Ajattelin kysyä lukijoiden mielipiteitä mieltäni askarruttavassa asiassa.
Appiukkoni 70v. kysyi rohkeasti rahaa uutta autoa varten. Vanha auto on ehkä tonnin arvoinen ja hajoamispisteessä. Toinen auto tarvittaisiin ennekuin vanha hajoaa ja ennen kuin sekin tonni haihtuu täysin. Pankkiin hän ei halua mennä lainaa pyytämään – kokee sen vissiin epämiellyttävänä ja haluaisi homman hoituvan ”miesten kesken” –tyyliin. Hän tietää, että minulta löytyy tämän kokoinen (ei määritelty) summa helpohkosti.
Takaisinmaksusta ei ollut mitään puhetta vielä mutta hän viittasi, että kuolinpesästä viimeistään raha maksetaan pois. Omaisuutta on ainakin omakotitalon verran eli > 200kEUR ja perillisiä pari keski-ikäistä tyttöä ja kaikilla hyvät välit keskenään.
Meillä on apen kanssa hyvät välit enkä haluaisi tuoda taloudellisia asioita välimme aiheuttamaan mahdollisia jännitteitä. Kaikki on appiukon (ja minunkin) mielestä perheessä OK ja luottamusta löytyy ihmisten kesken. Aikaikkuna on kuitenkin 10-20 vuotta, joten monen monta asiaa ehtii muuttumaan päälaelleen ennen sitä.
Inhottaa sanoa ei ja toisaalta inhottaa alkaa kirjoittelemaan velkapapereita mahdollista kuolinpesää varten.
Oletteko olleet samassa tilanteessa ja/tai miten menettelisitte tilanteessani ?
Appiukkoni 70v. kysyi rohkeasti rahaa uutta autoa varten. Vanha auto on ehkä tonnin arvoinen ja hajoamispisteessä. Toinen auto tarvittaisiin ennekuin vanha hajoaa ja ennen kuin sekin tonni haihtuu täysin. Pankkiin hän ei halua mennä lainaa pyytämään – kokee sen vissiin epämiellyttävänä ja haluaisi homman hoituvan ”miesten kesken” –tyyliin. Hän tietää, että minulta löytyy tämän kokoinen (ei määritelty) summa helpohkosti.
Takaisinmaksusta ei ollut mitään puhetta vielä mutta hän viittasi, että kuolinpesästä viimeistään raha maksetaan pois. Omaisuutta on ainakin omakotitalon verran eli > 200kEUR ja perillisiä pari keski-ikäistä tyttöä ja kaikilla hyvät välit keskenään.
Meillä on apen kanssa hyvät välit enkä haluaisi tuoda taloudellisia asioita välimme aiheuttamaan mahdollisia jännitteitä. Kaikki on appiukon (ja minunkin) mielestä perheessä OK ja luottamusta löytyy ihmisten kesken. Aikaikkuna on kuitenkin 10-20 vuotta, joten monen monta asiaa ehtii muuttumaan päälaelleen ennen sitä.
Inhottaa sanoa ei ja toisaalta inhottaa alkaa kirjoittelemaan velkapapereita mahdollista kuolinpesää varten.
Oletteko olleet samassa tilanteessa ja/tai miten menettelisitte tilanteessani ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos ajattelit saavasi lainatut rahat takaisin, on velkapaperit tehtävä.
Koska on melkein 100% varmaa, että kun perintöä aletaan jakamaan, ei sinulle kyllä ilman papereita makseta sitä lainaa takaisin olisi miten hyvät välit tahansa kaikkiin sukulaisiin. Raha on myrkkyä tuollaisessa tilanteessa ja kun ihmiset ovat suruissaan, se pahentaa vaan tilannetta.
Itsellä sellainen esimerkki, että mummo oli testamentannut osakkeen minulle vapaamuotoisella testamentilla. Tiedän, koska näin sen testamentin. Kun mummo kuoli, 7 pesänjakajaa "kadotti" testamentin, eli sitä ei löytynyt mistään.
Enpä alkanut tappelemaan ja perintö jaettiin lakiosuuksin, osake myytiin jne.
Sain kyllä mutsilta tonnin, et onhan se sadasta tuhannesta yks osa...
Vaikeaa se varmasti on alkaa sopimuksista puhumaan, mutta kyllä se appiukkokin tietää, että niin on toimittava jos rahaa halajaa.
Toinen vaihtoehto sitten on, että ostat auton ja olet omistaja ja appi haltija.
Kun appi heittää viimeisen vetonsa niin auto on sinun. Mutta tietenkään se arvo
ei ole enää sama kuin ostohetkellä.
Kerrot, että sinulla on periaate ettet lainaa rahaa. Yksinkertaista, selkeää ja mielestäni hyvä periaate. Eikä siitä kukaan järkevä ihminen voi ottaa nokkiinsa.
Tämä on paras vastaus tähän mennessä.