eli, mikä siinä on, että syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen sairastuttuaan monet tulevat uskoon ja uskovat että jumala pelastaa? senkö takia, että kuoleman ollessa lähellä ei ole enään mitään muuta mihin uskoa?
itselläni on syöpä, kuolen todennäköisesti. Olihan se aluksi rankka tieto, mutta sen tiedon kanssa on oppinut elämään ja oppinut myös sen, erttä pitää elää niinkuin se päivä olisi viimeisesi. Olen aika pitkälle "sulkenut" muut ulos sairaudestani, paitsi parhaimmat ystäväni.
Moni on tullut sairastumiseni jälkeen puhumaan mulle uskosta, ja kuinka mun kannattaisi viimeistään nyt alkaa uskomaan jumalaan ja jeesukseen yms. jotta pelastuisin ja saisin iankaikkisen elämän. en kuitenkaan koskaan ole ollut uskonnollinen, enkä aijo nytkään tulla uskoon. ainut mihin uskon on itseeni ja siihen että ihminen kuoltuaan syntyy uudestaan joko eläimenä tai ihmisenä.
tietenkii jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja ymmärrän tavallaa senkii, että just esim. syöpää sairastava tulee uskoon, saahan siitäkii jonkuulaista lohtua, kait.
itselläni on syöpä, kuolen todennäköisesti. Olihan se aluksi rankka tieto, mutta sen tiedon kanssa on oppinut elämään ja oppinut myös sen, erttä pitää elää niinkuin se päivä olisi viimeisesi. Olen aika pitkälle "sulkenut" muut ulos sairaudestani, paitsi parhaimmat ystäväni.
Moni on tullut sairastumiseni jälkeen puhumaan mulle uskosta, ja kuinka mun kannattaisi viimeistään nyt alkaa uskomaan jumalaan ja jeesukseen yms. jotta pelastuisin ja saisin iankaikkisen elämän. en kuitenkaan koskaan ole ollut uskonnollinen, enkä aijo nytkään tulla uskoon. ainut mihin uskon on itseeni ja siihen että ihminen kuoltuaan syntyy uudestaan joko eläimenä tai ihmisenä.
tietenkii jokainen saa uskoa mihin haluaa, ja ymmärrän tavallaa senkii, että just esim. syöpää sairastava tulee uskoon, saahan siitäkii jonkuulaista lohtua, kait.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voimia ja rohkeutta Sinulle, äläkä toki vielä usko, että kuolema on kohta edessäsi. Kaikillahan se tietysti aina on, ennemmin tai myöhemmin, mutta jos käy hyvin, niinkuin Sinulle toivon, niin voi olla, että joku yllättävä käänne antaakin Sinulle lisäaikaa vielä!!
Uskosta: Jumala on uskontoja suurempi, uskonnot ovat vain kehnohko yritys kuvata todellisuutta, jonka osasia me kaikki olemme. Yhtälailla sielun vaellus on aivan mahdollista niinkuin kaikki muukin. Sinun tulee seurata omaa sisäistä ääntäsi, ja uskoa, niinkuin Sinulle lohdullisinta on. Mikään mitä me täällä kuvittelemme ei kuitenkaan ole lopulta siten, tai samalla tavalla kaikki on aivan totta yhtä aikaa. Saatko ajatuksesta kiinni?
Minä olen miettinyt kuolemaa sitä kautta, että omien aika vakavien sairauksieni lisäksi vanhempani ovat jo kuolleet. Aluksi, kun kaipasin heitä, ajattelin kristillisen tyylistä jälleennäkemistä joskus jne. Sitten, vanhennuttuani, tajusin jotenkin intuitiivisesti, että ei ole väliä, vaikka ei olisi tuollaista jälleennäkemistäkään, koska he OVAT läsnä koko ajan. Enkä tarkoita mitään enkelijuttuja, enkä myöskään sitä, että he ovat geeneissäni tms., vaan kyse on olemisesta sen syvemmässä merkityksessä, ilman mitään mahdollisuutta eksaktisti kuvata sitä kielellämme.
Sinäkin OLET, ja jos vaikka syöpä "voittaisi", olet yhä edelleen. Riippumatta siitä, synnytkö uudestaan vai et, OLET siitäkin huolimatta. Se, mikä ON, on jotain paljon merkittävämpää kuin se osa meitä, jota kuvittelemme minäksemme. Mutta siltikään se ei tuhoa minuuttamme. Kaksi asiaa on totta yhtä aikaa, elämä on paradoksi.
Jos sait tästä vähänkään irti, olen iloinen. Tarkoitukseni oli yrittää rohkaista Sinua, mutta näiden asioiden pukeminen sanoiksi osoittautuikin hirvittävän vaikeaksi. Mutta parasta jatkoa ja voimia Sinulle!!! Ja mahdollisesti vielä myös pitkää ikää!!
Juuri noin ajattelen itsekin ja olen aina kokenut asian samoin.Kiva,kun joku toinenkin kertoo ihan saman.
