Normaalisuhteessa puoliso on puoliso kaikkinen oikeuksineen, mutta missä aseamassa puoliso on narsisti suhteessa?
Tietysti kaikki voivat ottaa kantaa mutta kokemuksia on hyvä kuulla, miten olette tämän asian narsistin kanssa parisuhteessa kokeneet?
Tietysti kaikki voivat ottaa kantaa mutta kokemuksia on hyvä kuulla, miten olette tämän asian narsistin kanssa parisuhteessa kokeneet?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kontrolloivan ja dominoivan ihmisen puoliso varmasti kokee olevansa altavastaava ja hallinnan alla. Tiedän tämän kokemuksesta.
Kun epäsuhta paljastuu, kun puoliso paljastuu itsekkääksi, sen tajuamisen jälkeen on uhrin vastuulla (UHRIN VASTUULLA) se, mitä hän elämälleen tekee. Jäädäkö vuosikausiksi/vuosikymmeniksi taistelemaan paikastaan parisuhteessa, vaiko ottaa ritolat.
Minä otin lopulta ritolat.
Puolison PITÄISI olla narsistin palvelija ja työntekijä, mutta kun tajusin tämän "asemani" vähensin ihan minimiin palveluksiani, välillä kuitenkin hieman lisäsin jotta illuusio pysyisi yllä. Puolison pitää luopua kaikesta omasta elämästään ja omistautua kokonaan vain narsistille ja olla tämän käytettävissä aina ja iankaikkisesti.
Tietenkin saa luopua, mutta ei kai sentään pidä luopua omasta elämästä?
Eihän sen narsistin puoliso ole pakko olla.
No, ihminen jonka seurassa tulee paha olo, nimetään usein 'narsistiksi' :)
Ehkä tuo sitten pätee sinuun, en usko että monikaan vain tuon perusteella nimeää ketään narsistiksi.
Puolison asema on olla täysin riippuvainen narsistista, hän haluaa hallita kaikessa. Meillä se meni hieman pieleen kun tulin toimeen mainosti itse. Hän yritti ehdottaa minulle, että möisin kallista omakotitaloa, ja muuttaisimme halvempaan (tietysti hänen nimensä olisi ollut siinäkin paperissa)
ja varmaan rahat jotka olisivat jääneet yli taloni myynnistä, olisivat olleet yhteiset.
Häntä suututti kovasti, kun en suostunut tekemään hänen päänsä mukaan. Koko meidän suhde oli yhtä vuoristorataa, onneksi en ikinä muuttanut hänen kanssaan yhteen, enkä muutenkaan suostunut toimimaan hänen pillinsä mukaan, onneksi säilytin järjen. Siltikin hän ehtii rikkoa minua pahasti ennen kun ymmärsin paeta.
Rakastin hänet aidosti aluksi, mutta hän tuhosi kaiken käytöksellään. Hän jopa näytti kateutensa (aikuinen mies hyvässä asemassa) useasti, olen suhteellisen varakkaasta perheestä, tavallaan hän piti siitä, mutta tavallaan se myös ärsytti häntä.
Monessa asiassa hän sai minut alistettua, jouduin muuttamaan käytökseni, koska yksikin väärä sana saattoi johtaa monen päivän mykkäkouluun, mutta vaikka kuinka yritin, niin aina hän kuitenkin keksi jonkun asian joka oli huonosti, jos hän itse oli huonolla tuulella. Hän siirsi minun kannettavaksi omaa huonoa oloaan. En voi muuta sanoa, kun että onneksi se suhde on takanapäin.
Näissä ketomuksissa, kuten Xcch:nkin kohdalla, tulee hienosti ilmi se, että lopulta kaikesta epäoikeudenmukaisuudesta huolimatta itse on joutunut rajat asettamaan ja hoitamaan homman koska toinen ei siihen kykene eikä ketään voi siihen tietenkään vastuuttaakkaan.
