Mä oon umpirakastunut.
Mä oon ihastunu itteeni, enkä pääse irti siitä tunteesta.
Mä oon varma, että tää on ikuista. Kuin kuolematonta.
Mä oon ihastunu itteeni, enkä pääse irti siitä tunteesta.
Mä oon varma, että tää on ikuista. Kuin kuolematonta.
Mun pitää kertoo tää juttu.
Mä oon mies.
471609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Onneksi olkoon, olet löytänyt itsesi. Oleko käyttänyt jotain tiettyä tekniikkaa vai muuten vaan oivaltanut asioita?
En mitään tekniikkaa.
Se tuli kuin salama umpioven takaa avaimen reiästä.
Mun on pakko myöntää että itseni kokoinen eteisen peili ei valehtele.
Se kertoo enemmän kuin kuvata voi.
Tapaatko useinkin kuvajaistasi, arvatenkin aina iltaisin ja aamuisin, mutta vietättekö säännöllisesti yhteistä aikaa ja hoidatte suhdettanne?
Noo, kyllä myöntää pitää, tapaamme muutaman kerran päivässä.
Aina kun mä menen vessaan ja tulen pois, on melkeen pakko halata itteeni.
Suhdetta mä hoidan,,,ainakin kampaamalla hiukset. Ehostusta en käytä. Meikit ei oo mun juttu.
Olinhan mä järkyttynyt aluks, et voiko tämä olla totta, rakastuu itteensä. Kyl se toimii.
Tänään mä vien itseni shoppailemaan. Haluan pukeutua tyylikkäästi itseäni varten.
Varmaan UuÄfÄffälle menen tai kirpparille. Suorat housut ja kiva paita olis mukavia.
Mä hauan tuon saman sensaation, ja mieluusti silleen, ettei se mens koskaan pois.
Joskus nämä jutut täällä pelastavat päivän.
Olin aika down äsken, mutta en enää.
Sait mut hykertelemään naurusta.
K I I T O S ! :)
Kiitos. Tänään mun suhde itseeni oli katkolla kun eteisestä simahti lamppu. Mä näin vain hämärän tyypin siinä peilissä. Siinä ajattelin, että mikähän tyyppi toi on, onko sillä puhtaat jauhot "pusseissa".
Noo mä vaihdoin lampun ja huomasin, jipii mä itsehän siellä olin.
Illalla mä menen saunaan ja pesen itseni huolella, että kelpaan peililleni. Nyt jäntskittää uskallanko mä näyttäytyä sille alasti? Tää olis eka kerta...?
Noh, miten kävi? :)
No mä kävin saunassa. siellä mä en ujostellut yhtään koska saunan peiliin mahtui vaan naama.
Mut annas olla kun tulin saunasta. Ekaks mä sammutin valot eteisestä ennen kuin riisuin kylpytakin. Sitten räps, valot päälle...
Ilme peilissä ei ollut kovin kauhistunut mut kun se ilme katsoi navasta alespäin niin pienen pieni huolenryppy näkyi siellä peilin ilmeessä. Mut kuiteski silleen okei, menettelee...
Oh man, you made my day :)
Hymy huulilla syöksyn unien ihmeelliseen maailmaan. Unia. Toivottavasti näet itsestäsi kaunista unta :)
Mun uni ei ollut kovin kaunista. Lievää painajaista. Toi viimeaikainen kohu et sähköposteja varastettu vai kaapattuko se oli.
Pitkälle yöhön mun mielessä pyöri, et mitä kaikkea lurituksia mä olenkaan kirjoitellut itselle. Mulla on kaks meiliä persona1 persona2 ja pakko sanoo, välillä se viestittely on kiihkeetä.
Nyt jos joku on kaapannu ne lootat ja levittää ne nettiin mun rakkauselämä paljastuu kaikes karuudessaan. Siel on intiimejäkin yksityiskohtia...
Siks mä näin unta niist sähköposteist ja salasanoista. Kun on huolissaan itestä ja toisesta, siin ei kerkee nähdä kaunist unta. Mut ehkä ensi yönä.
