Sotalapset kirjasta.. Sivulta 38. Alvar ja Gunnar Myrdal kiinittivät vuonna 1935teoksessaan Kris i befolkningsfrågan huomiota Ruotsin huolestuttavaan väestönkehitykseen. Ruotsin väestonrakenteeseen oli tapahtumassa ikävä rakennemuutos. Myrdalit toivat esiin kauhukuvan vanhetuvasta väestöstä tyhjenevästä Ruotsista. Lapsiluvun aleneminen tarjosi erään perustelun ottaa vastaan suomalaislapsia; Suomen lapset täyttivät monien vanhempien sydämessä olleen tyhjän tilan. Samalla autettii hädänalaisessa asemassa olevan naapurinmaan lapsia ja tavallaan osallitutiin Suomen sotalapsiponnisteluihin henkilökohtaisella tasolla. Suomalainen pakolaislapsi tyydytti monia tarpeita. Alva ja Gunnar Myrdalin teos loi omalta osaltaan pohjaa sille kansaliikeella, joka lastensiirroista muodostui. Alva Myrdal, joka oli Ruotsissa merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, kirjotti puolisolleen kohta talvisodan jälkeen, että suomalaiset pakolaislapset Ruotsissa olivat taivaan lahja Ruotsin omassa väestökriisissä...(aattele tuota viimeistä lausetta)
___________________________________
Vastakauseen allekirjoittajiin kuulunnut maalaisliiton edustaja Jussi Annala totesi, että oli ennenkuulumatonta, että Ruotsiin sota-aikana siirrettyjä lapsia ei luovuteta vanhemmilleen. Tällaosta ei kulttuuriyhteiskunnassa ja länsimaisesen kultuurin piirissä saisia tapahtua. Lasten palauttamistoimia olisi tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka haluavat saada lapsensa takaisin kotiin. Kokoomuksen edustaja Johannes wirtanen esitti jyrkän mielipiteen toteamalla, että lapset oli tuotava Ruotsista kotiin
- ellei hyvällä niin pahalla.
vastalauseen allekirjoittajiin kuulunnu maalaisliiton edustajan Väinö Okon mukaan ei ole meille kansakuntana kunniaksi, että olemme joutuneet jättämään 15000 lasta Ruotsiin. Asia kuitenkin sai perustulakikomiteassa poliitisia piirteitä, joita Okko paheksui.
____________________________
RKp;n edustaja Ernst von Bornin mukaan eduskunnan olisi paikallaan osoittaa kiitosta Ruotsin kansalle kaikesta siitä huolenpidosta mitä se on Suomen lapsille vaikeana aikana antannut. von Born oli talvisodan aikana osallistunnu lastensiirtojen aloittamista koskevaan päätöksentekoon yhdessä Fagerholmin kanssa. von Bornin mukaan valtaosa lapsista oli palannut hyvinvoivina ja hyvinvarustettuina kotimaanhansa.
Kotimaan lastenhuoltoviranomaisilla oli vain lausunnonanto-oikeus, mikä ei Torven mielestä turvannu vanhempien oikeutta lapseen. Niimpä esimerkiksi vastoin Helsingin lastensuojelulautakunnan vuosia 1946-1948 antamaa 47:ää kielteistä lausuntoa oli ruotsalainen tuomioistuin tuominnut riidanalaisen lapsen ruotsalaiselle vanvanhemmille. Lapsi oli suomalaisten vanhempien kannalta menetetty, vaikkei adoptioon suostuttukaan.
Suomi-toimiston tekemän selvityksen perusteella Ruotsissa oli 15.9.1949 kotimaahan palaamatta vielä noin 15000 suomalaislasta. Eduskunta reagoi tilanteeseen. Kuusi kansanedustajaa esitti vastalauseen Fagerholmin hallituksen toiminpiteistään vuonna 1948 antaman kertomuksen käsittelyn yhteydessä j avaati, että lasten palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli edelleen tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka halusivat saada lapsensa kotiin.
________________
sain tilaisuuden haastatella Ruotsin sosiaalihallituksen pääjohtajana 1960-luvulla toiminutta Göta Rosenia. Haastattelin häntä syyskuussa 1977 ja joulukuussa 1979.
