Auttaa narsistisen persoonallisuushäiriön uhreja?
Vai harhauttaa heitä?
Vai harhauttaa heitä?
Mitkä ovat palstan tavoitteet?
yxex
3296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Parantaa narsistisen persoonallisuushäiriön uhreja (passiivissa). Jokaisen itse määriteltäväksi jää mitä persoonapronominia hän aktiivisesti tähän soveltaa. Luonne- ja käytöshäiriöiden uhreja ovat sekä häiriintyneet itse että ympäristö.
Terveisiä tutuille.
Olen taipuvainen ajattelemaan samoin, ja pyrkinyt näkemään ihmiset sekä häiriönsä uhrina, että häiriönsä uhrin uhrina. Näyttäisi siltä että häiriönsä uhri on 'sokeampi' vastuukysymyksissä kuin uhri.
Paljon uhreja :/
Enpä usko, että palstalla on muita tavotteita, kuin löytää kirjoittajia ja klikkaajia, jotta palstan ylläpitäjä saa mainostuloja.
Keskustelijat tietysti ovat suurimmalta osalta auttamassa vertaisiaan. Joukossa on tietysti ne pari "uhriakin", mutta uhrejahan hekin ovat joka tapauksessa.
Palstalla näkee selvästi sen, että tiettyihin kirjoittajiin ja heidän monimutkaiseen häiriöönsä reagoidaan ikävillä tavoilla, mutta sehän on ihan ymmärrettävää, koska jotenkin sitä täytyy selvitä siitä häiriöisen mielen projisoinnista.
Joskus mietin onko osa provoaloituksista mainostajien tekemiä :)
Kolmanteen jakeeseesi; reagoidako vai ei, on varmaan pyörinyt yhden jos toisen kirjoittajan mielessä...häiriönsä uhri ei ole helpoin mahdollinen lähestyttävä. Toisaalta, tosielämässä on joskus käännettävä se toinenkin poski, että välttää isomman kähinän häiriöisen kanssa.
Täällä niin ei tarvitse tehdä, ja ehkäpä se on häiriöisellekin hyvää opetusta/siedätyshoitoa, että hallitseminen on mahdotonta (täällä)
Vertaisten kesken keskustelu onnistuu parhaiten, oli ihminen sitten tyrmistys-, viha-, suru-, tai hyväksymis- ja anteeksiantovaiheessa. Tai sitten parantuneina tai lähes parantuneina, kuten eräät kamut täällä koen ilokseni olevan ;)
Todellinen "parantunut" uhri ei koskaan hehkuta narsismilla, jonka ottaisi lähes elämäntehtäväksi eli siinä kohtaa tuo teoriasi menee täysin pieleen. Oikeasti "parantunut" uhri on hyvin tietoinen narsistin ominaisuuksista ja ei mene enää mukaan manipulointiin että jokainen ihminen on narsisti ym.
Mun mielestä uhri on parantunut siinä vaiheessa kun tajuaa että hän on vastuussa itselleen, oppii arvostamaan ja kunnioittamaan itseään niin paljon ettei enää mahdollista kaltoinkohteluaan. Tiedostaa, että maailmassa riittää narsisteja (jotka ovat vastuussa itselleen), koettaa pysyä itse mahdollisimman lähimmäis-ystävällisenä ja muita vahingoittamattomana.
Mietis, sullakin oli monta ihanaa ja hellää hetkeä sen ihmisen kanssa, jota nykyisin tituleeraat nph.ksi.
Vihaatko koko ihmistä hänen häiriönsä takia? Vaiko hänessä olevaa häiriötä?
