sitten paikatut hampaat voivat edelleen hyvin, kun samalla suun hampaisto on harvennut nykyisten hammashoitotapojen vuoksi? Jos esim. itse hoitaisin hampaitani niin huonosti, eikö se järjen mukaan pitäisi vaikuttaa kaikkiin hampaisiin?
Näihin ongelmiin pitää löytää ratkaisu, muuten me sotien jälkeen syntyneet vietämme pian vanhuutemme ilman hampaita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin on.
Turussa ulkoistettiin hammashoito kilpailuttamalla. Yksi yritys oli ylitse muiden ja se valittuiin ainoaksi palvelusetelillä hyväksytyksi toimijaksi.
Aikanaan, kun hoitopaikkoja oli enemmän, sai ajan kiireelliseen toimenpiteeseen samana päivänä tai viimeistään viikon sisällä.
Nyt lääkäri määräsi minut kiireelliseen hoitoon. Yritin saada ajan mainitulta firmalta. Aika kiireelliseen hoitoon heltisi puolentoista kuukauden kuluttua!