Hui mikä kohu. Nyt iski pieni paniikinpoikanen. Intiimit paljastukseni saattavat olla julkisia, niinkö? Meen äkkiä sulkemaan lootani :(
Vietä laadukas päivä rakkaasi kanssa ;)
*juoksee henkensä edestä lootalle*
Nou enää panic. Lootat on nyt umpisuljettu ja tuplavalesalasanoilla suojattu. Imelimmät viestit mun oli pakko poistaa vaikk otti himppasen syömmen syrjästä.
Mä tulin kuiteski tulokseen et oonhan mä aikuinen mies. Mun ei passaa olla romanttinen ylitsevuotavasti. Pienempikin kehuilu riittää. Tietysti mä joudun tässä taisteleen hempeilyn ja machoilun rajamailla, et kuiteski mä haluan olla itselleni karski. Mut pitäis säilyttää herkkyyskin. En kyl tykkää nyyhkiä yleisillä paikoilla et mä en näytä ikävää itseeni kovin julkisesti.
Ole vaan yltiöromanttinen ja herkkä, ne on hienoja piirteitä :) Pehmoilua tässä kovuutta arvostavassa maailmassa tarvitaan. Ole siis pehmeä ja lempeä itsellesi ;)
Ja muista säilyttää tuo pilke silmäkulmassasi. Ei tätä elämää niin vakavasti tarvitse aina ottaa. Leikkimielisyys on hyväksi ja tuo iloa elämään. Onnistuit ainakin minun kohdalla. Kiitos sinulle :)
Tänään mä olenkin viettänyt isänpävää etä- ja lähi-isukkina. Sain toki kortin onnittelun kera. Kortti tuli odottelujen jälkeen:) Mulla kun on hajamielinen täysi-ikäinen jälkeläinen. Hyväluonteinen tyttö.
Kyl mulla on oikeasti tunne-elämää. Peili ei ole kovettanut mua täysin.
Tietysti kun vilkaisin peiliin tänäänkin niin aloin pohtia, kumpi meistä on se isukki:)
Okei. Mä olen isukki.
Myöhästyneet onnittelut isukille :)
Luin aamulla Hesarista, että pieni pelleily, ovela jekku tai pelkkä kohtelias tervehdys voi pelastaa päivän. Totta, niin totta!
Ajatella, että nauru voi helpottaa kipuja noin tunniksi. Lisäksi huumorintajuinen elää pidempään kuin tosikko. Huumori auttaa selviytymään stressistä ja parantaa vastustuskykyä, todetaan samassa tekstissä.
Itse hulluttelen, pelleilen, leikittelen ja nauran sen minkä kerkiän. Huumorin avulla pysyn täysjärkisenä :) No ainakin melkein. Osaan toki käyttäytyä ihan aikuismaisestikin, silloin kun sitä vaaditaan.
Arjen askareet odottavat. Vapaapäivänäkin. Hetken vielä kuitenkin nautin tästä tyhjentyneestä huushollista, hiljaisuudesta ja rauhasta. Vaikkapa hemmottelemalla itseäni. Osaan minäkin sen taidon. :)
Mä oon mieltä samalla aallolla. Ihminen tahtoo olla turhan tosikas. Vaik ei tarviis.
Hesari oli mullakin auki tarpeeksi kauan. Luin oleellisen. Muunmukana sen sivun jossa kerrottiin kannettavassa tietsikassa olleista eväs leivistä, kravatin leikkauksesta et silleen.
Siin pääskrivausosiossa oli juttu kuis paljon on lääkejäämiä meiän juomavesissä. Muutama sukupolvi myöhemmin ihmiset ei tarvii reseptei. Juo vaan votaa.
Mä en hulluttele hirveesti, on rauhallinen elo ja pienet piirit. Irtotuttavat liian tosikoita varmaan. Jos ne näkis meikän tekstit, ne ottais etäisyyttä vielä kauemmaks. Et tota se yksinkertainen elämä teettää, hoitoa vaille toi mies.
Mut niillä ei ookkaan sellaista peiliä kun meikällä. Taikapeili.
Luin tuon jutun noista juomavesien lääkejäämistä ja aika hurjaahan se olisi, jos kokonaiset väestöryhmät alkaisivat kärsiä mielialan vaihteluista tai seksuaalikäyttäytymisen muutoksista. Jestas sentään.