En osannut odottaa tänne tullessa että täällä aukeaa koko narsistinen maailma paljon laajemmin kuin olisin osannut koskaan kuvitella. myös pienempää häiriötä kuten tunnelukkoja, heikkoa itsetuntoa muuta esiintyy. Todella opettavaista :)
Kiitos xcch. Samoja hämmästelyn kokemuksia itselläni. Tempun vertaus narsismi-puusta, mitä voi katsoa joko yhdestä suunnasta, tai katsella sitä joka suunnasta kiertämällä puun ympäri, vieläpä kiipeämällä sen latvaan ja kaivautumalla sen juuriin, pitää edelleen paikkansa.
Ehkäpä narsismi on sielullinen peruskallio, minkä päällä koko muu mielenterveys on? Ja kun peruskallioon tulee järistyksiä... :)
Minä olen oppinut tältä palstalta että narsistien toimintatavat ovat reaalimaailmassa ja palstalla hyvin samanlaiset. Näen palstan kirjoittajilla kaksi päätavoitetta, jotkut yrittävät tehdä narsismista kaikkien ihmisten ominaisuuden niin etteivät nph:t juuri poikkea muista ja toiset kertovat kokemuksistaan narsistin kanssa ja tiedostaan ko. persoonallisuushäiriöstä.
Meidän lienee hyväksyttävä oikeina nuo molemmat päätavoitteet? Tarkemmin ajateltuna ne eivät ole edes ristiriidassa keskenään.
Kaksi päätavoitetta - musta ja valkoinen ?
Vai voisiko narsistisista piirteistä tai vaikka terveestäkin narsismista keskustelu olla vain ihan sitä itteensä ?
Ilman salaista tarkoitusperää, manipulointia tai kohdistusta ?
En usko, että ainoa "tarkoitus" tälle palstalle on NPH ja "sen" uhri eikä mitään muuta mikä aiheen ympärillä ns pyörii.
Mielestäni edelleenkin NPH:n piirteet ovat inhimillisiä mutta kärjistettyinä, karikatyyrina tavallaan, niin kuin jossain aiemmin oli hyvin kuvattuna.
Ja mielestäni jokaisen ihmisen narsistinen tasapaino vaatii "huoltoa" koko elämän ajan, joten se ei ole mikään vähäpätöinen keskustelunaihe sekään.
Sä tiedät mun enkelidemoni-jutut, ja mä sun tutkimusmatkasi ulkoisesta sisäiseen... ;)
Uskon kokonaiseen ihmiseen kun kaikkea löytyy ääripäitten välistä. Pelkkään enkeliin en osaisi luottaa. Ja olisi perin merkillistä, jos ei minun sisältäni löytyisi sitä vidumaista narsistiakin.
Jonkin tiedostaminen saattaa poistaa tarpeen käyttää sitä!
" Ja mielestäni jokaisen ihmisen narsistinen tasapaino vaatii "huoltoa" koko elämän ajan, joten se ei ole mikään vähäpätöinen keskustelunaihe sekään. "
Just. Ihminen ajattelee olevansa kokonainen - täydellinen - sellaisenaan. Ehkä onkin. Mutta niin sitä vaan saumoista ratkeilee kaikennäköistä häröä jos vaivautuu katsomaan. Ei se pahaa tee, pohtia omaa osuuttaan elämänsä kantajana. Ja vaikka ajattelee, että juu, kyllä mä pärjään ihan hyvin tälläisenäkin ja se mikä riittää mulle, saa luvan riittää muille.
Mutta kun ongelmat alkavat kasautua, niin syy-seuraus -suhdehan etsitään aina itsen ulkopuolelta. Ja koska tiukasti jökötetään edelleen siellä isoäidin vintiltä löytyneessä tiukassa korsetissa, ei haluta tunnistaa sitä omaa osallisuutta tapahtumiin.
Vaikka tietämättään - ihminen juuri silloin, eniten - tekee hallaa itselleen. Kierre ei koskaan katkea. Elämänsä voi todella tehdä helpommaksi tutustumalla itseensä. Voihan sitä häiriöitä peilata muihinkin - tottakai - jos haluaa, muttei se paljoakaan oman polun kulkemista helpota. Koska joka päivä, aina uudestaan, tulee vastaan kuitenkin joku toinen, joka kantaa samanlaisia kiviä taskussaan.
