Puran tähän vähän tunteitani ja elämääni.
Olen yli 25-vuotias mies Hämeestä. Minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää tai oikeastaan edes ketään ketä voisi sanoa ystäväksi. Ne muutamat kaverit joiden kanssa oli samalla luokalla peruskoulussa jäivät sen jälkeen.
Olen pitkään ollut samassa "elämän ympyrässä", eli käyn koulussa/töissä ja sitten kotiin, jonka jälkeen en lähde minnekään. Tämä oikeastaan alkoi jo yläasteella ja on siitä jatkunut ammattikoulun ja muutaman työn täyteisen vuoden ajan.
Tänä syksynä onnistuin pääsemään opiskelemaan Helsinkiin ja olin aika pajon toivonut että tämä muuttaisi elämäni pois tosta "ympyrästä". No toisin on käynyt ja sama elämä ympyrä jatkuu. Vähän yli kuukausi sitten iski jälleen yksinäisyyden tunne kovin vahvasti ja otin yhteyttä koulun auttavaan henkilöön. Hänestä on ollut paljonkin apua, mutta ei hänkään pysty ihmeitä tekemään.
Ainoa mahdollisuuteni tähän mennessä saada tyttöystävä ja päästä pois tästä ympyrästä, ja saada edes jonkinlainen elämä, tapahtui yläasteen aikana. Siellä muuan tyttö osoitti kiinnostusta hyvinkin selvästi. Olin hämmentynyt ja kaverit ivailivat tytöstä minulle. Yhteisten tuntien aikana aattelin tämän jatkuvan ikuisesti. En koskaan oikein uskaltanut lähteä tähän suhteeseen. Koulun päätyttyä näin pari kertaa tätä ihmeellistä neitosta mutta en silloinkaan uskaltanut kysyä ja jäin vain haaveileen hänestä. noin puoli vuotta yläasteen jälkeen tapasin sattumalta tämän ihanan tytön ystävän ohimennen kadulla ja hän antoi minulle mahdollisuuden tavata tämän, siis se asia mistä olin haaveillut ja unelmoinut pitkään. No mitä teinkään. En tajunnut mahdollisuuttani ja käänsin selkäni tällä. Mietin edelleen mitä olisi voinut tapahtua ja missä olisin nyt, jos olisin uskaltanut sanoa neidolle pitäväni hänestä. No hän antoi minulle kasan mukavia muistoja ja hetkiä jolloin olin onnellinen ja samalla onnistui vaikuttamaan elämääni yllättävän paljon.
Se mitä kaipaisisin elämääni olisi tyttö, joko ihan vakavaan suhteeseen tai hyväksi ystäväksi. Mutta ongelma on ettei minulla ole mitään paikkaa missä voisin tavata tyttöjä. En ikinä ole käsittänyt mitä iloa en käydä vetämässä joka viikonloppu päätä täyteen ja eikä minua kiinnosta lähteä baariin yksin. Olen koittanut nettitreffien kautta hakea kumppania, mutta siinäkään ole ollut onni myöden. Ja vaikka hakisin vain ystävää olen silti aavistuksen pinnallinen, etenkin pituuden, iän ja sen että tytön täytyy olla sopu suhtainen. Ja jos löydän jonkun profiilin joka kiinnostaisi on tällä yleensä joko lemmikki (nenäni ei tule koskaan kestämään eläimiä), tai on hankkinut jo muutaman lapsen. Okei myönnetään etten minäkään ole mikään "vuoden mies". En näemmä pysty itse pitämään ulkonäöstäni kovinkaan hyvää huolta ja tähän lisätään pitkät hiukset, parta, suu joka ei juuri koskaan hymyile, kehnohko itsetunto ja vaatekaappi täynnä mustia vaatteita, niin ei ihme ettei niitä neitokaisia ole paljoa ympärillä pyöri tai edes tule jutteleen, tosin luultavasti en edes huomaisi jos joku olisikin kiinnostunut.
Anteeksi tästä purkauksesta ja kiitos jos jaksoit lukea. En edes tiedä mitä tällä viestillä koitin, mutta menköön.
Olen yli 25-vuotias mies Hämeestä. Minulla ei ole koskaan ollut tyttöystävää tai oikeastaan edes ketään ketä voisi sanoa ystäväksi. Ne muutamat kaverit joiden kanssa oli samalla luokalla peruskoulussa jäivät sen jälkeen.
Olen pitkään ollut samassa "elämän ympyrässä", eli käyn koulussa/töissä ja sitten kotiin, jonka jälkeen en lähde minnekään. Tämä oikeastaan alkoi jo yläasteella ja on siitä jatkunut ammattikoulun ja muutaman työn täyteisen vuoden ajan.
Tänä syksynä onnistuin pääsemään opiskelemaan Helsinkiin ja olin aika pajon toivonut että tämä muuttaisi elämäni pois tosta "ympyrästä". No toisin on käynyt ja sama elämä ympyrä jatkuu. Vähän yli kuukausi sitten iski jälleen yksinäisyyden tunne kovin vahvasti ja otin yhteyttä koulun auttavaan henkilöön. Hänestä on ollut paljonkin apua, mutta ei hänkään pysty ihmeitä tekemään.
