Oikeusministerikin tietää, että PAKKORUOTSITUS EI ONNISTU ILMAN ENEMMISTÖN MYÖTÄMIELISYYTTÄ! Se tulee kylläkin vasta viimeistä edellisessä lauseessa.
Pitkän aikavälin kielistrategia elintärkeä
Viime viikon aikana asetti valtioneuvosto ohjausryhmän joka pääministerin alaisuudessa kehittää pitkän aikavälin kielistrategian meidän kahdelle elinvoimaiselle kansalliskielellemme, suomelle ja ruotsille. Tästä lähtien pitää tehdä konkreettisia toimenpiteitä hallituskauden aikana.
Työ kielistrategiaan pohjautuu Folktingetin ns. Ahtisaaren-ryhmän 25 kohdan toimenpide-ehdotukseen. Folktingetin puheenjohtajana olin mukana Ahtisaaren-ryhmän työssä ja nyt oikeusministerinä olen ohjausryhmän varapuheenjohtaja. Roolit ovat erilaiset mutta tavoite on sama - kaksi vahvaa kansalliskieltä myöskin tulevaisuudessa.
Minä koen, että asenteet ruotsalaisuuteen Suomessa ovat kääntymässä positiivisempään suuntaan. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan on 55 prosenttia vanhemmista pääkaupunkiseudulla valmiit laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Se on pallo josta meidän on otettava koppi! Meidän pitää tehdä se löytämällä malleja joissa lapset kasvatetaan aidosti kaksikielisyyteen, kaksikielisyys joka vahvistaa sekä omaa äidinkieltä kuin toista kansalliskieltäkin.
Samanaikaisesti täytyy meidän muistaa, että myöskin tulevaisuudessa täytyy olla mahdollisuus valita koulu äidinkielen mukaan. Siitä periaatteesta emme anna koskaan periksi. Niissä tapauksissa joissa ruotsin- ja suomenkieliset koulut lyötäisiin yhteen on uhkana se, että paikkakunnan vähemmistökieli kärsisi enemmistökielen kustannuksella.
Sama koskee alueita joilla on vahva suomenkielinen tai ruotsinkielinen enemmistö.
Tätä estääkseen ovat kielikylpykoulut erinomainen ratkaisu ja jota pitää kehittää vielä aikaisempaa enemmän. Ja kun puhutaan kaksikielisistä kouluista on erityisen tärkeätä, että selvitetään mitä tarkoitetaan. Meidän lastemme äidinkielen taidot ovat huonontuneet ja me tarvitsemme erityisesti myöskin toimenpiteitä vahvistaaksemme äidinkieltä. Koulu on tärkeä osa kielemme ja kulttuurimme ylläpitämisessä - toinen on median saatavuus omalla äidinkielellä. Päivälehdet, radio ja TV omalla kielellä, suomenmaalaisten välittäminä suomenmaalaisille, on kullan arvoista. Yleisradio, tai ”sointuvasti” suomenruotsalaiselle YLE:lle, täytyy turvata riittävä rahoitus. Mutta meillä on myöskin itsellämme vastuu - jos emme katso FST:n ohjelmia, emme kuuntele meidän radiokanaviamme tai olemme tilaamatta ruotsinkielisiä paikallis- tai aluelehtiä,
niin meidän ei pidä olla ihmeissämme jos mediatarjonta aikaa myöten vähenee.
Kolmas välttämätön osa toimivasta kaksikielisyydestä on, että valtio ottaa oman vastuunsa. Kun hallintomalleja, kuten esimerkiksi kuntauudistuksia tai sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoitoa suunnitellaan niin kielellisiä näkökohtia ei vain pidä ottaa huomioon vaan ne pitää olla käytännöllinen ja tärkeä ehto uudistuksien toimeenpanossa. Pitkäaikaisia kielellisiä seuraamusarviointeja pitää tehdä ja uudistukset pitää tehdä tulokset huomioonottaen. Se kielistrategia jota nyt tehdään voi antaa meille tärkeän työkalun tässä asiassa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Lopuksi voimme muistuttaa, että enemmistön hyväntahtoisuus on aina avainasemassa silloin kun puhumme maamme tulevaisuudesta maana jossa on kaksi kansalliskieltä. Juuri nyt puhaltaa myötäisemmät tuulet.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp)
Pitkän aikavälin kielistrategia elintärkeä
Viime viikon aikana asetti valtioneuvosto ohjausryhmän joka pääministerin alaisuudessa kehittää pitkän aikavälin kielistrategian meidän kahdelle elinvoimaiselle kansalliskielellemme, suomelle ja ruotsille. Tästä lähtien pitää tehdä konkreettisia toimenpiteitä hallituskauden aikana.
