Mikä mukava asumismuoto ikäihmiselle

Missä parhaiten viihtyy. Taxeja voi käyttää jos itse kauppatavaroiden kotiin kanta rassaa. Palvelutaloja luullaan "täyden palvelun" kodeiksi, sitä ne eivät ole. Itse siivoat, pyykkäät, laitat ruokaa, keität kaffeesi, käyt ulkona syömässä jos liikunta onnistuu. Ruokapaikat ei aina ole lähellä. Vuokratkaan eivät ole halvimmasta päästä.

Pidän parhaana asumismuotona omaa kotiani kerrostalossa. Tuttavia on aina lähiåpiirissä. Jos sairastun sitten kunnallinen hoitomuodot tulevat kyseeseen, eiköpä niidenkin saaminen ole kotiasuminen, kodinhoitajat käyvät x4 /vrk.

Mukavin olisi omakotitalo Helsingin keskustassa.

Onneksi olen ajatellut ,ja tietänyt että en varmaankaan pysy ikuisesti hyvissä voimissa . Nyt sitten olen kohta asunut 10v kerrostalossa jossa on hissi .
Se oli ensimmäiseksi tärkee , meillä on paljon tällä aluella 3 kerroksisia vanhoja taloja joissa ei ole hissiä , ja vanhuksille sellainen asunto jo toisessa kerroksessa ei ole mukavaa.

Luulen, että en enään muuta , mitä sitten, kun en enään itse voi päättää.
Se on senajan mure.

Kerrostalo, hissillinen palvelujen lähellä. Kannattaa myös varoa asettumasta taloon mikä sijaitsee ison mäen päällä. Minulla on ystävä joka joutui muuttamaan, koska mäki kävi hänelle ylivoimaiseksi ja toinen joka kiertää korttelin kotiin mennessä jotta välttyisi kipuamasta mäkeä ylös.
Näitä asioita ei edes nuorempana pohdi.
Itse haluaisin asua keskustan tuntumassa, että voisin kipittää jalkaisin konserteihin, erilaisille luennoille, teatteriin yms. niin kauan kun vielä kiinnostusta riittää. En asu Helsingissä, eli keskusta on täällä kuitenkin rajallinen.
Kotosalla kohteet kiinnostaisi, ei vaan taida olla riittävän huono kunto vielä, jotta pääsisin, kun en voi ostaa osaketta .

Asun isossa taajamassa, mäen päällä kaikki palvelut 500m säteellä.
Terveyskeskus, apteekki, 3 iso markettia, ravintoloita kymmenkunta pizzeriat päälle,
Lääkärikeskuksia kaksi yksityistä 1 kunnallinen, järvelle n 1 km, taksiasema, sekä monen moista harrastepiiriä (aikuisopisto), pesuloita ja tietysti tanssiopisto.
Suuret metsäalueet joissa on hienot ulkoilupolut eivät nekään kaukana.

Ihan olen itse tykönäni päättänyt missä ja millaisessa asun. Ihan vasiten vaihdoin "vanhuuden asuntoon", jossa pärjäisin mahdollisimman pitkään. Katsoin että palvelut saatavilla, esteetön ja turvallinen asuminen omassa asunnossa, johon pääsy portaattomasti, hissi käytössä, rauhallinen ympäristö, mm ei liikenteen melua.
Totta vielä portaita käytän kuntoilun vuoksi, mutta eihän sitä tulevaisuutta tiedä.
Liikenneyhteydet tärkeitä, palvelulinja on ihan ylellisyyttä.
Joskus leikittelee ajatuksella myydä oma asunto ja mennä palvelutaloon. Aika tyyriitä on siellä vuokrat ja joka palvelusta veloitetaan erikseen.
Saahan sitä palvelua ostaa omaan kotiinkin, onhan se yhtiövastikemaksu kuukaudessa sentään paljon pienempi kuin palvelutalojen vuokrat.
Sanonkin että palveluasuntoon vain pakosta.