Minusta sinun kuvauksesi oli juuri oikea ja täysin realistinen eli näinhän se vaan on!
Henkisessä maailmassa on mielettömän paljon asioita,joita ei voi tieteellisesti tai järkevästi muille todistella.Eikä tarvikkaan.Sielu on kaikilla ihmisillä ja eläimillä ja jopa kasveilla.Me emme vaan pysty tajuamaan kuin osan tästä.Sieluni on koko ajan yhteydessä näkymättömän maailman kanssa ja apua tulee.
ei luojan kiitos kukaan tullut sairastuttuani uskontoa tyrkyttämään pelastukseksi, mitä nyt täti kertoi rukoilevansa puolestani ja pyytävänsä seurakunnastaan esirukouksiakin, se hänelle suotakoon, eihän niistä haittaakaan ole jos ei hyötyäkään :)))
Samaten olivat kaikki kaiken maailman kummallisiin luontaishoitoihin uskovat ystävät sen verran hienotunteisia etteivät tyrkyttäneet omia hoitokonstejaan.
Ainakaan minulle syöpä ei tuonut sen kummempaa uskonnollista herätystä, olen jonkinlainen uskovainen ollut aina ja olen sitä edelleen, uskon kyllä että Jumala on olemassa mutta uskon myös että lääketieteestä ja lääkäreistä on enemmän apua parantumiselleni kuin Jumalasta... Samaten en myöskään usko että sairastuminen olisi ollut minkäänlainen "lahja" Jumalalta sen kummemmin kuin "rangaistus" pahoista teoistanikaan (tai esi-isieni pahoista teoista, eikös sen Jumalan pitänyt meitä syntisiä rangaista kolmanteenkin polveen?), näitä juttuja vain sattuu toisille, toisille ei.
Jotkut ihmiset vain ovat niin helposti höynäytettävissä.
Uskovaiset ovat vähän samaa porukkaa kuin verkostomarkkinoinnin parissa pyörivät "herbalife-fanaatikot".... ainakin ÄO:nsa tiimoilta.
Täällä on jokaisella oikeus uskoa mihin haluaa. Eihän täällä ateistejakaan haukuta äö:nsa tiimoilta.
Ärsyttää tuollainen mollaaminen, vakaumusten, töiden taikka ihonvärien perusteella.
Mulle tuli tarve hakea jotain apua itselleni kun sairastuin. En mitään uskonlahkoa. Niihin en ole tuntenut ainakaan vielä tarvetta. Olen opetellut kehittämään itseäni paremmaksi ihmiseksi Silva-menetelmän avulla. Olen huomannut että siitä on ollut apua ainakin mulle. Jos haluatte tietää enemmän Silvasta, hakekaa vaikka googlen kautta Silva menetelmä, niin löydätte tietoa, mitä se pitää sisällään.
juuri tarkoitin - luojan kiitos ettei kukaan tullut mulle sairastuttuani jotain tuollaista tyrkyttämään. Eri asia tietysti jos joku itse kiinnostuu ja alkaa etsiä tietoa, mutta ei todellakaan pitäisi vakavasti sairastuneelle alkaa markkinoida kaiken maailman besser wisser huuhaata, vaikka itse siihen kuinka lujasti uskoisi.
Joo. Ei mulla ollut tarkoitus kenellekään tuputtaa mitään. Sanoin vain, millä sain itselleni apua. Et kait sä ainakaan voi väittää et oikeanlaisella rentoutumisella ei ole niin terveelle kuin sairaallekin hyötyä. Itse en ole osannut ennen rentouttaa täysin itseäni, mut nyt alan päästä siihen sisälle.Ja minä olen päässyt siihen Silva-menetelmän kautta. Jooga on myös siihen oiva keino. Jos olet vähän seurannut tutkimustuloksia, on tultu siihen tulokseen et oikeanlainen hengitystekniikka ja rentoutuminen jopa saattaa parantaa sairauksia ja estää niiden puhkeamista. Ja sitäpä nyt ei voi sanoa, mikä on huuhaata ja mikä ei. Vai osaatko sä sanoa?
kirjoittanutkin että on eri asia jos itse kiinnostuu tällaisista jutuista? Tuputtamista vastustin, en omaehtoista kiinnostumista ja tiedonhankintaa...
Ja kaikkein eniten minua suututtavat nämä tällaiset "asiantuntijalausunnot" siitä miten minäkin olisin voinut sairastumiselta välttyä... Mistä sinä - tai kukaan muukaan täysin vieras - voi tietää hengitänkö minä oikein vai väärin?