Yksinkertainen elämä on ihan parasta, sanoo yksinkertainen ihminen eli minä. Simple living. Mulle se tarkoittaa lähinnä kiireettömyyttä ja tavarapaljouden kaihtamista.
En tykkää tavaroista, mutta taikapeilin haluaisin. Olisi kiva astua peilin läpi suureen seikkailuun :) Onkohan mun elämä vähän tylsää? ;)
Tylsää tai ei, peili sen kertoo, siis elämän totuuden, ei tylsyyttä.
Sun kannattaa hankkia positiivinen peili. Ihmisillä on kyllä enimmäkseen negatiivisia. Mikähän kauppa niitä myy? Peilin kautta pääsee suuriin seikkailuihin yhdellä vilkaisulla:)
Ei, ei mun ei sun ei kenenkään elo oo tylsää...tai jos on niin johtuuks se vaan tavaran vähyydestä? Sikskö ihmiset haalii hulluilta päiviltä rihkamaa jota ne ei tarvii? Mä luulen, että niillä on peilit mutta ne käyttää niitä väärin. Kuten vaiks niin ettei peilin eteen voi mennä hyväksyttämän iteään, ellei ole laittanut juuri sitä oikeaa ehostetta tai sitä kivaa huivia joka löytyi shöppis ressulta.
Ihminen siis hyväksyttää peilissä ittensä materian, ei ittensä kautta.
Mä en tarvii kans mitään ylijäämävarastoa. Tänään havahduin, et pian on yhet juhlat. Ekaks tuli hullu ajatus, että kauppaan! Surfasin netissä vaatesivuilla... Sit menin mun vaatekaapille ja puin 2 - 3 kertaa käytetyt "juhlavaatteet" jotka sisälsi laadukkaan puvun.
Mä menin peilin eteen ja wautsi, sieltä katsoi tosi tyylikäs tyyppi. Ei voinut kuin ihailla:) Hinta 0 euroa.
Joo juomavettä kannattaa säännöstellä, ettei tule pöljäksi, ei lähde taju mut huumorintaju voi kärsiä kun lääkevesi turruttaa:)
Sano mun sanoneen, että peili valehtelee. Peilissä näytän ihmiseltä, mutta annas olla, kun siitä peilikuvan ihmisestä ottaa valokuvan. Kumpi valehtelee peili vai valokuva? Kamera ei valehtele, peilin siis täytyy valehdella ;)
Eikö mun elo olekaan tylsää? Kiva kun kerroit.
Vähemmän tavaraa, enemmän elämyksiä. Siihen pyrin. En elä materian kautta, koska tavara tuo kuitenkin onnen vai lyhyeksi ajaksi. Onnellisuus löytyy jostain ihan muualta, ihmisen sisältä :)
Oonkohan sen takia näin pöljä, kun kittaan hanavettä niin paljon? Vaikutukset siis tuntuu jo.
Eikä muuten kannata suudellakaan. Ei ainakaan kovin syvälle toisen suuonteloon sukeltaa. Sekin on vaarallista, Hesari valistaa. Tai voihan sitä sitten suutelon päätteeksi hörpätä sitä hanavettä. Ja kaikki on hyvin taas :)
Mä en rohkene suuteloitsua pölyisiä ja likaisia peilejä. Itteä ihastellessa on tullut peilin pintaan hönkäyksiäkin ja koska mun hönkäyksissä ei ole alkoholia, peiliin jää näkymätön hönkäyksen hattara.
Mä tarkoitan että pitäisi varmaan pyyhkiä peilejäkin useammin. Mut totuus on sellainenkin, et syyskaudella ja talvella ihminen pettää itseään. Hämärässä "lika ei näy" nin ei tarvitse ajatellakaan. Kevätaurinko, viimeistään iltaaurinko paljastaa karmean totuuden niin peilin pinnassa kuin muutenkin.
Kyl normaali ihminen siivoaa kerta viikossa vähintään. Tai siis uskottelee siivoavansa, eikä huomaa ottaa pois sitä likaa joka ei näy.
