Täytyy vuodattaa tämmöinen hieman katkera kommentti. Olen ollut vuoden verran sinkkuna. Parisuhde kaatui avovaimon hairahdukseen ja hän sitten otti ja lähti jättäen vain kasan arvoituksia. Näitä pohdiskellen on vuosi vierähtänyt, yksinäisesti. Kavereita ja tuttuja on toki ympärillä, joihin olen pitänyt yhteyksiä, mutta odottaisin kyllä niitä yhteydenottoja myös kavereidenkin suunnalta. Useimmiten aloite on lähtenyt minusta. Kerran kokeilin viikon verran, että ottaako kuka yhteyttä. Ei ottanut ja viimeisellä turhauduin ja kilautin kaverille ja sitten mentiin yhdelle. Olen mielestäni tehnyt selväksi, että minuun saa olla yhteydessä, olen aina tavoitettavissa. Oma käytökseni tässä vuoden aikana on muuttunut aiempaa riippuvaisemmaksi seurasta, joten yksinään kyyhöttäminen on tuskallista. Olenko sitten liian seurariippuvainen, eli eikö kukaan viitsi ottaa minuun yhteyttä?
Yksinäinen on kuitenkin yksin
only the lonely
7233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yleistä. Suuri osa ihmisistä ei pidä yhteyttä muihin, vaan odottaa, että heihin otetaan yhteyttä. Moniin kyllä pidetään yhteyttä.
Ehkä joillekin myöhemmässä elämässä käy niin, että muut eivät enää pidäkään yhteyttä ja sitten nämä havahtuvat yksinäisyyteensä ja ihmettelevät, että mihinkäs ne kaverit katos ja miksi.
Viikon? Kun joku muistas edes kerran kuukaudessa tai parissa :D
Tosi rasittavaa kun tapaa muutenkin keskimäärin vaan kerran kuukaudessa vanhoja kavereita ja niilläkin harvoilla kerroilla pitää itte kysellä puoliväkisin seuraa muutamaan otteeseen ennenkuin mitään tapahtuu..
Hui kamala, olet ollut jo vuoden sinkkuna!
Siis ihan oikeesti täällä on ihmisiä jotka on oikeesti yksinäisiä.
Vuosi ei ole mitään. Olen ollut yi 6 vuotta yksin. Kukaan nais ihminen ei ole minulle puhunut 6 vuoteen et sulla on asiat vielä hyvin.
mä oon ollu sinkku ja yksinäinen jo 7 vuotta. enkä yhtään tiedä miksi. en kapakoissa viihdy vaikka ulkoiset puitteet ovat ihan ok.nätti nainenkin voi olla tosi yksin ja yksinäinen.
Olen ollut koko elämäni vailla todellista ystävyyttä. Lähinnä olin aina se, jolle soitettiin kun muuta seuraa ei ollut. Ja minä aina läksin, koska olin niin yksinäinen. Nyt vuosien jälkeen kaikille on tullut muuta puuhaa, eikä ketään taida enää seurani kiinnostaakaan. Tunnenkin itseni jo niin erakoksi ja erikoiseksi, etten taida muiden seurassa enää luontevasti pystyä olemaankaan. Liikaa surua ja tuskaa on sydän vuosien saatossa kerännyt, kun ei ole ollut ketään kelle todellisia tunteitani raottaa. Olen muuttunut niin jöröksi, sulkeutuneeksi ja ahdistuneeksi ihmisenraadoksi, ettei toivoa uusien ihmissuhteiden solmimisesta juuri ole. Silti kaipaan läheisyyttä ja välittämistä elämääni, nyt vain hautaudun sohvanpohjalle läppäri sylissäni.
Muhun ei ole kukaan ottanut yhteyttä moneen vuoteen ja pyytänyt minnekkään. Joskus soittelin itse mut ei ketään kiinnostanut lähteä edes kaljalle, joten ihan sama.