Onko muita, jotka uskovat että rahattomuus/köyhyys on suuri, ehkä jopa suurin syy yksinäisyyteensä? Minua ainakin haittaa ja harmittaa suuresti, kun niin harvoin on varaa käydä missään. Baarissa, harrasteissa, tapahtumissa. Deitti-ilmoitustakaan en kehtaa laittaa, kun siihen pitäisi jo valmiiksi ilmoittaa olevansa työtön, ja että mahdollisilla treffeillä voisi korkeintaan siis käydä lähinnä puistossa kävelemässä. :(
Rahattomuus syynä?
nuorehko
261018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minä en todellakaan usko tuohon. En ole ikinä ymmärtänyt miten ihmiset takertuu tuohon raha-asiaan noin perusteellisesti. Raha ei tee onnelliseksi, usko tiedän. Minäkin joskus kuvittelin niin, mutta olin kovin pettynyt kun huomasin että sillä ei loppujenlopuksi ole mitään merkitystä.
Siitä huolimatta että olen eri mieltä kanssasi, niin pistäppä postia.
Pistäppä postia: hki-dude (@@) objectmail.com
Kyllä raha vaikuttaa elämän/mielenlaatuun. Ehkä se ei aina suoranaisesti yksinäisyyttä aiheuta, mutta helpottaa yksinäisyydentunnetta.
Olen hyvin pienituloinen yksinäinen ja lopen kyllästynyt kököttämään vuodesta toiseen yksin kotona. Asun pienellä paikkakunnalla, missä ei tapahdu juuri mitään, etenkään yksinäiselle. Haluaisin matkustella ja liikkua luonnossa, mutta ei ole varaa. Hotellihuone on yksinäiselle samanhintainen kuin kahdelle ja junamatkat tavattoman kalliita, lentämisestä puhumattakaan. Kesäisin olen vuokrannut halvan, vaatimattoman kesämökin viikoksi ja se onkin aina ollut ainoa paikka missä en murehdi yksinäisyyttäni, vuoden kohokohta. Muuhun ei ole varaa. Kotimaanmatka kerran vuodessa ja/tai halpa mökki viikoksi kesäisin. Halvoilla Tallinnanmatkoilla olen silloin tällöin myös käynyt, mutta kun en juuri juo alkoa niin ei siellä jaksa ravata, kun hinnatkin alkaa olla samaa tasoa kuin täällä.
Jos minulla olisi rahaa, matkustaisin monta kertaa kuukaudessa jonnekin, missä tapahtuu jotakin; olisi kulttuuria, luontoa, tapahtumia. Esim pääkaupunkiseudulla on kauheasti kaikkea ilmaistapahtumaa ja useita kirppareita joissa kierrellä. Ja jos olisi rahaa mennä ulkomaille niin kaupunkiloma suurkaupungissa piristäisi varmasti enemmän kuin kotona kököttäminen!
Suurin haaveeni olisi kuitenkin vaatimaton mökki tai talo maaseudulla, niin korvessa että minun ei enää tarvitse miettiä muita ihmisiä. Ja mokillä tmv alkeellisissa oloissa on niin paljon tekemistä, että fyysinen duuni rasittaa riittävästi. Luonnon seuraaminen, marjojen kerääminen, järvellä onkiminen tai pilkkiminen, hiljaisuus rauhoittavat.
Mutta kun on köyhä. Asun lähiössä, missä ei ole luontoa lähelläkään ja kuitenkin niin pienessä tuppukylässä ettei ole mitään muita virikkeitä, kuin käydä kirjastossa ja kävellä loputtomia asfaltoituja pyöräteitä pitkin illasta toiseen. hohhoijaa.
Ei kannata ehdottaa muuttamista pääkaupunkiseudulle, koska elämäntilanteeni ei salli sitä useaan vuoteen. Syytä en ala tähän selittämään.
Lähdetään Stadiin vaikka käveylle juttelemaan syntyjä syviä. Tarjoan safkat, jos tuntuu siltä ettei penni niihin veny.