Joo kyllä väitetään, et valokuva ei valehtele mut se jos mikä valehtelee. Kamerassa on ominaisuuksia et saa laihasta lihavan ja päinvastoin ja kuvaa voi käsitellä ja manipuloida ja mitä vaan. Peili on se eka mihin kannattaa uskoo. Mut jos peili näyttää jotain kieltestä tai rumaa, älä usko pätkääkään. Se on optinen harha:) On vain kuninkaita ja kuningattaria ja prissejä ja prisessoja. Ei rumia ankan poikasia, ne on satua.
Mä kans en vaihda hanavettä mihinkään, miks se siitä muuttuisi kun on ikänsä juonut samaa klooria. Voishan sitä lantata maitoon tai piimään tai limuun.
Toisekseen pullovesi se vasta bakteerista onkin. Tutkittu juttu.
Hämärässä tuikkujen loisteessa ilman peilejä ja kameroita. Niin on hyvä. Käsikopelolla tunnustelen, että kaikki osat ovat tallella ja suurinpiirtein oikeilla paikoillaan. Osaan huulet punata ja hiukset kammata ilman peiliäkin. Ja ei kun menoksi ;)
Juuri niin niin ja juuri. Tunnelmavalaistus. Käsin kosketeltavuus :)
On osa persoonaa et voi punata huulet vaikka pimeässä. Hiukset menee järjestykseen vaikka sormin kouraisemalla. Mä tarkoitan eläväiset puhtaat hiukset. Naisen hius tarvitsee kampaa. Jos omakin on turhan kasvava ja elinvoimainen.
Joku mies sanoi, että naisen hius tarvitsee kampaa. Enkä mä omista edes sellaista. Ei löydy koko huushollista. Sitä sellaista muovista piikkistä esinettä. Hiuksia mulla kuitenkin on ja paljon onkin. Ja ovat kaiken lisäksi vielä vallattomat ja eläväiset. Eläväinen kuollut keratiinikasa. Mahdottomat. Kuten omistajakin ;)
Naisen upea harjas toimii harjallakin kuohkeuttaen. Tiukan paikan tullen omalla viisipiikkisellä. Paitsi jos on peukali keskellä kämmentä, se tekee vaon ja luo jakauksen:)
Hiuksista puheenollen mä huomasin aamulla (peilistä tietennii) että voisi käväistä jo parturissa.
:D onnea teille vaan sitten. Toivottavasti ei tule kolmatta pyörää tuohon suhteeseen....
Jos on tosirakastunut, niin siihen välliin ei tule etes epäilystä, jotta jotain toista vois rakastaa!!
Ja sitten kans seksin suhteen; TOSIRAKKAUS ODOTTAA!
jaa otkos ite kirjotellu kaikki?
Aivan mahtavaa. Teillä tulee olemaan koko eliniän kestävä suhde, vaikka mitä tapahtuis ;).
Mulla onkin enää huoli ja jännitys, milloin mä voin rekisteröidä suhteen itteeni. Ei mun ole pakko mennä kirkkoon. Kyl maistraatti kelpaa.
Sormuksia mä olen katsellut sillä silmällä. Eilen näin aivan ihastuttavan Anttilan ikkunassa. Ei ollut pilattu hinnalla. Mut mihin sormeen sen vois laittaa sitten kun virallistan suhteen itteeni. Mä oon ajatellut keskisormea.
Mun piti sanoa. Et miks pitäs ottaa murheita jostain toisesta. Kun lukee palstoja niin yhdellä jos toisella on "se ei tykkää enää must" "miks me tapellaan" "se jätti munt" ja kaikkee.
Tää suhde tosiaan saattaa kestää eliniän ellei vanhenmiten tule kyllästymistä ja peilien rikkomista. Tästä suhteesta ei voi paeta hevillä. Naama tulee vastaan viimeistään kaupan sovituskopissa tai jossain. Itteäni kuitenkaan en haluis nähä ravintolan vessan peilistä.
Itseään on pakko opetella rakastamaan. Kai viimeistään nyt. Mun virhe aikaisemmissa suhteissa on ollu se, että oon jossakin määrin vaatinu miehiä paikkaamaan miun puuttuvaa itsetuntoa ja vaatinu heiltä kehuja tms.. On kuitenkin ymmärrettävä, että loppujen lopuksi, siis loppujen lopuksi, kukaan muu ei välttis voi antaa sulle sitä sensaatiota siitä, että olet ok, rakastettava jne.kuin sinä itse.