Ainoa mahdollisuuteni tähän mennessä saada tyttöystävä ja päästä pois tästä ympyrästä, ja saada edes jonkinlainen elämä, tapahtui yläasteen aikana. Siellä muuan tyttö osoitti kiinnostusta hyvinkin selvästi. Olin hämmentynyt ja kaverit ivailivat tytöstä minulle. Yhteisten tuntien aikana aattelin tämän jatkuvan ikuisesti. En koskaan oikein uskaltanut lähteä tähän suhteeseen. Koulun päätyttyä näin pari kertaa tätä ihmeellistä neitosta mutta en silloinkaan uskaltanut kysyä ja jäin vain haaveileen hänestä. noin puoli vuotta yläasteen jälkeen tapasin sattumalta tämän ihanan tytön ystävän ohimennen kadulla ja hän antoi minulle mahdollisuuden tavata tämän, siis se asia mistä olin haaveillut ja unelmoinut pitkään. No mitä teinkään. En tajunnut mahdollisuuttani ja käänsin selkäni tällä. Mietin edelleen mitä olisi voinut tapahtua ja missä olisin nyt, jos olisin uskaltanut sanoa neidolle pitäväni hänestä. No hän antoi minulle kasan mukavia muistoja ja hetkiä jolloin olin onnellinen ja samalla onnistui vaikuttamaan elämääni yllättävän paljon.
Se mitä kaipaisisin elämääni olisi tyttö, joko ihan vakavaan suhteeseen tai hyväksi ystäväksi. Mutta ongelma on ettei minulla ole mitään paikkaa missä voisin tavata tyttöjä. En ikinä ole käsittänyt mitä iloa en käydä vetämässä joka viikonloppu päätä täyteen ja eikä minua kiinnosta lähteä baariin yksin. Olen koittanut nettitreffien kautta hakea kumppania, mutta siinäkään ole ollut onni myöden. Ja vaikka hakisin vain ystävää olen silti aavistuksen pinnallinen, etenkin pituuden, iän ja sen että tytön täytyy olla sopu suhtainen. Ja jos löydän jonkun profiilin joka kiinnostaisi on tällä yleensä joko lemmikki (nenäni ei tule koskaan kestämään eläimiä), tai on hankkinut jo muutaman lapsen. Okei myönnetään etten minäkään ole mikään "vuoden mies". En näemmä pysty itse pitämään ulkonäöstäni kovinkaan hyvää huolta ja tähän lisätään pitkät hiukset, parta, suu joka ei juuri koskaan hymyile, kehnohko itsetunto ja vaatekaappi täynnä mustia vaatteita, niin ei ihme ettei niitä neitokaisia ole paljoa ympärillä pyöri tai edes tule jutteleen, tosin luultavasti en edes huomaisi jos joku olisikin kiinnostunut.
Anteeksi tästä purkauksesta ja kiitos jos jaksoit lukea. En edes tiedä mitä tällä viestillä koitin, mutta menköön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkoitukseni ei ole nyt kritisoida sinua millään muotoa, mutta olen eri mieltä siitä mitä tarvitset.
Tai siis kun väität tarvitsevasi naista tai tyttöä yksinäisyyteesi. Niin minun mielestäni siitä ei olisi kuin hetken ilo, ja sekin vain siinä tapauksessa jos jonkun sopivan löytäisit. En usko että nainen voisi häivyttää itsetunto-ongelmiasi, ja jos voisikin, niin onko muka hyvä olla yhdestä ihmisestä niin riippuvainen? Eikö se nainen sitten olisi koko elämäsi? Parisuhteissa kun on se vika ettei koskaan tiedä jos ne päättyvätkin "ennen aikojaan" ja silloin jäisit jälleen yksin. Menisikö itsetuntosikin hänen mukanaan?
Uskon että käännös parempaan pitää lähteä sisältä, eikä sitä voi kukaan ulkopuolinen kokonaan tuoda.
Eli se mitä tarvitset on sosiaalisuutta, iloista asennetta, tuttavia ja ystäviä. Sitten kun tämän päälle saa sen tyttöytävän, voidaan jo puhua terveellä pohjalla olevasta parisuhteesta. Tietysti tämä on siis ihannetilanne, mutta kumminkin kehottaisin ensin keskittymään ystävien ja harrastusten löytämiseen. Elämän hankkimiseen!
Noh, en minä sinun elämääsi halua puuttua, sanoinpa vain oman turhan mielipiteeni.
Jostain kumman syystä sait miinuksia...
Ajattelin ihan samaa. Ja aika monihan tuntuu yrittävän ratkaista tämmöset sillä nais-/miesystävällä. Mikä on ihan ymmärrettävää, kaikkihan kaipaa läheisyyttä.
Mutta kuinkahan monelle noin tapahtuu? Mun mielestä se on totta mitä jotkut sanoo, että kun alkaa viihtymään itse itsensä kanssa niin alkaa muutkin viihtymään surassansa.
Miten olisi uudet kiinnostuksen kohteet? kuulostaa varmaan nerokkaalta.....
Mutta jos keksisit opiskelun/töiden ohelle muuta, harrastuksia? Rajoituksia voi olla jos ei esim. ole rahaa, mutta vaihtoehtoja on miljoonittain jos sen yhden/kaksi jostain keksii. Jos löytää jotain itselleen rakasta, se vaikuttaa kuitenkin koko elämään... Siitä saa tekemisen lisäksi energiaa ylipäänsä elää, uusia tuttavia, kiinnekohdan, onnistumisen kokemuksia?
Jotain muuta substanssia kuin kliseitä, kiitos.
Ei tuo millään lailla huono idea ole että saisi muutakin tekemistä lisäksi, mutta ei se ongelma johon haluaisi parannusta katoaisi siitä minnekkään vaikka kuinka etsisi "muutakin tekemistä".
Liian väkinäinen asian ajatteleminenkaan ei ole hyväksi, joten ainoa keino olisi yrittää keksiä niin lisää tekemistä kuin pitää silmänsä avoinna niin netissä kuin muuallakin. Tai ottaa rohkeasti riskejä ja yhteys uudestaan tähän henkilöön.
Mä pystyn samaistumaan tekstiisi. Vaikutat ihanalta, toivon kovasti että löydät vielä jotain merkityksellistä elämääs. :)