Jos ei ole paljon rhaa niin polkupyörä ja teltta varusteineen mukaan niin matkailu onnistuu ja voi leiriytyä järven rannalle mutta tulta ei saa tehdä kuin maanomistjan luvalla tai sitten jollain retkeilyalueella niin on halpaa matkustella. Ei se yksinäisyys rahattomuuteen vaikuta vaan et uskalla mennä ihmisten ilmoille ja teet rahattomuudesta tekosyyn. Yksi tapa on ett ähankit isommalta paikkakunnalta työn ja muutat sinne niin ympäristön vaihto helpottaa mutta täytyy uskaltaa lähteä sieltä kotopuoleat pois jos siellä ei ole mitään mikä pidättelee.
Moi, et tainnut lukea ihan loppuun asti? En nimenomaan pysty muuttamaan. Muutan välittömästi, kun tilanne sen sallii.
"Ei kannata ehdottaa muuttamista pääkaupunkiseudulle, koska elämäntilanteeni ei salli sitä useaan vuoteen. Syytä en ala tähän selittämään."
Olen ollut erittäin aktiivinen seuranetsijä monta vuotta! Kävin kaikki mahdolliset kissanristiäiset ym. läpi ja kuljin yksin baareissa , vaikka en halua juoda alkoa! En todellakaan ole ihmisiä pelkäävä yksinäinen! Bussipysäkillä ja kaupoissakin juttelen tuntemattomille!
Olen usein miettinyt tuota telttailuasiaa mutta en uskalla yöpyä yksin ulkona. Valitettavasti pelkään että joku hyökkää yöllä teltan ja minun kimppuuni. Tälle pelolle en mahda mitään. Karhuja ja susia en pelkää enkä luonnonilmiöitä, vaan väkivaltyaisia kulkijoita(miehiä).
Mulla on 5 tonnii tilillä ja olen työtön siltin. En kuluta rahaa turhuuksiin ja ostan vaan ruokaa sen verran kun syön ettei tarvii roskiin heittää. Jos joku kaveri tietäis et mulla on rahaa niin ne alkais heti pyytää lainamaan, mut en lainaa kenellekkään
Osta ny eres hyvät stereot ittellesi jos musasta pidät, vai säästätkö johonkin isompaan?
Oishan siitä hyötyä jos ois rahaa bussiin jolla pääsis edes ihmisten ilmoille.
Mulla ainakin yksinäisyyden aiheutti masennukseni. Myös koulukiusaamisesta juontunut ajattelu, " kukaan ei pidä minusta ja olen jotenkin erilainen muihin nähden". Huono itsetunto ylipäätään. Nyt olen netistä saanut ystävän ja ollaan oltu kavereita yli vuosi. Myös poikaystävän löysin netistä ja seurusteltiin jo 3 vuotta. Työkaverin kanssa vaihdettiin messengerit ja nähdään jatkossakin. Eli yksinäisyys johtuu pitkälti kai itsestä. Sitä vaan alkaa karttaa muita huonojen kokemusten jälkeen, vaikka olisi tosi tärkeää ottaa kontaktia toisiin. Siten niitä kavereita saa. Rahalla tuskinpa on paljoa merkitystä. Voihan kavereiden kanssa pelata pelejä, jotka ei maksa mitään, kävellä luonnossa yms. :) tsemppiä!
Kyllä itse voin kertoa kokemuksesta että hyvät tulot ja varallisuus ei tuo onnellisuutta eikä kavereita.Pikemminkin joutuu kateellisten pilkkakirveiden kohteeksi koska ei ole löytänyt itselleen kumppania.
Tietyn perustason kun saavutin niin sen jälkeen lisätulojen kertyminen ei anna minkäänlaista tyydytystä elämään.
En osaa sanoa miten varallisuuteni vaikuttaisi keski-ikäisten naisten kiinnostukseen itseäni kohtaan sillä en ole milloinkaan leveillyt rahoillani esim ravintoloissa vaan olen pitänyt turpani kiinni näistä asioista sillä en halua olla leuhka.
