En tiedä kuuluisiko tämä kirjoitukseni tuonne särkyneiden sydänten puolelle vai tänne, mutta tämä yksinäisyyden tunne on välillä niin valtava etten kestä..
Erosin vajaa kaksi vuotta sitten yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja sen jälkeen on tuntunut, että jäin aivan yksin.
Ystäviä minulla ei koskaan ole juurikaan ollut. Lähipiirimme koostui lähinnä miehen sukulaisista. Hän kyllä piti ystävyyssuhteistaan kiinni koko yhteiselämämme ajan, mutta nämä olivat lähestulkoon kaikki sellaisia ns. poikamies ystäviä, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä..
Elämä tuntuu tällä hetkellä niin synkältä ja harmaalta, kun vielä tietää, että hän on päässyt jo suhteestamme yli ja löytänyt uuden naisenkin. Onhan minulla toki lapset seurana aina välillä, mutta hekin ovat jo teini-ikäisiä joten omat menonsa jo heilläkin.
Istuskelen töiden jälkeen melkeinpä aina kotona. Ravintoloihin en halua lähteä yksin, enkä toisaalta edes viihdy niissä.
Harrastuksiakaan ei juuri ole ja jotenkin olen niin arkakin, etten haluaisi mennä minnekään yksin.
Itsetunto on täysin romutettu... tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.. ja edelleen vielä suren ja mietin menetettyä rakkautta..
Voiko tästä enää ikinä selviytyä ja löytää elämäänsä edes ystäviä saati sitten uutta miestä???
Erosin vajaa kaksi vuotta sitten yli 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja sen jälkeen on tuntunut, että jäin aivan yksin.
Ystäviä minulla ei koskaan ole juurikaan ollut. Lähipiirimme koostui lähinnä miehen sukulaisista. Hän kyllä piti ystävyyssuhteistaan kiinni koko yhteiselämämme ajan, mutta nämä olivat lähestulkoon kaikki sellaisia ns. poikamies ystäviä, joiden kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä..
Elämä tuntuu tällä hetkellä niin synkältä ja harmaalta, kun vielä tietää, että hän on päässyt jo suhteestamme yli ja löytänyt uuden naisenkin. Onhan minulla toki lapset seurana aina välillä, mutta hekin ovat jo teini-ikäisiä joten omat menonsa jo heilläkin.
Istuskelen töiden jälkeen melkeinpä aina kotona. Ravintoloihin en halua lähteä yksin, enkä toisaalta edes viihdy niissä.
Harrastuksiakaan ei juuri ole ja jotenkin olen niin arkakin, etten haluaisi mennä minnekään yksin.
Itsetunto on täysin romutettu... tuntuu, ettei minusta ole mihinkään.. ja edelleen vielä suren ja mietin menetettyä rakkautta..
Voiko tästä enää ikinä selviytyä ja löytää elämäänsä edes ystäviä saati sitten uutta miestä???
Vastaukset 2
Vanhimmat
En voi tietää miten pahalle tuo tuntuu, kun en ole itse oikeen minkäänlaisessa suhteessa ollut.. Toivottavasti joku muu palstalainen löytää sulle oikeat sanat sanoa.. En oikeen tiedä miksi tähän kirjoitan, olisinhan voinut aloittaa uuden theardin, mutta kirjoitanpahan tähän.
Itseäni vituttaa, kun kaverit (ei ole kuin muutama kaveri mulla) napsii naisia ympäriltä/ympärillä ja ite en saa mitään naista, enkä ole saanutkaan ikinä. Tietysti jos ois edes vähänkin miehisemmän näkönen, mutta minkäs teet, kun luoja on luonut tämmöseks.
alone forever me too