Työ kielistrategiaan pohjautuu Folktingetin ns. Ahtisaaren-ryhmän 25 kohdan toimenpide-ehdotukseen. Folktingetin puheenjohtajana olin mukana Ahtisaaren-ryhmän työssä ja nyt oikeusministerinä olen ohjausryhmän varapuheenjohtaja. Roolit ovat erilaiset mutta tavoite on sama - kaksi vahvaa kansalliskieltä myöskin tulevaisuudessa.
Minä koen, että asenteet ruotsalaisuuteen Suomessa ovat kääntymässä positiivisempään suuntaan. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan on 55 prosenttia vanhemmista pääkaupunkiseudulla valmiit laittamaan lapsensa kaksikieliseen kouluun. Se on pallo josta meidän on otettava koppi! Meidän pitää tehdä se löytämällä malleja joissa lapset kasvatetaan aidosti kaksikielisyyteen, kaksikielisyys joka vahvistaa sekä omaa äidinkieltä kuin toista kansalliskieltäkin.
Samanaikaisesti täytyy meidän muistaa, että myöskin tulevaisuudessa täytyy olla mahdollisuus valita koulu äidinkielen mukaan. Siitä periaatteesta emme anna koskaan periksi. Niissä tapauksissa joissa ruotsin- ja suomenkieliset koulut lyötäisiin yhteen on uhkana se, että paikkakunnan vähemmistökieli kärsisi enemmistökielen kustannuksella.
Sama koskee alueita joilla on vahva suomenkielinen tai ruotsinkielinen enemmistö.
Tätä estääkseen ovat kielikylpykoulut erinomainen ratkaisu ja jota pitää kehittää vielä aikaisempaa enemmän. Ja kun puhutaan kaksikielisistä kouluista on erityisen tärkeätä, että selvitetään mitä tarkoitetaan. Meidän lastemme äidinkielen taidot ovat huonontuneet ja me tarvitsemme erityisesti myöskin toimenpiteitä vahvistaaksemme äidinkieltä. Koulu on tärkeä osa kielemme ja kulttuurimme ylläpitämisessä - toinen on median saatavuus omalla äidinkielellä. Päivälehdet, radio ja TV omalla kielellä, suomenmaalaisten välittäminä suomenmaalaisille, on kullan arvoista. Yleisradio, tai ”sointuvasti” suomenruotsalaiselle YLE:lle, täytyy turvata riittävä rahoitus. Mutta meillä on myöskin itsellämme vastuu - jos emme katso FST:n ohjelmia, emme kuuntele meidän radiokanaviamme tai olemme tilaamatta ruotsinkielisiä paikallis- tai aluelehtiä,
niin meidän ei pidä olla ihmeissämme jos mediatarjonta aikaa myöten vähenee.
Kolmas välttämätön osa toimivasta kaksikielisyydestä on, että valtio ottaa oman vastuunsa. Kun hallintomalleja, kuten esimerkiksi kuntauudistuksia tai sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoitoa suunnitellaan niin kielellisiä näkökohtia ei vain pidä ottaa huomioon vaan ne pitää olla käytännöllinen ja tärkeä ehto uudistuksien toimeenpanossa. Pitkäaikaisia kielellisiä seuraamusarviointeja pitää tehdä ja uudistukset pitää tehdä tulokset huomioonottaen. Se kielistrategia jota nyt tehdään voi antaa meille tärkeän työkalun tässä asiassa pitkäksi aikaa tulevaisuuteen. Lopuksi voimme muistuttaa, että enemmistön hyväntahtoisuus on aina avainasemassa silloin kun puhumme maamme tulevaisuudesta maana jossa on kaksi kansalliskieltä. Juuri nyt puhaltaa myötäisemmät tuulet.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp)
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.sfp.fi/sv/start/artiklar/article-684-7282-langsiktig-sprakstrategi-livsviktig
Onko tuo kännissä? Ei Suomessa ole kahta kieltä vaan monta kieltä. Ja suomi on pääkieli.
Onko tuo kännissä?
Meinaatko aloituksen tekijää vai oikeusministeriä?
Enemmistö on pakkoruotsia vastaan ja jos näin jatkuu, niin kohta hurreja vastaan.
Mitä kaikkea tuo pakkoruotsitus teettääkään. Viha pakkoruotsittajia kohtaan kasvaa.
Tänään jossakin tilaisuudessa eräs henkilö kyseli ruotsiksi ihan asiallisesti ..... voiko jo kahvia ottaa ja mistä, johon minä haukkana että, täällä kannattaa kyllä puhua suomea.
Enpä ole ainoa suomalainen joka jo on kyllästynyt.
Tilanne kärjistyy entisestään.
Niinhän se on, että sodissa viattomat joutuvat kärsimään. RKP:n aloittamassa kielisodassa ikävä kyllä myös viattomat tavalliset ruotsinkieliset saattavat saada osakseen negatiivisia tunteita.