Itsestä vaan tuntuu välillä pitäisikö kokeilla miten naisiin tepsii jos heti tutustumisen alussa aloittaisin puhumalla osake kursseista ja suurista osingoista.
Itselleni kelpaisi aivan hyvin pienituloinenkin nainen kunhan vain ei ole mikään pikavippien ottaja eikä Ray:n pelien pelaaja.Toisin sanoen järkevä talous ihminen.
Omassa päässäni olen miettinyt että kukaan ihminen ei osaa olla onnellinen sellaisista asioista jotka on aina ollut hyvällä mallilla kuten minulla hyvä terveys,työ ja talous asiat.Huonolla mallilla on taas tämä parisuhteen puuttuminen ja sekös pistää mielen matalaksi kun miettii mitä vikaa minussa on kun en kellekkään kelpaa.
Sama vika. Vuositulot yli 40k€. Oma asunto, uusi auto jne. Silti ei kelpaa kellekkään naiselle. No jääpä rahaa omiin menoihin ja niihinhän ne on käytettävä ennenkuin kuolee pois ja valtio vie rahat ulkomaille. Koetan tuhlata, joka euron ennen kuin kuolen. Pitää vaan muistaa vetäytyä eläkkeellä hyvissä ajoin.
Ps. Moni elämäntapa työtön on perheellinen, joten eipä tuo näytä kaikkia yksinäistävän. Taitaa olla meistä itsestään kiinni.
Tuo on jo saamattomuutta jos et naista saa edes yöksi ja niin edelleen. Aina löytyy ja netti pullollan treffipalstoja niin varmasti löytyy.
Aivan varmasti niitäkin naisia löytyy, joita raha kiinnostaa, mutta itse ainakin juoksisin karkuun, jos joku yrittäisi minua lompakollaan liehitellä, siitäkin huolimatta, että itse olen köyhä. Kiinnostun ihmisen persoonasta, en pankkitilin saldosta.
Olen vastaavassa tilanteessa ja samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että rahattomuus on yksi iso tekijä yksinäisyydessä ja kumppanin löytämisessä yhteiskunnassamme jossa moni asia perustuu ainakin osittain rahaan, kun ei ole pakollisten maksujen jälkeen oikeasti varaa mihinkään mennä ja kaikki asiat täytyy taloudellisesti tarkaan laskea esim. Menisinkö leffaan vai syönkö tällä viikolla edes näkkileipää ja vettä, niin saa helposti pihin ja tylsän ihmisen maineen ja ketä kiinnostaa sellaisen ihmisen kanssa liikkua jolla ei ole varaa edes kahvilla käydä saatikka leffassa tai baarissa(jossa tosin ei raittiina muutenkaan kiinnosta käydä) .
Moni jopa köyhänä itseään pitävä on sitä mieltä ettei rahalla ole merkitystä, mutta kun rahaa ei yksinkertaisesti ole Euroakaan ylimääräistä alkaa rahan puutteella olla merkitystä. Moni rahan merkityksettömyydestä puhuva ei ota sitä huomioon, että yleensä heillä on todellisuudessa edes jonkin verran rahaa tai vanhemmat tai jokin muu tukiverkosto, joka auttaa taloudellisesti pysymään pinnalla. Vain todellista rahattomuutta kokeva voi asian ymmärtää.
No minulla on rahaa yllinkyllin käyttää, mutta ei se ainakaan ole auttanut, yksinäinen surkimus olen silti. Rahaa jää senkin takia säästöön, kun ei ole mitään menoja. Säästyy kun ei pääse kotoota liikkeelle, kun on niin yksin. viikonloppusin menee kyllä satasen luokkaa juomiin, mutta muuten ei ylimääräisiä menoja sitten olekkaan.
Varmasti rahalla on vaikutusta. Raha on suurin mahdollistaja maailmassa.