Todella mukavaa oli saada kirjoituksianne asumisen tiimoilta.
Kiitos kaikille paljon. Mielenkiintoista olisi jatkaa tätä kirjoittelua, kun niin vaikeaa on näin ikäihmisenä alkaa miettimään näitäkin asioita ihan konkreettisesti.
On niin monenlaisia muitakin miettimisen kohteita ja tällainen tosi suuri asia saada uusi asumismuoto jostain, on rankkaa nyt kun sen eteen todella rantautuu.
Olen niin paljon joutunut muuttamaan elämäni aikana erilaisista elämäni muutoksista johtuen, että vähän tekisi mieli viimeinkin lopettaa asumisen miettiminen, mutta ei auta vieläkin vain on yritettävä.
Huomasin, että paras muoto asumiseen olisi tuo pienikin omakotitalo keskellä kaupungin parhaita paikkoja, "mutta kun se ei käy, ei käy ei oo rahaa"
Sehän se tässä vanhuudessa on yksi harmillinen asia.
Sitten, jos on oma asunto sen vaihtaminen on todella raskas ruljanssi ja vie voimia.

Joskus olen leikitellyt ajatuksella muuttaa palvelutaloon, kuvitellen siellä olevan seuraa, silloin jos sitä kaipaa.

Samoin kuin Katleija pidän maksuja melko kalliina, siihen nähden, että kotona on herttaisempaa asua ja aikanaan saa apua kotiinkin.

Olen ihan tyytyväinen asumisalueeseeni, kauppa ja järvimaisema on lähellä. Pääkaupungin läheisyys ja yleinen viihtyvyys naapurustoineen on myös lisätekijä.

Poikani kyllä houkuttelee lähelleen, ja pienemmän asunnon hankkimiseen, mutta en ole valmis kodistani luopumaan koska viihdyn.

Sopiva pieni sisäpiha antaa mahdollisuuden kasvattaa kesällä vihanneksista kukkasiin, juuri niin pienimuotoisesti kuin sopii ikäiselleni.
Ikkunoista näkyvä puutarha on ilo niin kesällä kuin kaikkina vuoden aikoina. Lintujen pesintä keväällä, oravien iloiset hyppelyt kuuluvat jokapäiväiseen näkymään, lähellä oleva luonnonsuojelualue on vaellusteni paikka.

Paras asumis muoto olisi oma osake tasokkaassa palveltaossa, jossa on ravintola ja kaikki mahdolliset palvelut saman katon alla.
Myös harrastusmahdollisuukksia riittävästi. , tämä haav on kallis, pitää olla paljon rahaa jos haluaa tasokkaan vanhuuden.
Oikeestaan pitäisi kaikille vanhoilla olla mahdollisuus tasokkaaseen vanhuuteen.

Niin, vanhusten asumisen organisoiminen hyväksi kaikille ikäihmisille olisi todella varteenotettava järjestelyasia ihan hallitustasolla. Edellä esitetty osake tasokkaassa palvelutalossa on rahakas asia, mutta halvempikin kelpaisi, kun olisi vain mukava ja hyvä asua.

Minusta on viisainta jo etukäteen huomioida, että vanhenee jos nimittäin elää saa ja varmistaa oma asumisensa. Vähän hataralle jää, jos sen homman hallitukselle ja yhteiskunnalle kokonaan jättää. Minusta on tasokkainta elää omassa kodissa niin kauan kun pystyy. Huolehtii ajoissa itselleen sen sopivan asunnon ja apua tarvittaessa sinne.
Ennen pääsi helposti vanhainkotiin aika hyväkuntoisenakin, nyt on toisin, suunnitellaan perhehoitoakin. Se herättää monta kysymystä.

Omistan osakkeen läheltä kaikkia palveluita, oma koti on paras muoto vanhuuteen, se huolestuttaa, saako koti apua ja riittääkö pieni eläke niihin, sitte kun se aika tulee, tähän asti jos jotain siivous apua ole hankkinu niin yksityiseltä olen sen hankkinu, ja maksut on korkeita ei pienellä eläkkeellä kovin usein apua voi ostaa.