Olen suhteessa nuoren miehen kanssa, jolla on diagnosoitu HFA (high functioning autism, suomeksi lieva autismi?). Olimme seurustelleet n 2kk kun tama sitten paljastui, ei ollut uskaltanut kertoa minulle aikaisemmin koska pelkasi reaktiotani. Menneisyydessa pahoja kokemuksia asiasta, joten oli paattanyt olla kertomatta kenellekkaan. Mies ei ole vielakaan sinut diagnoosinsa kanssa ja minua surettaa kuinka paljon han tuntuu hapeavan sita :(
Kysymykseni onkin miten voisin tukea poikaystavaani parhaiten. Olen lukenut autismista internetista ja yrittanyt ymmartaa ja tukea, mutta valilla miehen kaytos menee niin yli ymmarryksen, etta itsellani hermot pettaa. Olemme keskustelleet asioista ja naiden tilanteiden sattuessa yritan sitten opastaa miksei esim ole soveliasta kayttaytya nain jne ja kuinka miehen ei pitaisi keskittya vain minuun vaan hanen olisi hyva viettaa aikaa myos ystaviensakkin kanssa jne. Hanella on jotain pakkomielteita ja minuta onkin muodostunut yksi niista ja valilla se tuntuu hieman tukahduttavalta.
Onko kenellakaan kokemuksia parisuhteesta autistisen kanssa tai antaa jotain neuvoja?
Kysymykseni onkin miten voisin tukea poikaystavaani parhaiten. Olen lukenut autismista internetista ja yrittanyt ymmartaa ja tukea, mutta valilla miehen kaytos menee niin yli ymmarryksen, etta itsellani hermot pettaa. Olemme keskustelleet asioista ja naiden tilanteiden sattuessa yritan sitten opastaa miksei esim ole soveliasta kayttaytya nain jne ja kuinka miehen ei pitaisi keskittya vain minuun vaan hanen olisi hyva viettaa aikaa myos ystaviensakkin kanssa jne. Hanella on jotain pakkomielteita ja minuta onkin muodostunut yksi niista ja valilla se tuntuu hieman tukahduttavalta.
Onko kenellakaan kokemuksia parisuhteesta autistisen kanssa tai antaa jotain neuvoja?
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.autismiliitto.fi/files/576/Parisuhde-kevyt.pdf
Olet kaksi kertaa kirjoittanut sähköpostiini ja sen yhden aspalstalaisen "tuttu" joka sua on pyytänyt ton tänne kirjottamaan.
Tama toinen vastaus meni kylla nyt taysin ohi. Ei vissiin ollut minulle tarkoitettu edes? Edelliselle kiitos linkista.
mutta jos tama toinen viesti oli minulle tarkoitettu en ole luulemasi henkilo. En todellekaan ole sinulle tai kenellekkaan muullekkaan sahkopostia lahetelly, eika kukaan ole minua tata pyytanyt kirjoittamaan. Tulin tanne palstalle koska halusin vinkkeja ja tuntui hyvalta niin sanotusti "purkautua" koska en pysty puhumaan asiasta kenellekkaan, johtuen siita, etta autismi on poikaystavani suurin salaisuus jota han parhaansa mukaan peittelee.
tyttoystava: "... miehen ei pitaisi keskittya vain minuun vaan hanen olisi hyva viettaa aikaa myos ystaviensakkin kanssa jne. Hanella on jotain pakkomielteita ja minuta onkin muodostunut yksi niista ja valilla se tuntuu hieman tukahduttavalta. Onko kenellakaan kokemuksia parisuhteesta autistisen kanssa tai antaa jotain neuvoja?"
Oireyhtymän luonteeseen kuuluu, että muita ystäviä ei välttämättä ole, ja myös se, että uusi ystävä saattaa muodostua sellaiseksi erityismielenkiinnonkohteeksi, joka on mielessä kaiken aikaa. Jos kyseisen henkilön tapauksessa näin on, tyttoystavan pitäisi vain kyetä elämään tämän tosiasian kanssa, tai sitten lopettaa suhde kokonaan.