Minullakin olisi varmasti kavereita, jos omaisuuteni mitattaisiin miljoonissa kymmenien tuhansien asemesta. En muutenkaan nauti köyhyydestä, jota keskituloisen kuten itseni elämä on. Elämä ei ole sitä, että voit juuri ja juuri käydä joskus ulkona syömässä hyvin. ELÄMÄ on sitä, että voit tehdä mitä haluat milloin haluat. Voit asua hienoimmissa sviitseissä, juoda kalleinta shampanjaa, pukeutua parhaimpiin vaatteisiin ja ajaa hienoilla autoilla. Jos en koskaan pääse elämään ELÄMÄÄ, niin kuolen köyhänä ja yksinäisenä, mutta silloin tiedän antaneeni kaikkeni.
rahalla ei oo mitää merkitystä.. tee vaa se ilmotus mut jätä mainittematta se työttömyys.. kyl joku muija suhu kiinnostuu ja sit kerrot siitä työttömyydestäs.. ite oon tehny ihan samoin n. 2 vuotta sitten ja saman typyn kanssa vieläkin eikä mekään voitu millää kunno treffeillä käydä :) kyl sitä ehtii työtä ettii myöhemminki.. työttömillä on yleensä hyvi aikaa parisuhteelle.. nyt oon löytäny työtä eikä tyttökaverini missään vaiheessa valittanu asiasta vaan kannusti mua ettii ja sen ansiosta sain sellase syynki ettii et voin ostaa sille kaikkee kivaa :P
sit jos se muija lopettaa tapailu siks ku oot työtö nii paskanko väliä.. sellase ihmise kas muutenkaa mitää tulevaisuutta olis ollu :)
"tee vaa se ilmotus mut jätä mainittematta se työttömyys.. kyl joku muija suhu kiinnostuu ja sit kerrot siitä työttömyydestäs.."
Mutta mitäs jos ei kiinnostu? Olen itse yrittänyt hakea seuraa nettideiteistä viimiset 5-10 vuotta, toisinaan aktiivisemmin, toisinaan vähemmän. (Ja toisinaan työttömänä, toisinaan varallisempana - tosin yleensä aktiivisuus osuu tietty juuri niihin jaksoihin kun on rahaakin.) Kertaakaan en ole suhdetta saanut, edes lyhyttä! Sellaisen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että on hyvä olla rehellinen ja suora heti alkuun, eli kertoa mahdollisesta työttömyydestäkin, niin alku lähtee paremmin rullaamaan. Eikä tarvitse tekosyitä miksei ole varaa kahvilaan tai baariin. (Tai tarvitse lähteä sinne penniä venytellen sillä ajatuksella että "säästää" kuluneet rahat jossain muusta kohteesta myöhemmin.)
Ei todellakaan ole rahasta kiinni tämä elämä. Tienaan 60k vuodessa ja baareissakin tulee vietettyä aikaa. Valitettavasti naamataulu on täysin tavallinen, joten heikentää baarissa mahdollisuuksia. Ei ole ongelmaa saada kivaa tyttöä juttelemaan, mutta eikös siinä ole minuutin päästä sliipattu peluri vieressä vikittelemässä samaa naista. Noh, jos pelurit kiinnostaa, niin minähän vaan jatkan matkaa, kaloja kun riittää meressä. Ongelmana tietysti on se että monta viikonloppua kuluu turhaan, kun tuhlaa aikaa pinnallisiin ihmisiin.
Deitit eivät tunnu koskaan toimivan netissä ja ainoat otukset jotka kiipeävät jalkaa pitkin ylös ovat "Puumat", joita kyllä riittäisi joka päivälle. Valitettavasti oma ikäluokka on se mistä olen kiinnostunut.
Mutta mitäs naisista, niitä saa sitten 50 vuotiaana tilattua Filippiineiltä tai jotain. Se etu rahassa on, että tulevaisuudessa on valoa tiedossa. Jos ei ole rahaa, niin leuka rintaan ja tutustumaan Venäjän antimiin. Sieltä moni tulisi tänne mielellään. Suomalainen nainen on yleensä sieltä hankalimmasta päästä, mutta ehkä se haaste juuri kiinnostaakin...
On se kumma kun tällaisen 50:sen jalkaa pitkin on kiipeämässä nuoria kosseja pilvin pimein. Minuakin kiinnostaa oma ikäluokka enemmän kun nuo nuorukaiset. Kolmevitonenkin on liian nuori.
