Tiedän muuten

siinä on, että hoitoalalle suuntautava käyttää lääkkeitä? Luulisi, että itse mt-kuntoutujana et löisi toisiin ihmisiin noin helposti tuomitsevia leimoja, vaan ymmärtäisit, että he ovat samanlaisia ihmisiä toiveineen ja tarpeineen kuin kuka tahansa meistä? Miltä itsestäsi tuntuisi se, että joku ajattelisi sinun olevan epäkelpo ammatissasi, koska olet ns. "hullu"? Vaikkei ala liittyisi mitenkään mt-häiriöihin ja niiden hoitoon, niin hyvin todennäköisesti siinäkin ollaan ihmisten kanssa jossain tekemisissä, vähintään työkavereiden tai pomon. Se, että syö lääkkeitä, kertoo sitä paitsi siitä, että tiedostaa ongelmansa ja on hoidon piirissä, eli yrittää tehdä parhaansa tulevaisuuden vointinsa hyväksi. Hän myös omien ongelmiensa vuoksi tietää "ikänsä terveinä olleita" paremmin, mitä potilaat käyvät läpi, miltä heistä tuntuu ja osaa ehkä olla empaattisempi.

Toivottavasti aloittaja ei ollut tosissaan.

Eikös sitä ole uutisoitukin, että sairaaloista katoaa yhä enemmän lääkkeitä...

Kyllä se seula koulutukseen on liian huono. Lisäksi hoitoalalla on liikaa niitä joiden mielestä on tärkeämpää juoruta kahvihuoneessa kuin hoitaa vanhuksia tai sairaita. Ihan oikeaa tietoa on asiasta.

Eipä hoitoalan järjestöjä kiinnosta yhtään se minkälainen työ-ja hoitomoraalin heidän jäsenillään on...

Katsokaapa ihmiset hyvät kuinka monta suomalaista on jossain elämänsä vaiheessa syönyt mielialapillereitä. Aika moni. Siihen joukkoon mahtuu niin monenlaista ihmistä, ammattia, ikää ja rotua.

Minä en myöskään ymmärrä mikä ongelma se on jos syö psyyken lääkkeitä. Ise oon vuosia ollu lääkityksellä ja sen ansiosta voin hyvin. Kukaan ei huomaa, että mulla on vakava mielenterveyden häiriö ja syön lääkkeitä loppu elämäni. Voin hyvin kunhan muistan ottaa lääkkeeni. Ei se mua mitenkään rajoita.

Minun olo taas oli paljon parempi ilman lääkitystä ja lääkityksen alaisena kun olin niin olo oli enemmän kun kamala ihan jatkuvasti. Lääkkeet pilasivat myös ulkonäköni.

Minä olen pakko-oireinen ja masentunut ja luen terveysalaa.. Olen kuitenkin terapiassa ja pikkuhiljaa paranemassa. Lääkkeitä en suostu syömään.

En ymmärrä, millä tavalla olen epäsoveltuva tälle alalle? Olen neurottisempi ja tarkempi kuin muut ihmiset. Nykyyään kun terveydenhuolto on yhtä suurta häsläämistä, eikö ole ihan hyvä, että siellä on ne muutamat ihmiset, jotka tekevät työnsä kunnolla alusta loppuun? Jotka tarkistavat mahd. kaksi kertaa, että antavat potilaalle oikean lääkityksen.

Itse olen kuitenkin ripeä työskentelemään, joten en ymmärrä mikä tässä on ongelmana.

Toki saatan surra enemmän potilaiden puolesta, kuin ns. tavalliset ihmiset, mutta silloin ainakin aidosti keskityn ihmisten sairauksiin/ongelmiin, enkä vain sivuuta heitä.

Itse opiskelen terveydenhoitajaksi ja uskon, että esim. kouluterveydenhoitajana on vain plusaa, että empatiaa ja kokemuksia löytyy ihan omasta takaa..

Terkkaritäti, jolla ei ole kokemuksia ns. rankasta nuoruudesta, ei välttämättä ole niin hyvä niistä kertomaan nuorille, kuin sellainen joka on ehkä kokenut itsekin sen.

Täällä Varkaudessa tuntuu olevan niitä lähihoitajia kun jotain vitun kirjavia koiria. Eivät näköjään täälläkään katso, mitä vitun pohjasakka päästävät hoitoalalle.

