Minulle tulee ajoittain olo, jossa ei tiedosta itseään, ns poissaoleva olo. Kun olo tulee, pitää oikein miettiä, että olenko todella tässä. Olo kestää alle minuutin, sitten kaikki on taas normaalia. Kysynpä vain, että onko muilla samanlaista hassua oloa? Mistä johtuu?
Mielenkiintoinen tapaus
Aimuth
7893
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulle on muutamia kertoja parin vuoden sisällä ollut niitä. Kerran olen pökertynyt muutamaksi minuutiksi ja alkanut krampata, tietämättä siis itse siitä mitään, mies kertoi. Olin sairaalassa tarkkailussa mutta mitään ei tutkita ellei tule seuraavaa kertaa.. Pelkäämpä vaan että voisi olla jotain epileptistä... Olen nimittäin nuorempana saanut ex-mieheltä aikamoisia iskuja päähäni.
Mulla kans on ns. poissaolevia kohtauksia ja ne kestävät muutaman minuutin.
Tänäänkin pussissa mä oikeen hätkähdin ja rupesin miettimään miten sinne linja-autoon olin joutunut.
Muistin kyllä miten, mutta kaikki oli tapahtunut kuin unessa ja pussissa istuessakin tuntui etten istu siinä oikeasti.
Sitä on vaikea selittää, mutta se tuntuu siltä kuin näkisi unta, ettei todellisuudessa sitä tapahdu.
Sitä on vaikea selittää. Kyllä, näin on. Lääketieteellistä selitystä kun tälle ololle ei löydy.
Narkolepsian lievempi muoto?
Selitus löytyy, mutta voi vaatia pitkät
tutkimukset sairaalassa.
Ei löydy parin päivän makuuttamisella
vuodeosastolla, onko edes EEG otettu?
Muitakin syitä on, mutta niitä on tässä
turha alkaa jankkaamaan.
Neurologille ja psyykkaajalle, kunnollisille
vaan on pitkät jonot ja yksityiselle tarvitaan
vahvaa lompsaa.
Noille on omat terminsäkin (mikäli epileptiset kohtaukset on poissuljettuja): depersonalisaatio (tunne, että itse on olemassa ja muut ovat unta/harhaa) ja derealisaatio (muut ympärillä ovat todellisia ja tuntee itsensä epätodelliseksi).
Nuo liittyvät monesti paniikkihäiriöön, sosiaaliseen fobiaan jne.
jos olet nuori mieluiten ns.teini/murrosikä menikö viralliseksi? noi tuntemukset kuuluvat asiaan ja menevät pois aikanaan.ja kertaan jos en ois itse kokenut en kirjoittaisi.
Minullakin on ollut tuon kaltaisia olotiloja. On luonnollista, että niitä ihmettelee tai pelkää, varsinkin kun ei osaa selittää ja tiedä, että onko muillakin samankaltaisia tuntemuksia.
Ehkä niiden kanssa oppii elämään ja ehkä ne joskus menevät kokonaankin ohi.
On hyvä tietää, että ei ole ainoa, vaan on muitakin (yllättävän monta saman kokenutta). Minua ainakin auttaa tieto, että en ole ainoa, jolla on tälläisia kokemuksia.