Moikka!
Olen 14-vuotias tyttö, jolla on ollut jotain syömishäiriön tapaista (kaikki ruoka oksentamalla ulos yms) jo neljättä vuotta. Olen n170 cm ja 36 kg. Nyt olen huomannut hampaissani selvää haurastumista ja minulle on tullut aivan hurja halu parantua.
Kehitin suunnitelman: Syön aina kun on nälkä, mutta en oksenna. Hieno eikö? :D:D:D
Ajattelin, että aloitan varovaisesti syömällä aina mahani täyteen kaikkea tosi kevyttä, kuten kurkkua, kaalia, salaattia, tomaattia yms, lisänä vähän jotain proteiinipitoisempaa kuten herneitä tai papuja, sallisin pikkuhijaa sitten varmaan jotkin hedelmät ja kevyet kalatkin, kuten tonnikalan ja seitin... ja siitä se sitten lähtisi!
Ideana on se, että uskon voivani pitää kevyet ruoka-aineet sisälläni, lisäksi painoni ei nousisi liian nopeasti, enkä stressaisi siitä liikaa, totuttelisin "tavalliseen" syömiseen askel kerrallaan.
Kuulostaako tämä naurettavalta vai voisiko tämä jopa toimia? Olisiko joku peräti kokeillut vastaavaa? Muita neuvoja paranemisyritykseeni?
Olen 14-vuotias tyttö, jolla on ollut jotain syömishäiriön tapaista (kaikki ruoka oksentamalla ulos yms) jo neljättä vuotta. Olen n170 cm ja 36 kg. Nyt olen huomannut hampaissani selvää haurastumista ja minulle on tullut aivan hurja halu parantua.
Kehitin suunnitelman: Syön aina kun on nälkä, mutta en oksenna. Hieno eikö? :D:D:D
Ajattelin, että aloitan varovaisesti syömällä aina mahani täyteen kaikkea tosi kevyttä, kuten kurkkua, kaalia, salaattia, tomaattia yms, lisänä vähän jotain proteiinipitoisempaa kuten herneitä tai papuja, sallisin pikkuhijaa sitten varmaan jotkin hedelmät ja kevyet kalatkin, kuten tonnikalan ja seitin... ja siitä se sitten lähtisi!
Ideana on se, että uskon voivani pitää kevyet ruoka-aineet sisälläni, lisäksi painoni ei nousisi liian nopeasti, enkä stressaisi siitä liikaa, totuttelisin "tavalliseen" syömiseen askel kerrallaan.
Kuulostaako tämä naurettavalta vai voisiko tämä jopa toimia? Olisiko joku peräti kokeillut vastaavaa? Muita neuvoja paranemisyritykseeni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi!
Aluksi varmistan, että kai sä saat ulkopuolista apua muutenkin? Oot tosi nuori ja alhaisessa painossa, tarvitsisit tukea ja apua esim kouluterkkarilta.
Hyvä suunnitelma, hienoa että oot havahtunut! Nyt on tärkeää, että syöt edes jotain, mitä vaan ja hyväksyt painonnousun pikku hiljaa, koska tiedät sen varnasti olevan vakavaa alipainoa ja tuskin haluat aiheuttaa lisää pahaa itsellesi?
Mäkin yritän parantua ja syön enemmän sitä, mitä pystyn eli kevyitä. Raejuusto on hyvä. Aluksi vatsa ei niitä kiinteitä helpolla sulatakaan, mutta kyllä se taas normalisoituu. Tsemppiä!
Moi aloittaja!
Hienoa että haluat ja yrität parantua!
Mulla vähän sama tilanne, tosin en ole noin pieni kuin sinä; 38 kg/167cm, mutta anoreksiadiagnoosi on ja terapiassa käyn.
Sairastanut olen jo useita vuosia, 6-7 ainakin, tässä samassa tai pienemmässä painossa joten paljon fyysisiä vaivoja ja vammoja on muodostunut :-(.
Mulla on tällainen hoitosuunnitelma:
-Saan itse tehdä itselleni ateriasuunnitelman. Saan päättää mitä syön, ainoa pakko on että on syötävä 3-4 tunnin välein jotain.
-Pointti on se, että kukaan muu ei päätä eikä kontrolloi mitä syön. Teen joka païvälle oman suunnitelman ja sitä pitää seurata. Jos kirjoitan esim. aamupala kahvi, 1/2 näkkileipää, 1/2 kananmunanvalkuaista, kurkku, tomaatti, niin ne pitää sitten syödä! Laadin suunnitelman joka aamu, ja se minkä olen suunnitellut mun pitää syödä. Mitään en saa jättää pois enkä mitään lisätä. Sitten kirjoitan ylös mitä tunteita se herättää, miltä tuntuu ja myös fyysiset tuntemukset. Näistä sitten keskustellan kerran viikossa terapeutin kanssa.
Sitten kerran- kaksi viikossa pitää lisätä vähän ruokamäärää, esim nyt mulla on kokonainen näkkileipäpala ja kokonainen munanvalkuainen aamulla!
Näin lisäilen vähitellen, ja jos alkaa tuntua että on enemmän nälkä, seuraavalle päivälle lisään pikkusen jotain jos pystyn. Ainoa "pakko" on että seuraan tuota omaa suunnitelmaani ja lisäilen pikkuhiljaa jotain vaikka ihan pientä. Päätös on mun oma, jos parantua haluan seuraan suunnitelmaa, jos en kukaan ei pakota!
Kerran viikossa terapeutti punnitsee, sain itse päättää tavoitepainon joka mulla on 52 kg. Sen luulen kestäväni kun olen 167 cm. Tähän mennessä paino ei ole noussut, olen ollut nyt 3 kk tällä hoitomallilla ja ruokaa olen varovasti lisäillyt. Aikaa vie, mutta mulla ei pää kestä nopeampaa vauhtia, olen kokeillut kaksi kertaa osastoa ja molemmilla kerroilla lähdin parin viikon päästä. En kestä yhtään pakkoa ja kyttäämistä, tämä malli tuntuu hyvältä!
Mulla ei tuota oksentamista ole koskaan ollut, vain paastoa ja mahd. niukkaa syömistä. Sulle voi tulla turvotuksia kun alat pitää ruoan sisällä, mutta se on normaalia siinä tilanteessa ja menee kyllä ohi! Älä pelästy, se EI ole lihomista vaan kroppa kerää väliaikaisesti nestettä! Niin käy kaikille jotka oksentaa ja käyttää laksatiiveja tai diureetteja. Mutta muista että se on väliaikaista!
Paljon jaksamista ja tsemppiä! Kirjoita tänne miten menee!! :-)