Mä kyllä tiedän hengitänkö oikein. En varmaan vieläkään, vaikka sitä opetellut. Tiedän että hengitän pinnallisesti. Veri ei saa täten happea tarpeeksi. Mutta jos et ole seurannut näitä tutkimustuloksia, et varmaan tiedä mitä tarkoitan. Jossain terveysohjelmassa viime viikolla oli tästä aiheesta ohjelma ja lehdet (ei juorulehdet) ovat asiaa nykyään täynnä. Muutama syvähengitysharjoittelu päivässä tekee tosi hyvää ainakin mulle. Tähän ei tarvi kenenkään uskoa, mut mulle on pääasia et mulle siitä tulee ihan hyvä olo.
kysynytkään tiedätkö sinä että SINÄ hengität oikein vaan tiedätkö SINÄ että MINÄ (tai yleensä joku jota et lainkaan tai kunnolla tunne) hengitän oikein. Ja kuten sanoin, uskoa saa kuka tahansa mitä tahansa, mutta mielestäni on erittäin epäkorrektia, epämiellyttävää ja loukkaavaa vakavasti sairastunutta tai muussa kriisissä olevaa kohtaan tulla hänelle tuputtamaan omia uskomuksiaan sairautta estävinä tai parantavina tai muuten vaan autuaaksi tekevinä. Enkä siis väitä että sinä niin teet, totean vain että minusta niin ei kenenkään pidäkään tehdä!
Tästä alkuperäisessä kommentissani oli kyse.
Sovitaanko asia näin että minä oon minä ja sinä oot sinä, ja meillä on asioista eri näkemyksiä.Mutta itse otan kyllä mielelläni vastaan neuvoja. Olivatpa ne mitä tahansa. Olen positiivisesti ajatteleva ihminen. Sitten mun itseni päätettävissä on toteutanko neuvoja vai en.Uskonnostakin voi puhua,koska jotkut todella saavat sen kautta apua ja mun mielestä se on hyvä asia, jos joku siitä avun saa. Vai oletko eri mieltä? En usko että ihmiset niillä neuvoillaan pahaa tarkoittavat. Terveisin yks vakavasti sairas.
Keskustelukumppanisi oli vähän kipakka henkilö. Älä välitä hänenkaltaisistaan töksäyttelijöistä.
Sinulla on valoisa ja positiivinen asenne asioihin. Säilytä ilo sydämessäsi.
Uskontokaan ei ole mitään negatiivista. Vastaanotto riippuu paljon tavasta, jolla sitä markkinoidaan ja mitä asioita painotetaan.
Minäkin kokeilisin melkein kaikki mahdolliset terveet keinot, joilla saisin terveyttä edistettyä, jos olisin vakavasti sairas. Minä olen nyt suht terve, mutta lapseni sairasti juuri syövän ja toipuu nyt hoidoista. Toivottavasti tauti ei uusiudu.
Sinulle toivotan terveyttä ja Jumalan siunausta!
Sitä onneahan tässä juuri tarvitaan. Niin myös sinäkin tarvitset lapsesi kanssa. Ja minusta tuntuu että oman lapsen sairastuminen vakavasti on paljon raskaampi kokemus, kuin itse sairastuu. Olen huomannut sen omista läheisistäni.
Itse jouduin onnettomuuteen ja oli lähellä etten jäänyt loppuiäkseni pyörätuoliin. Kuin ihmeen kaupalla opin taas kävelemään ja nyt elän ihan samanlaista elämää kuin ennenkin...
Silti ei tullut uskonnolliset ajatukset mieleen...tahdonvoimasta se minun kohdallani on kiinni. Uskon kyllä, että jos kuolee, se on tarkoitettu. Oli kyseessä lapsi tai vanhus. Mutta se on sitten eri asia, liittyykö siihen kohtaloon tms kristinuskon jumala vai muhammed vai mikään...
Olin hiljattain sairaalassa kun 95-vuotias isomummani makasi kuolinvuoteellaan. Hän on aina ollut kovin ateisti-tyyppiä, ei koskaan puhunut mistään uskonnollisista asioista tai antanut aihetta ajatella että hän uskoisi johonkin. Hänellä todettiin syöpä kuukautta ennen kuolemaa, ja joutui melkein saman tien sairaalaan. Viikkoa ennen hänen kuolemaa menin katsomaan isomummaa, ja en tiedä johtuiko kipulääkiyksestä vai mistä, mutta hän sanoi että näkee jo mihin hänet viedään, kaikkea sekavaa. Ilmeisesti hän näki jotain valoja ja enkeleitä, ja sitten alkoi puhe jumalasta, näkee jumalan sylin jo, pian aika jättää jne..oli hiuakn vaikea olla siinä kun ei koskaan ennen kuullut noita juttuja häneltä ja itse en tiennyt mitä sanoa näihin valaistusjuttuihin..Sitten mumma kuoli. kai hänellä on nyt hyvä olla. Voisiko tosiaan olla niin, että käy niin kuin siinä leffassa Enkelten kaupunki, että kuolevat ihmiset näkevät enkeleitä tai jotain..kuka tietää.
Minusta tuntui, että voimat kestää sairaus tulivat juuri Jumalalta. Kuolema ei pelottanut, tunsin voivani luottaa itseni täysin Hänen käsiinsä. Jos minulle olisi jotain käynyt, se olisi käynyt Hänen silmiensä alla, Hänen sallimana. Minä uskon niin, mutta en tuputa sitä kenellekään.