Aloitin perjantaina, muutamilla pajareilla ja pampuloilla. No pari timmaa myöhemmin kävin ostaa tolpan bissee, kaverille sitten aloittelee niillä. Noh baariin kun pääsi niin vedin kirkkaita (viina ei mulle sovi, tulee jo siitä rähinät) Parin tappelun sain aikaiseksi.
Lauantai aamu alkoi pamilla kankkuseen ja alkuillasta kiskoin bissee, pari tiukkaakin tuli otettua, myöhemmin illasta otin swimba pommin huiviin ja taas kirkasta lisää. No tein helvetin suuren mokan, oikeesti kaduttaa vitusti. Ensimmäisen kerran vedin nahkaan. Nyt tiedän mitä porukka meinaa sillä kun puhutaan ettei ekan kerran jälkeen kärsät tunnu samalta. Jäi nimittäin viimeiseksi kerraksi. No baariin sitten, siellä tappelin vielä ja myöhemmin, mietin et mistä saa enään tähän aikaa tappelun aikaiseksi? No vittu nakkikioskin jono. Menin pokkana jono ohi ja solvasin turkkilaista yrittäjää. Muutama asiakas alkoi urputtaa ja olin aikeissa vetää rustoon niitä. Tietenkin kissalan pojat kruisas paikalle ennenkuin mitää isompaa tuli. Mulkut oli viemässä koppii mut, frendi sai suostuteltua kyttien päästää himaan, varotuksella et pyörin siellä päin niin ottaa mukaan.
Olin sunnuntaina 5 aikaa aamulla, kämpillä kelasin et meen goisaa ja otin muutaman sinisen ja pari doxalii naamariin. Samantien soitti naapuri et tuu kiskoo bissee ja hursteille. Menin sitten ja olin 9 aikaa vasta kämpil.
Alkomittari näytti 3,7 aamulla joten ulos ei ole asiaa, downit ja armoton vitutus päällä, otin tasoitukseksi paukut, muutama pampulan ja teekki kärsät.
Viimeiset 4kk:ta ollut yhtä helvettiä, avoero (asuntokin samalla) pian sen jälkeen duuni, jouduin muuttaa broidin sohvalle en ole asunut täällä junttilassa 7 vuoteen ja nyt sitten taas.. Ei vittu, et ottaa päähän. Käytin joskus vuosia sitten sillon tällön tuotteita viihdekäyttönä, se oli sillon ihan hauskaa. Vuosi sitten asiat oli täydellistä mallillaan, viihdyin sen aikaisessa duunipaikassa. Asuin sillon vielä yksin (sinkku olin) kävin joka toinen vkl ulkona, oli harrastuksia en käyttänyt kuin alk.holia ja satunnaisesti budii. Jotain silti puuttu, halusin kumppanin ja löysin erään kauniin naisen, me oltiin toistemme vastakohdat mutta, tuntui siltä että hän vain ymmärtää todella mua Olimme onnellisia (tuon suhteen aikana en käyttänyt yhtää mitää paitsi sillon tällön viinaa), kumpikin rakastaa toista edelleen. Suhde eteni liian nopeesti, no eihän sitten siitä tullu mitään, loppuaika oli tod. stressaavaa ja aloin ensin bissee duunipv:n jälkee tissuttelee ja sitten aloin töissäkin nyt tässä sitä ollaan.
Haluaisin nousta tästä paskasuosta, haluaisin olla normaali. Välillä tekee pahaa kun katsoo onnellisia pareja, perheitä. Sen aistii heistä, kadehdin niitä itse olen jokaisessa suhteessa ryssinyt ja vitusti kaikkee. Aina sain anteeksi, "Mä lupaan, ei toistu enää" tuonkin lauseen olen kuullut liian monta kertaa, jokaisen olen myöskin rikkonut.
Tajusin että olen niin paska jätkä, todellista white trashii.. Olen taparikollinen, enimmäkseen väkivalta,- omaisuus puolella. Haluaisin olla normaali, parempi ihminen. Pelkään mennä minnekään A-Klinikalle koska pelkään et leimataan ja se voisi vaikeuttaa concerta reseptini uusimista
Lauantai aamu alkoi pamilla kankkuseen ja alkuillasta kiskoin bissee, pari tiukkaakin tuli otettua, myöhemmin illasta otin swimba pommin huiviin ja taas kirkasta lisää. No tein helvetin suuren mokan, oikeesti kaduttaa vitusti. Ensimmäisen kerran vedin nahkaan. Nyt tiedän mitä porukka meinaa sillä kun puhutaan ettei ekan kerran jälkeen kärsät tunnu samalta. Jäi nimittäin viimeiseksi kerraksi. No baariin sitten, siellä tappelin vielä ja myöhemmin, mietin et mistä saa enään tähän aikaa tappelun aikaiseksi? No vittu nakkikioskin jono. Menin pokkana jono ohi ja solvasin turkkilaista yrittäjää. Muutama asiakas alkoi urputtaa ja olin aikeissa vetää rustoon niitä. Tietenkin kissalan pojat kruisas paikalle ennenkuin mitää isompaa tuli. Mulkut oli viemässä koppii mut, frendi sai suostuteltua kyttien päästää himaan, varotuksella et pyörin siellä päin niin ottaa mukaan.