Hmm... pitäisiköhän diabetikkojakin kieltää opiskelemasta hoitoalaa. Voihan sitä tulla vaikka hypoglykemia kesken hoitotoimenpiteen. Tai korkeasta verenpaineesta kärsivä henkilö voi tulla huonovointiseksi, migreenipotilas voi saada kohtauksen,niin ja epileptikkoja ei ainakaan saa päästää hoitoalalla kamalaa jos tulee kohtaus. Oikeastaan kukaan ei ole riittävän "terve" työskentelemään hoitoalalla. Joten lakkautetaan kaikki sairaalat saman tien, koska hoitajia ei enää voi olla.

Mielenterveydenhäiriöt eivät ole sen kummempia asioita kuin muutkaan, eivät ne estä työskentelemään hoitoalalla tai opiskelemasta alaa. Paljon tärkeämpää on, että ihminen ymmärtää omat voimavaransa sekä heikkoutensa ja vahvuutensa. On olemassa tietenkin joitakin mielenterveyden ongelmia jotka saattavat estää opiskelemasta ko. alaa, mutta useimmiten silloin on kyseessä muutenkin työkyvytön henkilö.

Itse sairastuin opiskeluaikoinani, opiskelin siis lähihoitajaksi. Valmistuin hyvin arvosanoin sain vakituisen työpaikan. Tiedän, että olin todella hyvä työntekijä ja äärimmäisen tarkka. Lisäsin jatkuvasti omaa ammattitaitoani ottamalla asioista selvää. Valitettavasti sairaus otti minusta vallan ja jouduin jäämään sairaslomalle. Tosin silloinkin otin itsestäni vastuun ja ilmoitin esimiehelleni, että en mielestäni ole enää työkykyinen. Työterveyshuolto tiesi alusta alkaen mt. ongelmistani. Myös kaikki työkavereni tietävät asiasta. Nyt olen ollut jo pidemmän aikaa sairaslomalla. Käyn kyllä edelleen sillointällöin työpaikallani moikkailemassa työkavereita. En koskaan salaa heiltä vointiani. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut ammattitaitoani mt. ongelmieni vuoksi ja minusta niillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Syön kyllä mielialalääkeittä, mutta jos joutuisin käyttämään esim. bentsodiatsepiinejä en koskaan menisi niiden vaikutuksen alaisena töihin. Mielenterveysongelmista vaikeneminen ja salailu lisäväät turhaan ennakkoluuloja niitä kohtaan. Valitettavasti niitä kohtaa kyllä terveydenhuollonkin piirissä.

Jos sinua Ap. ei ole hyväksytty kouluun mt. ongelmiesi vuoksi niin jos haluat voit varmasti pyytää siitä kirjallista selvitystä miksi. Jos tämä selvitys ei tyydytä sinua jo koe tulleesi väärin kohdelluksi ja muuta syytä siihen ei ole, että sinua ei kouluun otettu voit aina valittaa. Eduskunnan oikeusasiamiehelle voi tehdä kantelun jos virannomaistaho tms. on toiminut väärin, päätöstä hänkään ei voi muuttaa, mutta hän voi antaa kirjallisen muistutuksen päätöksen tehneelle taholle. Tämä prosessi ei ole nopea päätöksen saaminen kestää yleensä noin vuoden vähintään, eikä kaikkia tapauksia otetta käsittelyyn. Jokaisella kansalaiselle on kuitenkin oikeus tehdä tämä kantelu.

Juu, minäki tiedän muutaman ihmisen jokka opiskelee hoitoalalle ja käyttää huumeita. Oikein fiksuja ja hyväsydämmisiä ihmisiä ovat. :)

Kyllä se nyt vaan on niin, ettei vaikeasti mielenterveysongelmainen ole sopiva ihmissuhdealoille, koska hänellä ei ole omat asiat kunnossa. Tällöin hänen toiminta- ja arviointikykynsä on heikentynyt.

Se on ihan eri asia, että toimii vertaistukihenkilönä jne.

Minusta ei pitäisi päästää hoitokoulutukseen vakavia F-koodeja omaavia. Muutenkin pitäisi tehdä psykologinen testaus kaikilta.

Varsinkaan mielenterveyshoitajiksi ei pitäisi päästää omia ongelmia omaavia. Siinä menee omat ja potilaiden ongelmat sekaisin. Koskee myös psykiatreja ja psykologeja.

Minusta tässä koko keskustelussa menee nyt vellit ja puurot sekaisin. Ihminen voi omata F-koodeja, mutta se ei tarkoita että hän ei olisi toimintakykyinen. Monilla mielenterveysongelmia sairastavalli ihmisillä sairaus on hyvin hallussa lääkkellä eikä se haittaa normaalia elämää mitenkään.