Rosen muisti saksan lapsia koskevan päätöksen ja totesi, että Suomen lastensiirroista saadut kielteiset kokemukset vaikuttivat päätökseen. Sodan jälkeen hänen luokseen tuli Suomesta lähetystö, jonka tehtevänä oli valvoa, että kaikki vielä Ruotsissa olevat lapset palautetaan kotimaahansa. Hän edusti niitä ruotsalaisperheitä, jotka halusivat pitää kasvattilapsensa. Suomalaiset kutsuivat häntä ^lapsivarkaaksi ^..
Rosenin mielestä Suomen lapset olis tullut palauttaa mitä pikimmin rauhateon jälkeen. Hän katsoi myös, että ruotsiin siirot on vaikuttanut lasten psyykeen, erityisesti lastenkoteihin joutuneiden lasten kohdalla sekä sellaisten lasten kohdalla, jotka joutuivat useaan otteeseen vaihtamaan sijoituskotia. Oireet eivät välttämättä ilmene heti, vaan vasta pitkän ajan kuluessa. Lastensiirroilla vauroitettiin Rosein mielestä tulevia sukupolvia vakavalla tavalla. sodat tulevat ja menevät, mutta psyykkinen vaikutus heijastuu sukupolvia eteenpäin sotalasten omien lasten kautta.
___________________________________
Vastakauseen allekirjoittajiin kuulunnut maalaisliiton edustaja Jussi Annala totesi, että oli ennenkuulumatonta, että Ruotsiin sota-aikana siirrettyjä lapsia ei luovuteta vanhemmilleen. Tällaosta ei kulttuuriyhteiskunnassa ja länsimaisesen kultuurin piirissä saisia tapahtua. Lasten palauttamistoimia olisi tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka haluavat saada lapsensa takaisin kotiin. Kokoomuksen edustaja Johannes wirtanen esitti jyrkän mielipiteen toteamalla, että lapset oli tuotava Ruotsista kotiin
- ellei hyvällä niin pahalla.
vastalauseen allekirjoittajiin kuulunnu maalaisliiton edustajan Väinö Okon mukaan ei ole meille kansakuntana kunniaksi, että olemme joutuneet jättämään 15000 lasta Ruotsiin. Asia kuitenkin sai perustulakikomiteassa poliitisia piirteitä, joita Okko paheksui.
____________________________
RKp;n edustaja Ernst von Bornin mukaan eduskunnan olisi paikallaan osoittaa kiitosta Ruotsin kansalle kaikesta siitä huolenpidosta mitä se on Suomen lapsille vaikeana aikana antannut. von Born oli talvisodan aikana osallistunnu lastensiirtojen aloittamista koskevaan päätöksentekoon yhdessä Fagerholmin kanssa. von Bornin mukaan valtaosa lapsista oli palannut hyvinvoivina ja hyvinvarustettuina kotimaanhansa.
Kotimaan lastenhuoltoviranomaisilla oli vain lausunnonanto-oikeus, mikä ei Torven mielestä turvannu vanhempien oikeutta lapseen. Niimpä esimerkiksi vastoin Helsingin lastensuojelulautakunnan vuosia 1946-1948 antamaa 47:ää kielteistä lausuntoa oli ruotsalainen tuomioistuin tuominnut riidanalaisen lapsen ruotsalaiselle vanvanhemmille. Lapsi oli suomalaisten vanhempien kannalta menetetty, vaikkei adoptioon suostuttukaan.
Suomi-toimiston tekemän selvityksen perusteella Ruotsissa oli 15.9.1949 kotimaahan palaamatta vielä noin 15000 suomalaislasta. Eduskunta reagoi tilanteeseen. Kuusi kansanedustajaa esitti vastalauseen Fagerholmin hallituksen toiminpiteistään vuonna 1948 antaman kertomuksen käsittelyn yhteydessä j avaati, että lasten palauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä oli edelleen tarmokaasti jatkettava ja tuettava taloudellisesti vanhempia, jotka halusivat saada lapsensa kotiin.
