Sitä sanotaan että pitäisi mennä lääkäriin, jos masentaa.
En minä kehtaa. Tuntuu kuin olisin sitten joku huomionhakuinen idiootti, jos menen jonnekkin valittamaan.
En kehtaa edes puhua asiasta ystävilleni. Ensinäkään, he eivät voi sille yhtään mitään, ja tuntuu että jos heille puhun, olen huomionkipeä, ja epäuskottava.
Vähän niinkuin odottaisin että tämä menisi niin pahaksi, että joku huomaisi asian ilman että sanon sitä. Sen sanominen on niin hankalaa.
Miksi?
En minä kehtaa. Tuntuu kuin olisin sitten joku huomionhakuinen idiootti, jos menen jonnekkin valittamaan.
En kehtaa edes puhua asiasta ystävilleni. Ensinäkään, he eivät voi sille yhtään mitään, ja tuntuu että jos heille puhun, olen huomionkipeä, ja epäuskottava.
Vähän niinkuin odottaisin että tämä menisi niin pahaksi, että joku huomaisi asian ilman että sanon sitä. Sen sanominen on niin hankalaa.
Miksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä mutta kannattaa mennä puhumaan lääkärille heti vaikka se tuntuisi nololta koska se voi mennä pahemmaks kokoajan. :)
Tiedän tuon tunteen. Itse pelkäsin pitkään mennä kenenkään puheille (ja pelkään vieläkin huonojen kokemusten takia), koska en halua että minua "pilkataan" tai väheksytään, mutta toisaalta en halua myöskään kerjätä mitään huomiota. Menin kuitenkin lopulta, kun tarvitsin masennuksen iskettyä kolmatta kertaa sairauslomaa, mutta vieläkään en kehtaa sanoa, että omasta mielestäni tilani on huonompi kuin mitä papereissa sanotaan.
Kahdesta aiemmasta masennuskaudesta selvisin omin voimin. Menetin kuitenkin sen takia elämäni tärkeimmän ihmisen ja kadun valtavan paljon sitä, etten hakenut aiemmin apua. Kannattaa siis hakea apua ajoissa! (Ja jos se ei auta, niin ainakin voi sanoa yrittäneensä).
Se on kuule nykyään niin yleistä oirehtia henkisesti, ettei kannata häpeillä yhtään! Tk:ssa hoidettavista oireista yllättävän suuri osa on aidosti nk psykosomaattisia. Vaatii melko tarkan, kalliin ja erittäin pitkäkestoisentutkimuksen poissulkemismenetelmällä, että voidaan eksaktisti sanoa jonkin vaivan olevan puhtaasti psykosomaattisen, mutta silti yllättävän suuri osa sitä vain on.
Nykyelo on sen verran haastavaa ja sirpaloivaa, että tässä oravanpyörässä lievät oirehtimiset tulee vastaan itse kullekin aika-ajoin. Se vaatii rohkeutta ja itsensä tuntemista avautuakseen jollekin taholle. Jo sinällään pelkkä avautuminen helpottaa olotilaasi, usko pois. Mikäli vaiva hallitsee elämääsi turhan paljon kannattaa siitä puhua lääkärille, jolta löytyy keinot ohjata sinut toipumisen tielle. Parempi hakea vaikka hieman etuajassa apua vaivoihinsa, kun liian myöhään.