Olin sunnuntaina 5 aikaa aamulla, kämpillä kelasin et meen goisaa ja otin muutaman sinisen ja pari doxalii naamariin. Samantien soitti naapuri et tuu kiskoo bissee ja hursteille. Menin sitten ja olin 9 aikaa vasta kämpil.
Alkomittari näytti 3,7 aamulla joten ulos ei ole asiaa, downit ja armoton vitutus päällä, otin tasoitukseksi paukut, muutama pampulan ja teekki kärsät.
Viimeiset 4kk:ta ollut yhtä helvettiä, avoero (asuntokin samalla) pian sen jälkeen duuni, jouduin muuttaa broidin sohvalle en ole asunut täällä junttilassa 7 vuoteen ja nyt sitten taas.. Ei vittu, et ottaa päähän. Käytin joskus vuosia sitten sillon tällön tuotteita viihdekäyttönä, se oli sillon ihan hauskaa. Vuosi sitten asiat oli täydellistä mallillaan, viihdyin sen aikaisessa duunipaikassa. Asuin sillon vielä yksin (sinkku olin) kävin joka toinen vkl ulkona, oli harrastuksia en käyttänyt kuin alk.holia ja satunnaisesti budii. Jotain silti puuttu, halusin kumppanin ja löysin erään kauniin naisen, me oltiin toistemme vastakohdat mutta, tuntui siltä että hän vain ymmärtää todella mua Olimme onnellisia (tuon suhteen aikana en käyttänyt yhtää mitää paitsi sillon tällön viinaa), kumpikin rakastaa toista edelleen. Suhde eteni liian nopeesti, no eihän sitten siitä tullu mitään, loppuaika oli tod. stressaavaa ja aloin ensin bissee duunipv:n jälkee tissuttelee ja sitten aloin töissäkin nyt tässä sitä ollaan.
Haluaisin nousta tästä paskasuosta, haluaisin olla normaali. Välillä tekee pahaa kun katsoo onnellisia pareja, perheitä. Sen aistii heistä, kadehdin niitä itse olen jokaisessa suhteessa ryssinyt ja vitusti kaikkee. Aina sain anteeksi, "Mä lupaan, ei toistu enää" tuonkin lauseen olen kuullut liian monta kertaa, jokaisen olen myöskin rikkonut.
Tajusin että olen niin paska jätkä, todellista white trashii.. Olen taparikollinen, enimmäkseen väkivalta,- omaisuus puolella. Haluaisin olla normaali, parempi ihminen. Pelkään mennä minnekään A-Klinikalle koska pelkään et leimataan ja se voisi vaikeuttaa concerta reseptini uusimista
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ohhoh. Parantumisen sanotaan kestävän yhtä kauan kuin sairastumisen. Hae apua, lääkäri miettii sitten sen reseptilääkkeesi. Helppoa ei tule olemaan, mutta vielä on tie ylös.
Luin juuri eilisen aloitukseni, olin aika pihalla kun tota skriivailin. Olen vajonnut tod. alas, huomaan sen itsekin. Kisa kohti monttua, linnaa valo pysyy vihreenä. Mulla on liian paljon menetettävää, lopetan "frendien" kanssa hengailun, kaman (jopa budinkin) ja dokaamisen.
Mikään ei kestä ikuisesti ei hyvä että huonokaan asia, kuka tietää kuinka hyvin mulla on vuoden päästä asiat. Kaikesta paskasta ja katkeruudesta huolimatta yritän ajatella positiivisesti. Kiitos asiallisesta vastauksesta :)
Ole hyvä vain. Lueskelen näitä ihan opiskeluihini liittyen. Mielestäni jokaisella on mahdollisuus uuteen alkuun jos tosissaan tahtoo. Repsahtelut pitää ymmärtää riippuvuussairauksissa, muttei hyväksyä kylmiltään, vaan sitten pitää taas tsempata. Tukihenkilö on äärettömän tärkeä, muttei mikään "ammatti niuhottaja", joka luulee pelastavansa koko maailman, vaan realisti.