Useimmiten se on niin päin että nuoria miehiä kiinnostaa vanhempi nainen kuin että vanhempaa naista nuorempi mies.
Köyhemmälle naiselle ei tule juttelemaan sen enempää pelurit kuin muutkaan, koska köyhällä naisella ei ole varaa käydä baarissa...
Niin ja köyhällä ei ole rahaa laittaa rakennekynsiä, kohotettuja bimbotissejä, ripsienpidennystä, kuikeita kampauksia ja kalliita meikkejä. Sitten pitäisi vielä olla ne vetävät vaatteet baaria varten. Eipä jää taksirahaaa ja saa sitten kävellä kilkutella pimeässä yössä yksin baarista kotiin korkokengissä monta kilsaa.
Ei raha tee onnelliseksi ? Kyllä se vaan joteskin helpottaa, kun pätäkkää löytyy yli välttämättömän tarpeen ! Mitä yksinäisyyteen tulee, kantsii mennä peilin eteen ja kysyä peilikuvaltaan; millainen mä olen ihmisenä? Kyllä halpaakin kulttuuria löytyy, jos itsesääli antaa myöten: kirjastot, laulukuorot, soitto-opinnot, öljyvärimaalaus, vapaa-ajan kalastus(kulttuuriako?). Näitähän kyllä löytyy pilvin pimein, sitäpaitsi näistä löytää myös "kavereita" ! Itsesääli ja alemmuudentunto nåkyy päällepäin, ja ne voivat olla tarttuvia ominaisuuksia !? Täytyy mennä, on iltalääkkeen aika, moi :)
Rahattomuus syynä yksinäisyyteen??
Huh huh mitä paskaa. Kaikkea te idiootit keksitte.
Ei rahattomuus välttämättä ole suoranainen syy yksinäisyyteen, mutta mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä ja päästä yksinäisyydestä se jonkin verran vähentää. Esimerkiksi itse asun pienellä paikkakunnalla ja lähimpään isoon paikkaan jossa olisi ilmais yms. muuta tapahtumaa jossa voisi varatonkin uusia ihmisiä tavata on 30km. Julkinen liikenne on täälläpäin olematonta, hankalaa käyttää ja kallista kun kaikkien auton,kiertelyn vaihtojen ja odottelujen yhteen laskettu aika tuolla matkalla arkena lähentelee kolmatta tuntia suuntaansa eikä viikon loppuisin ole julkista liikennettä ollenkaan. Omaan autoon ei ole varaa ja tuollainen matka on pyörällä tai kävellen jo hieman liian pitkä. Pois muuttaminenkaan ei tällä hetkellä oikeastaan ole vaihtoehto. Kirjastossa käyn lueskelemassa, koiran kanssa lenkkeilen ja läheisellä joella käyn kalastelemassa ruoka kalat, mutta harvoin noissa hommissa kehenkään törmää.,
Kyllä tuo on tosiaan rasittava tilanne, kun ei ole rahaa käydä edes kahvilla. Olen ollut siellä monta vuotta opiskeluaikoinani :) Sellainen rajaa monet hauskat harrasteet pois, mutta ei suinkaan kaikkia. Täytyy yrittää keksiä vain vähän tai ei ollenkaan rahaa vaativia toimia. Kahvin juonti termospullosta ulkona voi olla paljon hauskempaa kuin kahvilassa. Ainakin itselläni tälläisten hauskojen vaihtoehtojen hoksaamista rajoitti se, että pidin niitä automaattisesti huonompina kuin "oikeita", rahaa vaativia vaihtoehtoja.
Tällä hetkellä olen hyvin kiitollinen siitä, että olen töissä ja rahaa on riittävästi, koska se mahdollistaa kunnollisen yhteydenpidon opiskeluaikaisten kavereiden kanssa ja siten raha todella tekee minut onnellisemmaksi.
Eikä se köyhyys ole häpeän aihe. Pikemminkin on ihailtavaa, kun ihminen onnistuu tasapainottelemaan äärimmäisen taloudellisesti :)