________________
sain tilaisuuden haastatella Ruotsin sosiaalihallituksen pääjohtajana 1960-luvulla toiminutta Göta Rosenia. Haastattelin häntä syyskuussa 1977 ja joulukuussa 1979.
Rosen muisti saksan lapsia koskevan päätöksen ja totesi, että Suomen lastensiirroista saadut kielteiset kokemukset vaikuttivat päätökseen. Sodan jälkeen hänen luokseen tuli Suomesta lähetystö, jonka tehtevänä oli valvoa, että kaikki vielä Ruotsissa olevat lapset palautetaan kotimaahansa. Hän edusti niitä ruotsalaisperheitä, jotka halusivat pitää kasvattilapsensa. Suomalaiset kutsuivat häntä ^lapsivarkaaksi ^..
Rosenin mielestä Suomen lapset olis tullut palauttaa mitä pikimmin rauhateon jälkeen. Hän katsoi myös, että ruotsiin siirot on vaikuttanut lasten psyykeen, erityisesti lastenkoteihin joutuneiden lasten kohdalla sekä sellaisten lasten kohdalla, jotka joutuivat useaan otteeseen vaihtamaan sijoituskotia. Oireet eivät välttämättä ilmene heti, vaan vasta pitkän ajan kuluessa. Lastensiirroilla vauroitettiin Rosein mielestä tulevia sukupolvia vakavalla tavalla. sodat tulevat ja menevät, mutta psyykkinen vaikutus heijastuu sukupolvia eteenpäin sotalasten omien lasten kautta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
PER ALBIN HANSSONIN VIILEE ASENNE SUOME KOHTAAN.
Per Albin hansson (1885-1946) oli vaikutusvaltainen ruotsalaien poliitikko, joka toimi Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen johtajana 1930- ja 1940 luvuilla. Hän oli tuon keskeisiä poliittisia vaikuttajia Ruotsissa. Hänen aikanaa luotiin ruotsalainen kansankoti, joka sai laajan kannatuksen kaikissa väestönryhnmissä. Hänen asenteensa Suomea kohtaan oli viileä koko toisen maailmansodan ajan. Saksan antauduttua toukokuussa 1945 hän piti radiopuheen, jossa toi esiin myötätuntonsa Tanskan ja Norjan kansan sodassa kokemien kärsimysten johdosta. Hanssonei tässä yhteydessä mainunnut sanallakaan Suomea, vaikka maa oli kaikista Pohjoismaista eniten kärsinnyt sodasta. syynä oli todennäköisesti se, että Suomi oli taistellut Tanskan ja Norajan miehittäjän rinnalla Neuvostoliittia vastaan. Nämä maat olisi ymmärtäneet olisi ymmärtäneet Suomea kohtaan osoitettua myötätuntoa.
Sosiaaliministeriön huolestumista Suomessa herätti se, että talvisodan jälkeen Ruotsin kansalasia kääntyi Suomen viranomaisten puoleen tiedustellen, millainen mahdollisuuksia heillä oli suomalaistenlasten adoptoimiseen. Sosiaaliministeriö velvoitti lastensuojeluviranomaiset lähettämään lausuntoehdotuksensa sosiaaliminosteriöön nähtäväksi. Ministeriö halusi seurata tilanteen kehittymistä voidakseen tarvittaessa puuttua asiaan. Adoptonteja koskevat lukuisat tiedustelut olivat selviä ennakoivia merkkejä lastensiiroihin liittyvistä riskeistä, joita silloinen sosiaaliministeri K.A.Fagerhom ei osannu tulkitaoikein. Ruotsi oli adoptionäläkäinen maa. Mitä kauemin lapsi Ruotsissa oleskeli, sitä suuremmaksi kasvoi riski lapsen pysyvästi jäämiseen ruotsiin..
OSTAKAA SOTALAPSET KIRJA SIELLÄ ON KARUA TOTUUTTA.....
K.A.FAGERHOLMIN JÄÄRÄPÄISYYTTÄ JA VALHEITTEN JAKAMINEN, MUT HÄN KUULU SIIHEN SUOMENRUOTSALAISTEN ETUJOUKKOON..