Olen btw uskossa ja ajattelen siten, että Jumala haluaa ihmisen ajattelen itsensä Jumalan kuvana ja ihmeellisenä, hienona, tarkoituksellisena olentona maan päällä.
Sun jutussa on totuuden juures. Ihminen hukkuu elämältään jo pienenä. Lasta ei opeteta rakastaa itteään. Se joutuu peilaa elämäänsä toisten kautta, kilpailee paremmuudesta...
Ittetunto saattaa nujertua ja sillon se lähtee hakemaan huomiota ja hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, tulee siitä riippuvaiseksi mut samalla yrittää alistaa sitä vastapuolta...
Sen elämästä tulee henkisyydes kauhun tasapaino, epävarmuus kaikesta kestääkö tämä eikö kestä, alkaa lääkitä itseään korvikkeilla suklaasta shampanjaan...
Jossakin välissä ihminen uppoaa omaan mahdottomuuteensa kun se ei ole ymmärtänyt, et hän itse on ensin sellaisena kun se on ja sitä kautta hyväksyy elämän...
Ihminen on sellanen kuin se on siihen asti kehittynyt, ei siihen tarvii botoxia eikä uusia aivoja.
Mun "itseriittoisuus" riittää ittelle, se on mukava leikki omalla sielulla, vitsinä:)
MIKSI KAIKKI PITÄÄ AINA KAILOTTAA KOKO MAAILMALLE?
Sitä en ymmärrä.le
?
Mä taas katson peiliin ja totean, ett kylläpä mä oon helvetin ruma ämmä. Ei ole toista näin rumaa naista ollut olemassakaan. Mut pitäis pistää sirkukseen vetonaulaks : Nähkää maailman rumin nainen!! . Jos eteisessä kulkiessa satun unenpöpperössä vilkaseen peiliä, niin kyllä se muutaman kerran on pahasti säikäyttänyt ennenkuin on tajunnut ett oma ruma naamahan sieltä näkyy. Mun naama on vähän saman näköinen kuin Manaaja-elokuvassa olevan pikkulikan naama, silloin kun se oli pahan vallassa. No, eipähän tarvitse halloweeniaikaan naamaria käyttää, mutt muulloin tuo ulkona liikkuminen tuottaa päänvaivaa, ett en säikäyttäis pikkunaperoita turhaa tällä naamallani, ulkona liikkuessani. Tasan käy onnenlahjat, toiset on kauniita ja toiset, kuten mä, on susirumia.
Mä pidän tuollaisista ihmisistä. Tiedätkö mitä, sä olet löytänyt vaan ittesi ja sellaista ei kannata ottaa raskaasti:) Onneksi sä et otakaan.
Havahdutit munt illanhämyyn, et mä en oo katsonu peiliin sillä silmällä, oonko mä ruma vai komea, naamaltani? Nyt eteisessä ei ole valoa, jääköön se katsominen huomiseen.
Millainen on susiruma? Eihän Susi ole ruma.
Susiruma on sellanen, jonka nähtyään toteaa ett hyi helvetti minkä näkönen toi on! Oikea susihan on kaunis eläin, eipä sotketa sitä tähän. Ehkä olen vaan oikeasti hyväksynyt tuon totuuden omasta ulkonäöstäni. Monet tututkin ovat sanoneet ett olen luontaantyöntävän näkönen ja ihmisen ja eläimen välimuoto. Sain jostain kerran kirjankin, jossa opetettin miten näyttää hyvältä. Aikani sitä opusta selattuani tajusin ettei siitä ollut näin rumalle mitään hyötyä ja vein sen kirjan paperinkeräykseen. Ei sitä voinut kellekään antaa, joku toinen olis voinut pitää sen saamista loukkauksena. Kerran sain potkutkin, kun työnantaja vaihtui firmassa. Syynä oli ett mun naama oli kuin petolinnun perse ja ilme pelotti kaikki asiakkaat pois. Ilmankos siellä oli niin hiljasta ja rauhallista :D. Ei tällästä kannata liian raskaasti ottaa, kun tosiasialle ei voi mitään. Toisethan enempi mun rumasta naamasta stressiä kantaa :D
Sulla on hei kaikki edellytykset voittaa oman itsesi missikisailut joka lajissa mennen tullen. Muista bikinikierros peilin edessä ennen suihkuun menoa :D
Hyvä umpirakastunut, nyt jaat onnea meidän kaikkien kanssa.
