Olen 45v mies, 185cm ja120kg, rapakunnossa, myönnän, 12 minuuttiin menee n 1400m, tupakoin viime viikolla vielä askin päivässä,30 v sitten aloitin. Puoli vuotta sitten meinasi pumppu pettää, teholla viikko. tuomiona dilatoiva kardiomyöpatia, eli sydänlihaksen laajentuma. Onneksi ei läppävuotoja. verisuonet sileät ja puhtaat, eli ei vielä ahtaumia. Loppuelämän lääkitys on, mm sykkeenalentajat, verenpainelääkkeet ym.
Nyt kun tässä vähän henkisesti pääsi loppukesästä jaloilleen ja työelämään takaisin, on virinnyt ajatus nostaa kuntoa. 20v sitten 12 minuutissa meni 3800m ja juoksu on aina tuntunut omalta. Tupakatta nyt kolmatta päivää ja n 5 km kävelylenkkiä on heitetty viikko. Muutama juoksuaskel mahtuu sekaan.
Kardiologi ei osannut oikein mitään sanoa kuntoilusta, yhdestä ohjekirjasta luin, että kuntoilla saa, mutta aina pitää pystyä puhumaan. Jos ei pysty, menee liian lujaa. Sitä noudattaen tässä yrittää kuntoa nostaa ja paino on pudonnut 7 kg puolen vuoden aikana ja nyt siis 120, tavoite on alle sata.
Löytyykö täältä muita pumppuvikaisia, miten aloititte kuntoilun, onko teillä jotain ohjeita/kokemuksia, mikä on hyväksi ja mikä ei.
Nyt kun tässä vähän henkisesti pääsi loppukesästä jaloilleen ja työelämään takaisin, on virinnyt ajatus nostaa kuntoa. 20v sitten 12 minuutissa meni 3800m ja juoksu on aina tuntunut omalta. Tupakatta nyt kolmatta päivää ja n 5 km kävelylenkkiä on heitetty viikko. Muutama juoksuaskel mahtuu sekaan.
Kardiologi ei osannut oikein mitään sanoa kuntoilusta, yhdestä ohjekirjasta luin, että kuntoilla saa, mutta aina pitää pystyä puhumaan. Jos ei pysty, menee liian lujaa. Sitä noudattaen tässä yrittää kuntoa nostaa ja paino on pudonnut 7 kg puolen vuoden aikana ja nyt siis 120, tavoite on alle sata.
Löytyykö täältä muita pumppuvikaisia, miten aloititte kuntoilun, onko teillä jotain ohjeita/kokemuksia, mikä on hyväksi ja mikä ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen 46 v. nainen ja sain saman diagnoosin vuosi sitten. Teholla en ollut, kylläkin keskussairaalan sydänosastolla kaksi viikkoa sydämen vajaatoiminnan ja keuhkoveritulpan takia.
Olemme varmaan lukeneet samat Sydäntautiliiton ohjevihkoset, joissa sanotaan että kuntoilla pitää, mutta maltillisesti. Maratonit, painonnosto, avantouinti yms. extreme-urheilu on kielletty, mutta voinnin mukaan saa kävellä, pyöräillä, uida, hiihtää ja juosta. Liikunnan pitää tuntua hyvältä sekä suorituksen aikana että jälkeenpäin. Kovalla pakkasella tai helteellä ei saa rasittaa itseään, myös kovalla tuulella ulkoilu on muistaakseni kielletty, en kyllä tiedä miksi. Beetasalpaajalääkitys kuulemma aiheuttaa sen, että kovemmassa rasituksessa tulee "seinä vastaan" eikä yksinkertaisesti jaksa esim. juosta, vaikka haluaisikin.
Minä kävelen tai pyöräilen noin tunnin päivässä, joskus myös uin. Aloitin puolen tunnin rauhallisilla kävelyillä. Hiihtämistä opin vihaamaan peruskoulussa, joten sitä en aio enää harrastaa tässä elämässä. Juokseminenkaan ei tunnu omalta lajilta, kun rintavarustusta on enemmän kuin tarpeeksi. En ole muuten kauhean ylipainoinen, mutta juoksemista varten pitäisi varmaan hankkia jotkin super-extra-tukevat urheiluliivit. Eilen kävelylenkillä juoksin ehkä kaksi minuuttia katsottuani ensin tarkkaan, ettei missään näkynyt ihmisiä. Hengästyin ja tunsin itseni typeräksi, tönköksi ja läskiksi.
Vaikka voin nyt aika hyvin ja sairauteni on oireeton, olen huomannut että pienikin nuhakuume vie kunnon ihan pohjalukemiin ja vielä viikon, kahdenkin päästä on sellainen olo, että hyvä kun jaksaa puoli tuntia kävellä. Joten sen ainakin voisin sanoa, että kuumeisena pitää jättää urheilusuoritukset väliin. Siinä on terveelläkin kohtalokkaan rytmihäiriön riski, saati sitten meillä joilla sydän on jo vaurioitunut.
Hienoa, että olet pystynyt lopettamaan tupakoinnin. Se on varmaan tärkein yksittäinen ennustetta parantava tekijä, johon voit itse vaikuttaa. Tsemppiä kunnonkohotukseen!