En mä tiä... lyhyesti (kelaa, koetan kerrankin kirjoittaa lyhyesti!) sanottuna :
Palstalla oleva erilaisuus ja "laajuus" on mielestäni rikkaus eikä kova hinta maksettavaksi.
"Ei se pahaa tee, pohtia omaa osuuttaan elämänsä kantajana"
Tässä kohtaa on tärkeä sauma =)
Teki toiset mitä tahansa...joutuu suhteellisen yksin (toivottavasti kuitenkin hyvässä seurassa....) asioidensa kanssa pulaamaan.
Tälleen muodosteltuna ei kuulosta niin pahalta, koska muuten se herkästi koetaan syyllistämiseksi. Eli liian aikaisessa vaiheessa olevalle kun sanoo sen yksinkertaisen totuuden että lähe menee, olet itsellesi vastuussa...se ongelmavyyhti mikä kotona on, tuntuu niin sotkuiselta ettei vain voi käsittää miten toiset noin nyt vastaa.
Tavallaanhan asia on juuri niin yksinkertainen mutta toisaalta taas kaikkea muuta.
Mites muuten tuon itsensä tutkiskelun sais sillain järkevälle tasolle ?
Koska ei kaikkea kuitenkaan voi koko ajan ylinanalysoida ja itsensä pitäisi kuitenkin hyväksyäkin...että jotenkin löytäisi hyväksyvästi kehittämisen kohteita itsestään ja tekee sen minkä kykenee ?
Tavallaan samat kivet taskussa koko ajan mutta pinta saattaa silottua ajan myötä=)
Kyllä, rikkautena se on hyvä nähdä. Jokainen meistä kuvailee maailmanmenoa omien kokemustensa kautta. Ainutlaatuisia näkemyksiä. Hyvin useat vaikuttavat rehellisiltä mielipiteittensä takana (niin sinäkin) :)
Ehkä itseään ei kannata ronkkia liikaa, vaan pikkuhiljaa etsii niitä peiteltyjä asioita, jotka saa defenssit pintaan kun toinen niitä lähestyy.
Tavoitteena alaston ihminen. (Olen tällainen, en häpeä mitään, hyväksyn itseni, en tunne tarvetta puolustella tai suuttua)
Täällä on helpompi olla nakuna =)
Niinpä.
Sen asian tämä palsta on ajanut ajan saatossa.
Eipä paljoa hetkauta.
Muista ekan kerran kun katoin teijjän samojen "riitelyä" näistä samoista asioista ja mietin että niinköhän viittin... oli meinaan aika alakulo elämässä silloin ja kaikki aivan sekaisin.
Mutta nyt olen taas "oma ihana itseni" jolle on ihan sama =)
*vitsi*
Tän merkityksen voi ottaa siedätyshoitonakin ;)
Olen tässä vajaan parin vuoden aikana miettinyt mikä tekee samankaltaisuuden olon, ja vertaisen olon eri ihmisten välille, niin yksi on varmaankin yhdessä ihmettely ja yhdessä paraneminen. Ja musta tuntuu että meitä on täällä tietynlainen ryhmä rämä, joka sattui tänne suunnilleen yhtäaikaa, jostain kohtalon oikusta, vatvomaan asioita.. :)
:D
Eiköhän tämä ole ihan vain keskustelupalsta ilman tavoitteita eikä mikään uhrien vertaistukipalsta, joka on ihan erikseen. Kai tätä voisi luonnehtia myös narsistien vertaistukipalstaksi.
Entä keskenään toimeentulemisen opettelu-palsta? :)
Höystettynä ripauksella filosofiaa ja psykologiaa.
Enemmänkin sellainen keskinäisenkehumisenkerho -palsta, jossa jokainen saa päteä lukemattomilla tiedoillaan ja taidoillaan. Anteeksi mutta oksettaa..