Tuskin sentään olet kuolematon.
Mutta rikas saatat olla luoltuasi.
Säästät rahaa kun ihailet itseäsi ja olet onnellinen, vaikket käy missään ja
voit itse yksin päättää rahoistasi.
Ystäviä sinulla ei varmaankaan ole, mutta ethä niitä tarttekaan kun oot onnellinen muutenkin.
Väärin, ihminen hyvä.
Mä en ole kuolematon. Mä en ole rikas kuoltua. Mä tuhlaan kaiken. Jos en muuhun, matkustelen. Hotelleiden peileistä katsoo "eri" ihminen jos kotipeilikään ei liian pahaa näyttele:)
Ystäviä mulla on sen verran kun ihminen tarttee. Ystäviä voi olla kaikenlaisia, eri muodoissa. He tarvitsevat mua. Mä valikoin ne. Mut liika on liikaa.
Totta oikein, mä olen onnellinen. Vähästäkin.
On hienoa, ett edes yks ihminen on onnellinen tässä maailmassa. On hienoa, ett sulla on ystäviä. Itselläni ei ole ystäviä, ehkä en osannut olla sellanen, ett olisin jollekin ystäväks kelvannut =´(
Eikö sulla ole ystäviä netissäkään? Karkoitatko ne pois?
Älä oo tyly ota vastaan lykky niin sua onnistaa. Kyl ystäväks kelpaa aina. Pitää olla optimisti, ei pettynyt.
Mä oon kaikkien ystävä. Tai ainakin lähes. Melkeen. Mä en vähättele ketään, ihmisinä.
Mä en ole tyrkkänyt itseäni minnekään nettisivuille, ei kiinnosta. Riittää kun oikeassa elämässäkin on ilman ystäviä. Ehkä ei ole ystäviä liian ruman kuoren takia ja luonnekin on liian tylsä ettei ketään kiinnosta tällänen hissukka. Elämä ja ihmiset ovat mut pettyneeks tehneet. Sen verran paljon ikää ett tietää jo mistä se ettei ole ystäviä johtuu eli ulkonäöstä. Ei rumalla ollut lapsenakaan ystäviä, miten olis aikuisenakaan. Olen sen näkönen ettei kukaan kehtaa mun kans missään käydä ilman häpeää näin rumasta seurasta. Mä en vaan kelvannut koskaan kellekään ja olen sen jo hyväksynytkin, vaikka se ett joutuu olemaan yksin satuttaakin. Joillekin asioille ei vaan voi mitään.
Sä oot nyt pistäny ittes kummalliseen surku tilaan.
Ei niin rumia olekaan, että maailma kaatuis. Eikä niin kauniita, että ne koristaisivat kaikkeuden.
Toiseks voihan netissä kommunikoida tuntemattomana niinku tässä ketjussa.
Ala vaan rakastaa ittees, onhan sekin jotain. Palstoilla voi kirjoitella.
Niin, olishan sekin jotain ett ees itse pystyis itseään rakastamaan. Ainakin olis yks ihminen, joka rakastais mua. Parempi kun en rupea enää moista tekemään. Jos edes näytän olevan iloinen muitten seurassa, niin aina on tullut joku joka haluaa repiä sen pienenkin hymyn mun naamalta. Mä oikeasti olen sellanen, ett mun pelkkä läsnäolokin ärsyttää muita, on se tullut jo tarpeeksi usein kuultua. Ja rumaksikin on tarpeeksi usein haukuttu, joten sen täytyy olla totta. Joten ehkä on parempi etten mä itsekkään rupea iseäni rakastamaan, kun mussa ei ole yhtään mitään sellaista mikä olis hyvää tai hienoa. Mä olen oikeasti helvetin ruma ja paska, epäkelpo, joka tavalla. Nuo asiat olen oppinut monen vuoden hyvällä yhtämittaisella koulutuksella.