1900-luvun alkupuolella mm. Suomalaisuuden liiton vaikuttajat esittelivät rotubiologisia näkemyksiään. Lauri Pihkala ja Toivo Aro olivat jo 1907-08 kirjoittaneet Urheilulehteen rodun jalostamisesta, jälkimäinen vaati valtiota ryhtymään 'heikot' karsiviin toimenpiteisiin kuten epämuodostuneet eläimetkin lopetetaan. Martti Pihkalan mielestä kansa oli puhdistettava tällaisista aineksista pakkosterilisoinneilla, sillä "meidän ehdottomasti on riistettävä oikeus jatkaa sukua siltä ihmislajilta, jolta puuttuu kaikki edellytykset jättää kunnollisia jälkeläisiä". Kaikkein kelvottomimmat yksilöt valtion oli kuitenkin hoidettava edellä esitetyin keinoin. Pihkala vaati rodullisesti puhtaan Suomen luomista. Suojeluskuntapäällikkö Akseli Kaskela taas selitti yhden liikkeen tarkoituksista olevan "rotuterveydellinen". Lottajohtaja Hilja Riipinen puolestaan katsoi, että "henkisesti tahi ruumiillisesti rappiolla olevat" eivät kelpaa "tulevien sukujen perustajiksi" eli hän oli Pihkaloiden kanssa äärimmäisen rotuhygienian kannalla.
Sotavuosina monet suomalaisuudenliittolaiset intomielet pääsivät kokeilemaan rotuoppeja käytännössä kun 19.9.1941 kotijoukkojen esikunta antoi eversti A.E. Martolan allekirjoittaman käskyn sotavankileireillä toteutettavasta rotuerottelusta. Käskyssä määrättiin perustettavaksi erityisleiri, jonne sijoitettaisiin Itä-Karjalasta, Inkeristä, vepsäläisalueelta, Virosta, Tveristä ja Novgorodista kotoisin olevia suomea hyvin tai auttavasti puhuvat vangit. Näihin ei luettu tsheremissejä, mordvalaisia eikä ”muita sellaisia suomensukulaisia, jotka eivät kuulu pohjoismaisiin rotuihin”. Erityisleirin tarkoituksena oli kasvattaa vangeista ”kelvollisia, lähinnä Itä-Karjalan asuttamiseen käytettäviä Suomen kansalaisia”. Muita leirejä varten oli päämajan tiedusteluosaston ehdotuksesta painatettu rotututkimusasiantuntijoiden laatima peräti 89 kansallisuutta sisältävä jaottelukaavake, joka leirien johdon oli täytettävä kerran kuukaudessa.
Itä-Karjalan miehityshallinnon suunnittelusta ja toteutuksesta kuten myös asukkaiden erottelusta kansallisuudesn mukaan leireihin ja suunnitelluista väestönsiirroista vastasivat silti nimenomaan AKS:läisistä ja heimosoturipiireistä tutut toimijat kuten Reino Kuussaari, Reino Castren, Vilho Helanen, Arvo Konkonen, Vilho Timonen ja Ragnar Nordström, joka tosin vetäytyi asiasta.
Väestön jakaminen etuoikeutettuihin, jotka olisivat tulevia Suur-Suomen kansalaisia ja jollaisiksi heitä kasvatettiin, sekä muihin, merkitsi erottelua perusasioissa, varsinkin elintarvikejakelussa ja palkoissa. Erikseen olivat vielä leireihin eristetyt, joilla ei aluksi ollut lainkaan palkkaa. Etuoikeutetulle vapaana elävälle väestölle annettiin myös maata viljeltäväksi nautintaoikeussopimuksilla. Ajatuksena oli, että heistä voisi myöhemmin, rauhan tultua, muodostua maata omistava talonpoikaisväestö.
2000-luvulla Suomalaisuuden liitto on kääntänyt rotuopillisen katseensa idän sijasta omaan maahan. Suomalaisuuden liiton lausuntojen mukaan ruotsinkieliset suomalaiset ovat IHRAa (jatkojalostusko mielessä?) tai kuten Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja on tuonut liittonsa opit esille runomuodossa: "Suomi-poika maailman huippu, hurrinretku liukas luikku. Painuu synkkään unhon yöhön, suomalaisuus ryhtyy työhön. "
Sotavuosina monet suomalaisuudenliittolaiset intomielet pääsivät kokeilemaan rotuoppeja käytännössä kun 19.9.1941 kotijoukkojen esikunta antoi eversti A.E. Martolan allekirjoittaman käskyn sotavankileireillä toteutettavasta rotuerottelusta. Käskyssä määrättiin perustettavaksi erityisleiri, jonne sijoitettaisiin Itä-Karjalasta, Inkeristä, vepsäläisalueelta, Virosta, Tveristä ja Novgorodista kotoisin olevia suomea hyvin tai auttavasti puhuvat vangit. Näihin ei luettu tsheremissejä, mordvalaisia eikä ”muita sellaisia suomensukulaisia, jotka eivät kuulu pohjoismaisiin rotuihin”. Erityisleirin tarkoituksena oli kasvattaa vangeista ”kelvollisia, lähinnä Itä-Karjalan asuttamiseen käytettäviä Suomen kansalaisia”. Muita leirejä varten oli päämajan tiedusteluosaston ehdotuksesta painatettu rotututkimusasiantuntijoiden laatima peräti 89 kansallisuutta sisältävä jaottelukaavake, joka leirien johdon oli täytettävä kerran kuukaudessa.
Itä-Karjalan miehityshallinnon suunnittelusta ja toteutuksesta kuten myös asukkaiden erottelusta kansallisuudesn mukaan leireihin ja suunnitelluista väestönsiirroista vastasivat silti nimenomaan AKS:läisistä ja heimosoturipiireistä tutut toimijat kuten Reino Kuussaari, Reino Castren, Vilho Helanen, Arvo Konkonen, Vilho Timonen ja Ragnar Nordström, joka tosin vetäytyi asiasta.
Väestön jakaminen etuoikeutettuihin, jotka olisivat tulevia Suur-Suomen kansalaisia ja jollaisiksi heitä kasvatettiin, sekä muihin, merkitsi erottelua perusasioissa, varsinkin elintarvikejakelussa ja palkoissa. Erikseen olivat vielä leireihin eristetyt, joilla ei aluksi ollut lainkaan palkkaa. Etuoikeutetulle vapaana elävälle väestölle annettiin myös maata viljeltäväksi nautintaoikeussopimuksilla. Ajatuksena oli, että heistä voisi myöhemmin, rauhan tultua, muodostua maata omistava talonpoikaisväestö.
2000-luvulla Suomalaisuuden liitto on kääntänyt rotuopillisen katseensa idän sijasta omaan maahan. Suomalaisuuden liiton lausuntojen mukaan ruotsinkieliset suomalaiset ovat IHRAa (jatkojalostusko mielessä?) tai kuten Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja on tuonut liittonsa opit esille runomuodossa: "Suomi-poika maailman huippu, hurrinretku liukas luikku. Painuu synkkään unhon yöhön, suomalaisuus ryhtyy työhön. "
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onneksi en äänestänyt persua !
Minä raukka äänestin !
Deekiksellä.
Kova altis. Nosto