Hyviä esimerkkejä tilanteesta.
Yritetty alistaa, kertomasi mukaan juuri sinunkin nasse yritti hallita sinua. Kateus on myös yhteistä.
Joillakin tuo hallinta on erittäin tärkeää. Ja vaikka kuinka itsessä olisi niitä ominaisuuksia, mitä toinen arvostaa, niitä aletaan myös ikään kuin vihata, koska ne ovat käyttäjän omaisuutta ja ominaisuuksia.
En edes ollut hänen puolisonsa. Minun piti luopua kaikesta. Aivan kaikesta. Ja tuo kaikki oli korvattavissa, hänen näkemyksen mukaan. Hän meni vain liian pitkälle. Hänen täydellinen vastuuttomuutensa tuli selvästi ilmi. Mutta tuossa vaiheessa joku järjen hiven muistutti olemassaolostaan, ja ymmärsin ottaa itse vastuuni omasta elämästäni ja mitä siitä oli jäljellä tai pelastettavissa. Enkä ole muuten katunut tätä ratkaisua päivääkään.
On outo tunne kun on huomannut yksittäiset puutteet jo lähes suhteen alusta asti, mutta en ole ymmärtänyt että kaikilla on yhteinen nimittäjä eli empatian ja rakkauden totaalinen puute eli npn narsismi.
Olen paikallistanut tämän johtuvan siitä että narsisti on joskus näytellyt rakastavaa varsinkin alussa, joten mistäpä sitä arvaisi että joku näyttelee. Tulis mieleen että kenelle siitä on hyötyä että menee parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta edes suhteen alussa.
Näin normaalin ihmisen kohdalla, mutta narsistilla kun rakkauden tunteita ei ole koskaan ollut niin hän ei tiedä mitä ne on, joten hänellä ei ole valinnan varaa vaan pitää yrittää saada joku joka täyttää jonkin tarpeen hänen elämässä.
Niin xcch.
On tavattoman kipeää huomata se, ettei toinen todellakaan välitä. Se on kova ja julma totuus, joka leikkaa ehkä sen suurimman haavan sismpään. Toki muutakin pahempaa voi sattua, mutta kaikkia ei hakata vammautuneeksi tai kaikkien lapsia ei satuteta, asia jota kenen tahansa on vaikea anteeksi .
(en yleistä tätä kaikkiin häiriötapauksiin, on pienempi poikkeama kaltoinkohtelevissa suhteissa, ja vakavat pahoinpitelyt kuuluvat kaikille häiriöisille, ei yksin NPH:lle).
Sitä miettii myöhemmin, miksi toinen teki sen; näytteli tai ilmaisi tunteita joita ei sitten ollutkaan. N-henkilöillä on tunteita, mutta erilainen syvyys- ja kestävyysaste kuin empatiakyvykkäällä.
Minä ajattelin aikoinaan, että näytelmään kuului tietysti jokin peli. Kaikki oli tarkoitettu vain minun saalistamiseeni; siihen oli jokin selkeä syy; ehkä kosto tai jokin, koska selvästi tie johti siihen mitä myöhemmin tapahtui. Mutta tässä olen väärässä. En voi olla niin kaikkivoipa ja kuvitella että tämä henkilö olisi pyörinyt minun elämäni ympärillä. Hän muutti suunnitelmiaan salamannopeasti, sitä mukaa kuin ne häntä hyödyttivät.
On vain yksin minun murheeni, ettei hänestä ollut minun toiveitteni täyytäjäksi. Tämähän on se hiljainen ja kova läksy, mikä kaltoinkohtelevan (?) suhteen jälkeen on opeteltava. Ettei toinen välitä. Ja sitten sen hyväksyttyään, ettei hän siihen mahdollisesti kykenekään.
"ettei hän siihen mahdollisesti kykenekään"
Narsitilla ei ole kykyä rakastaa, joten sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti.
Koska ei rakasta ketään muutakaan..