TÄTÄ PAKKORUOTSIA KOITTAVAT VILJELLÄ VIELÄKIN
___________________________________
Kokoomuksen kansanedustaja Paavo Virkkunen korjitti Uudessa Suomessa Hemlikuussa 1942, että Suomen lasten auttaminen kotimaassa on saatava Ruotsiin siirron rinnalle. Virkkunen viittasi riptsalaisen hovisaarnaaja Beenin vierailuun Suomessa. Been toivoi, että voisi vakuuttaa ruotsalasille kuulijoille, että he voivat auttaa Suomea lähettämällä tänne rahaa ja sen avulla pysyttää suomalaiset lapset nälän ulottuvilta. Hän korosti myös kuljetuskustannusten vievän suuria sumia. Virkkunen totesi, että Suomen lapsia olisi autettava ensi sijassa näiden kodeissa ja avustus toimitettava siihen luonnolliseen ympäristöön, jossa lapset kasvavat.
Tätä traakista hommaa junailivat K.A.Fagerholm , Suomenruotsalaiset sekä Ruotsin hallitus.
Asia lähetettiin keskustelu jälkeen lakivaliokuntaan. Lakivaliokunta kuuli asiaa myös lastensiirtokomitena lainopinnollista neuvonantajaa, varatuomari Aune Mäkinen-Ollista. Tämä totesi muistiossa, että Pohjoinmaisen avun suomen keskuksen toimesta talvisodan aikana Ruotsiin lähetetyistä henkilöistä oli marraskuussa 1941 palaamatta 120 henkilöä, joista 59 lasta. Tieto oli harhaanjohtava, sillä todellinen Ruotsissa olevien suomalaisten luku oli huomattavasti suurempi, eli 929.
Kuten huomaatta kuinka Ruorsi vääristeli kaikki totuuden se pätee vielä tänäkin päivänä 2011 lokakuussa, sama vaöheelinen tapa on kunniassa länsi naapurissa
Avustustominnan suunnanmuutos ei kuitenkaan jäänyt pysyväksi, ja neuvottelut lastensiirroista alkoivat uudelleen. Keskustoimikunnan johtajan, vuorineuvos Gartzin ja ruotsalaisen osapuolen välillä käytiin asiaan liittyvää kirjeenvaihtoa. Myös Fagerholm osallistui keskusteluun koettaen tasoitella erimielysyyksiä. Fagerholmin kanta oli, että mikäli uusia varjoa kyetään keräämään lasten kuljetuskustannusten kattamiseksi, voivat lastensiirrot hänen puolestaan käynnistyä. Fagerholmin merkitys oli keskeinen koko jatkosodan lastensirtotoimintaa ajatellen. Siirtoinnostusta jarruttannur Gartz sai siirtyä syrjään,,,,(hän oli siis RKP.läinen oli samaa mieltä mitä Juho Koivistokin, mut heittivät syrjään)
Ruotsalaiset tekivät syyskuussa 1941 asiassa aloitteen vedoten Suomen sosiaaliministerin kannanottoon. Fagerholm oli henkilö, jolle lastensiirrot olivat pohjoimaisen yhteistyön käytännön ilmenemismuoto ja talvisodan ajoilta. Riotsin valtionkomitea lähetti 3.9.1941 Fagerholmille lastensiirtoja koskevan tarjouksen.
Valtionkomitea totesi, että se oli valmis antamaan varoja käytettäväksi suomalaislasten siirtoa varten ruotsalaisiin koteihin tietyksi ajaksi sillä nimenoomaisella edholla, että sosiaaliministeri vahvistaa, että siirrot ovat toivottavia. Fagerhom otti tarjouksen kiitollisena vastaan ja ilmoitti perustaneensa komitean hoitamaa kuljeuksia. Päästö on tehty nopeasti, silä lastensiirtokomitean perustava kokous pidettiin jo 3.9.1941 eli sähkeen saapumispäivänä. Kokouksessa päätettiin mm. lasten valinnassa noudatettavista kriteereistä.
Ruotsi tarvitsi oman väestönkriisin parantamiseksi vieraita suomalaisialapsia, kumma kun eivät kelvaneet sakalaistenlapset yhtä innokkaasti, sinä oli yksi tietty asia.