Tuollainen käytös,,sillä vaan häpäisee itsensä ja näyttä oman moukkamaisuutensa ja alhaisen sivistys tasonsa.
Maassa kaksi kansalliskieltä yritä hyväksyä se
Miten pakkoruotsi kuuluu hyviin käytöstapoihin..? Ei englantilasetkaan opetele sitä, vaikka maa on tunnetusti hyvien käytöstapojen äiti..!
" Maassa kaksi kansalliskieltä yritä hyväksyä se" Emme me hyväksy Ruotsia kansalliskieleksi Suomeen. Mites se menikään että= Joka on petoksella ja vilpillä saatettu voimaan, se on pätemätön kansan keskuudessa ja siten purettava..;-)
Näkisitpä hyviä käytöstapoja, suomenkielisiä kohtaan svenskfinladissa. Minä kun luulin että suomenruotsinkieliset ovat sivistynyttä porukkaa.? Mutta kukaan ei ole pätevästi todistanut sitä. Sillä " Hyvät Käytöstavat " Kirjanen on julkaistu ainoastaan suomenkielellä, eli siinä kohdassa suomenruotsinkielisillä on sivistyksessä aukko.
Kuinka arvon oikeusministeri ottaa vapaudekseen tulkita, ettäkö noiden kahden tavoiteltavan kielen joukossa toinen olisi ruotsi? Antakaa vapaus valita.
Mielenkiintoista, kielikylpyluokat suomenkielisille ruotsia, mutta ei 2-kielisiä kouluja, joissa opetetaan molemmilla kielillä. Tämä on tätä.
Henrisson puhuu, että "tulevaisuudessakin olisi myös kaksi vahvaa kansalliskieltä"???
Miten niin KAKSI vahvaa kieltä? Ruotsihan on jo lähes kuollut kieli muutamaa maalaiskuntaa lukuunottamatta.
Surusveko valehtelee aina....
Tässä nimimerkki sanoo HS:n keisarikeskutelussa, mistä on kyse:
oikeusministerin puolueen, rkp:n assimilaatiohankkeesta suomenkielisia kohtaan.
"Keisarin uudet vaatteet todellakin
Tiuskea rakki 13.11.2011 13:31
Mielenkiintoista että pakkoruotsin puolustelijat ovat omineet nyt tämänkin analogian. Keisarin uusilla vaatteilla kielipoliittisessa keskustelussa on tähän asti tarkoitettu nimenomaan sitä, että kyseessä on tietynlainen poliittinen ja ideologinen kultti, jossa kaksikielisyyden liturgiaa on toistettava ollakseen tietyissä piireissä salonkikelpoinen, vaikka mitään todellisuuspohjaa koko systeemillä ei olekaan.
Jutussa on taas hyvin kieroja, laskelmoituja kohtia, joissa sotketaan iloisesti kielen opiskelut yleensä sekä kansainvälistyminen siihen, että kyseessä on nimenomaan ruotsin ja "pohjoismaalaisuuden" järjestelmällinen ajaminen jopa sillä tasolla, että koulun opetuskieli uhrataan tälle alttarille jotta saadaan "tarkoituksenmukaisia" kansalaisia. Sitten ovelasti syyllistetään ihmisiä, jotka eivät ole mukana tässä kuviossa tyyliin "monikielisyys on yksikielisen ongelma" -- ikäänkuin tämä ideologinen pohjoismaalaisuus ja ruotsinkielistäminen pelastaisi meidät joltain kokonaisvaltaiselta kielitaidottomuudelta. Taustalla on aina siis koko ajan pelkästään ruotsin asema. Mitään vastaavia kuvioita ei kohdistu käsittääkseni mihinkään muihin ihmisryhmiin.
Ja vaikka kuinka vakuutellaan, että suomenkielisistä ei tehdä ruotsinkielisiä, niin kaikki se "lapsiin on päästävä käsiksi mahdollisimman nuorena ettei synny asenneongelmia"-retoriikka paljastaa kyllä sen, että nimenomaan suomenkielisten kieli-identifikaatio suomenkielisiksi on se keskeinen kielipoliittinen ongelma, joka pitää jotenkin muokata toisenlaiseksi, ettei jatkossa sitten kielipoliittisia järjestelyjä koeta sortaviksi. Assimilaatiopolitiikastahan tässä on objektiivisesti katsoen kyse kaikesta sokeroinnista huolimatta.
Omat penskani saattaisivat hyvin mennäkin kaksikieliseen kouluun, mutta jo ihan monipuolisuuden ja tasapainon nimissä se toinen kieli ei olisi ruotsi -- en haluaisi lasteni kuuluvan siihen kerhoon jossa ruotsia pönkitetään tällä tavoin ilmeisesti oman edun tavoittelun nimissä.