Mene oksentamaan, hyvä ihminen, sinulla saattaa olla jokin vatsatauti!
"Enemmänkin sellainen keskinäisenkehumisenkerho -palsta, jossa jokainen saa päteä lukemattomilla tiedoillaan ja taidoillaan. Anteeksi mutta oksettaa.. "
Oletko kateellinen, ettet tunne kuuluvasi joukkoon? Ettet halua tai osaa kuulua yhteisöön? Ja sitten sen takia mitätöit ja paheksut muiden yhteisöllisyyttä ja kannustavaa ja hyväksyvää olemista?
En ihmettele, että sinua oksettaa. Kyllä minuakin oksettaisi, jos olisin noin negatiivinen itseäni ja muita kohtaan koko ajan.
Onko keskustelupalstalla sitten muuta tarkoitusta kuin aiheuttaa keskustelua?
Keskustelua erilaisten kokemusten ja näkemysten omaavien ihmisten kesken, joiden arvo on se, että ne annetaan.
Antajan tarkoitusperät voivat olla tietysti moninaiset. Jos tarkastelisin itseäni, tänne tuleminen ja täällä oleminen tapahtuu puhtaasti itsekkäistä syistä.
Palstan arvon näen kyllä siinä, että se on auttanut itseäni toipumisessa ja itseni ymmärtämisessä. Sivussa olen pyrkinyt tuomaan omiakin näkemyksiä toisille. Ehkei niillä ole kovin kummoista arvoa, mutta tiedän että mikä tahansa kommentti saattaa joskus tavoittaa ihmisen juuri sillä hetkellä kun hän sitä tarvitsee.
Tuolla yllä kuvattiin sitä, miten ei palstalle tullessaan voinut kuvitellakaan millaisen maailman löytää.
En totta vie minäkään :) Löysin paljon paljon enemmän. Ehkä minä sen saadun voin myös joskus antaa eteenpäin.
"Ehkei niillä ole kovin kummoista arvoa... "
Shut up =)
Kirjoittamasi kommentit saavat suuren merkityksen, kun ne kohtaavat ihmisen joka niitä etsii.
btw, palstalta voi löytää sellaistakin mitä ei tiennyt etsivänsä, ennen kuin sen löysi! =)
Mulle tuli tuossa toisessa ketjussa mieleen tämä palstan tarkoitus. Vaikkei palstalla tavoitetta olisikaan luotu, niin jokainen kirjoittaja sisäisesti luo sille jonkin merkityksen, mitä se edustaa itseään kohtaan. Niin kuin aiemmin mainitsin, minun tarkoitusperäni ovat itsekkäät ja itseni näkökohdasta tuon tämänkin esille.
Palstalaisilla voi olla turvallinen kontrollisuhde itseen. Kun puran omia ajatuksiani, tuntemuksiani, muistoja tai erityisesti kun paljastan itseni; saatan olla hyvinkin haavoittuva. Siinä vaiheessa olen saanut tukea, ymmärrystä, myötätuntoa, henkistä läheisyyttä tai piristettä vertaistuellisesti. Ei sen toisen tarvitse kokea tai ymmärtää asiaa samoin; riittää kun joku "kuuntelee", "halaa", tai "on vain läsnä".
Toinen merkittävä asia tälläiselle rajattomalle ja ajoin orponakin kasvaneelle ketulle on se, että tuodaan ne rajat esille, näytetään paikka missä on sallittua liikkua, kuitenkin hyväksyen ja hylkäämättä (kun väistämättä tulee ylilyöntejäkin harrastettua, sori vaan kaikki). Vaikka sanottu sattuu joskus, sen merkityksen saattaa ymmärtää vasta pitkien aikojen päästä. Kuten palstalle viime talvena tulleena - moni asia on saanut muotonsa vasta nyt. Kiitollinen olen.