Lippu korkealle, ja hae sitä apua ihan tosissasi, jos SINÄ haluat. Muiden haluamiset ei siihen auta.
Huomenna aika psykoterapeutille, tekee varmasti hyvää puhua jollekin. Tarviin elämän balanssiin, asunto ja duuni mut asunto olisi tärkein että voisi aloittaa alusta. Helvetin huonosti vaan asuntoja tarjolla..
Tiedän että nousen jaloilleni vielä, olen kokenut vaikka mitä paskaa elämässäni (läheisen kuolema, lapsena hakattu) ei noi ole mitään syitä päihteiden käytölleni ja kun olen aikaisemmin pystynyt olemaan vetämättä, tiedän pystyväni uudestaan, kun muu elämä on hallinnassa.
Eniten vittu rassaa toi rännääminen, ensimmäinen kerta mut, silti huolestuttaa sekin. Aionkin sen pysyvän viimeisenä. Jotkut ihmiset ovat kovia moralisoimaan kun eivät tiedä "kovemmasta elämästä" mitään, moni paskasta lapsuudesta ja kovista elämän kolhuista menestynyt. Itse koin ennen viihdekäytön, hupina. Nyt yritän sillä vain turruttaa tuskaa.
Minulla on yksi kaikista ihmisistä rakkain, se antaa voimaa mulle nousemaan tästä ylös..
Kerro joskus missä elämäsi menee. Toivon sulle kaikkea hyvää, mut pahoja päiviä tulee valitettavasti. Älä luovuta. Äläkä kuuntele niitä, jotka sanoo tietävänsä miltä susta tuntuu ja mitä sun pitäis tehdä. Kukaan ei nimittäin voi tietää, ja tehdä voi toipuakseen vain siten, kun itsestä tuntuu hyvältä. Ei tietenkään koske mitään mömmöjä.
Saarnoja on turha pitää, kaikki lähtee omien korvien välistä.
upupup:lle
Pyysit että joskus kerron miten nykyään menee..
Huomattavasti elämänlaatu on parantunut, hyvääkin on tapahtunut. Sain asunnon erään tahon avustamana (iso kiitos heille) ja olen elänyt päihteetöntä elämää 25.12.11 lähtien, tuon jälkeen ei ole palanut jolperin jolperii eikä olen kovemmatkaan huumeet maistunut tai muutkaan. En ole juonutkaan humalanhakuisesti (viikko sitten otin valkkaria puolipulloa) ja hyvä tsänssi saada duunipaikkakin tällä viikolla. Sain uuden alun elämään, en voi olla muutakuin kiitollinen siitä. Poltin sillat entisiin piireihin joissa olen pyörinyt n. 10 vuotta, hieman yksinäistähän elämä uudella paikkakunnalla on mutta, en tarvitse entisiä kavereita. Itseasiassa meitä vain yhdisti päihteet, rikollisuus ja sekoilu. 4kk:n reissu synnyinpaikkakunnalla riitti, sinä aikana tapahtui ja sattui oli hengenlähtökin lähellä, muidenkin ihmisten turvallisuus.
Tiedän että oma parantuminen on vasta alussa ja siitä tulee pitkä ja kivinen tie, helppoa ei tule olemaan ja huonoja päiviä tulee. Niistäkin pitää oppia ja ajatella että tulee hyviäkin (monta vielä) en voi luvata ettenkö koskaan käyttäisi väkivaltaa tai vetäisi mitään roinaa koska se on mahdoton lupaus, koskaaan ei voi sanoa koskaan. Tiedostan asian ja siten on pienempi riski siihen. Käyn edelleen ammattiauttajalla, tosin terapeutti vaihtui väkivaltarikollisille suunnattuun projekti-työhön. Käyn mielläni siellä olen sitoutunut kyseiseen paikkaan omatahtoisesti, haluan todella päästä irti asososiaalisesta, narsistisesta käytöksestäni. Sillä olen suurimmat mokailuni aiheuttanut. Mietin vain miten voin hyvittää ihmisilleni jotka rakastaa minua kaiken tekemäni pahan, no ehkä saan joskus siihen mahdollisuuden who know's..
Varmasti moni entisestä piiristäni ajattelee minua flipanneena tai että olisin hurahtanut johonkin esim. uskoon. Ainoa mihin olen koukahtanut nyt on itse elämä, kuuluisan leffan mukaan "I choose life"