Eri asia on jos mielenterveys on akuutisti kriisissä. Sairaus oireilee voimakkaasti ja haittaa merkittävästi ihmisen elämää. Silloin tämä ihminen ei sovi hoitoalalle, mutta silloinkaan kyse ei ole pelkästään hoitoalasta. Tälläisessä tilanteessa mt.potilas on luultavasti kyvytön opiskelemaan mitään muutakaan alaa.

Jos F-koodit estäisivät pääsyn hoitoalalle olisi kyse syrjinnästä mitä suurimmasta määrin. Aivan naurettavaa edes tälläinen keskustelu. Mielestäni kyse on ennakkoluuloista ja siitä, että kirjoittavat eivät tiedä mt.sairauksista riittävästi. Eivätkä tunne näitä sairastavia henkilöitä.

Yllä olevalle kirjoittajalle sen verran, että hoitajakoulutukseen on aina psykologiset testit on kyse sitten lähi-tai sairaanhoitajasta.

hoitaja_x sen verran, että ainakin itse sivuutin rikollisuuden ja huumeiden käytön kirjoituksissani siksi, että mielestäni tässä asiassa oli lähinnä kyse mt.ongelmista. Se että on mielenterveysongelmia ei tarkoita, että on rikollinen ta päihdeongelmainen. Rikolliset ja päihdeongelmaiset eivät tietenkään missään nimessä kuulu hoitoalalle. Omassa työssäni olen aikanani törmännyt varastaviin hoitajiin, jotka joutuivat teostaan vastuisiin. Mt.ongelmia heillä ei ollut.

Lehdistä on myös voinut lukea, että lääkäreiden päihdeongelmat ovat myös nyt pinnalle. Varsinkin huumavien lääkeaineidenkäyttö on yleistä. Niissäkään artikkeleissa ei ole viittattu mt. ongelmiin, Joten yhteyttä näihin en ole vielä löytänyt.

On totta, että tietyissä mt.häiriöissä on suurempi riski päihdeongelmiin, mutta mikään automaatio se ei ole.

Terapia tapaus kirjoitti "Eikös se yksi mummojen murhaajahoitsu ollut pahasti persoonallisuushäiriöinen?" Juu kyllä oli, mutta persoonallisuushäiriöitä on aika monenlaisia. Muistaakseni tällä murhaajalla hoitsulla oli antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, joka on jo aika hurja juttu. Ymmärtääkseni myös hyvin harvinainen.

Niin ja löytyy niin F-koodeja minultakin enemmän kuin kaksi. Joten tiedän hyvin tarkkaan minäkin mistä puhun. Tunnen myös paljon ihmisiä joilla on enemmän vähemmän F-koodeja, terapiatapauksen sanoja lainatakseni.

En koskaan ole ajatellut, että en olisi ollut hoitotyöhön sopiva mt.ongelmien vuoksi. Se, että jouduin jäämään sairaslomalle ei liittyny työhöni. Olisi ollut aivan sama olisinko ollut roskakuski, insinööri tai kaupankassa olisin joka tapauksessa joutunut jäämään pois työelämästä.

"Kaikilla näitä taudeilla on nimittäin todella suuri todennäköisyys uusiutua 1-5 vuoden päästä. Ja jos siihen päälle on persoonallisuushäiriöitä ja ahdistuneisuushäiriötä, niin aina vaan paranee." Vaikka vakavilla mt. ongelmilla on suuri todennöisyys uusiutua. Niin ei se voi olla lähtökohta estää ketään opiskelemasta haluaamaansa alaa. Samalla kriteerillä pitäisi rankata. esim. lihavat ihmiset pois koska heille voi tulla sydän-ja verenkiertoelimistön sairauksia mitkä voivat johtaa runsaisiin sairaslomiin tai työkyvyttömyyteen. Myös joskus selästään oireillee ihmiset pitäisi hylätä, koska hoitoalalla selkä on kovalla koetuksella. Olisihan siinä suuri todennököisyys, että selkä menisi. Paras teettää saman tien kaikille geenikartoitus ja katsoa millä todennäköisyydella kukin on sairastumassa mihinkin sairauteen ja sen mukaan sitten rankataan opiskelijat. Eipä paljon jäisi jäljellä. Pointti tässä on se, että tulevaisuutta on mahdoton tietää.

Tässä koko ketjussa puhutaan syrjinnästä. Surullista on se, että jopa itse mielenterveys ongelmia sairastavat harjoittavat sitä. Mielenterveyden horjuminen ei tee kenestäkään sen huonompaa kuin muistakaan. Sen perusteella ei voi leimata kyvyttömäksi johonkin. Asiat on katsottava tilannekohtaisesti.