ruotsalaisuuteen. Perralla on vain ihmeellinen maailmankuva kaksikielisyydestä. Suomenkieliset voivat kaksikielistyä mutta siihen prosessiin ei Perran mielestä pidä sekoittaa ruotsinkielisiä kouluja.
"Kieliryhmällä on voimaa viitoittaa tie
Se on henkiinjäämisstrategia, että analysoi ja päättää mikä on tärkeätä ruotsinkieliselle kieliryhmälle. Aloitekyky on hyvä lääke uskaltamattomuuteen, och ajateltava uusilla linjoilla.
Pär Stenbäck
Keskustelu ruotsin aseman ympärillä pyörii edelleen mutta muuttaa muotoa ja sisältöä. Vuosi sitten koski kysymykset pakollista ruotsinopetusta suomenkielisissä kouluissa. Eduskuntavaalin ja hallituksen muodostamisen jälkeen kevään aikana laantui keskustelu. Ruotsalaismieliset puolueet muodostivat hallituksen ja kaikkein ruotsinkieliskriittisimmät puolueet asettivat itsensä oppositioon ja sitäpaitsi saivat sisäisiä ongelmia hoidettavaksi.
Nyt koskevat kysymykset lähinnä kuntauudistuksen vaikutusta ruotsin kieleen ja se pieni yllättävä keskustelu kaksikielisestä koulumuodosta. Keskustelijat ovat hyvin erilaisia mutta molemmissa keskusteluissa on selvästi olemassaolollisia piirteitä, piirteitä uhasta paikallista ruotsinkielistä läsnäoloa kohtaan ja ruotsalaisen kielistrategian selkärankaa, yksikielistä koulua kohtaan.
Koko Eurooppa, jaa koko maailma elää mullistavia aikoja. Se voi kuullostaa todelliselta väittämältä mutta tosiasia on, että globalisaatio muodostaa älyttömän muutospaineen monilla aloilla. Eikä odottamatta saavuttavat aallot Suomen ja siten myöskin suomenruotsalaiset. Juuri nyt me koemme erittäin vahvasti taloudelliset muutokset joista uhkaa tulla dramaattisia. Kriisitietoisuus lisääntyy hitaasti mutta vielä useimmat meistä kamppailevat sitä ymmärtämystä vastaan, että meidän elinehtomme tulevat muuttumaan.
Kuntauudistus on vain pieni osa tästä muutospaineesta. Päätöksentekijät haluavat, melkein epätoivossa, osoittaa halua uudistaa. Halutaan puolustautua syytöksiä vastaan, että halutaan säilyttää vanhat rakenteet ja ajan hengen mukaan mennään kohti suurempia yksiköitä. Suuruudenvimma pohjautuu globalisaation vaatimuksiin paremmasta kilpailukyvystä talouden alalla ja se kuume leviää muille yhteiskuntasektoreille. Myöskin vaikka ei olekaan vakuuttavia todisteita, että suuret yksiköt olisivat täydellisiä yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta, koetaan ne järkiperäisinä ja vaatimukset muutoksesta tulee poliittinen realiteetti jolle annetaan taloudelliset etumerkit.
Svenskfinland seisoo tänään sen realiteetin edessä. Mitään yksiselitteistä vastausta kuinka paineeseen pitää suhtautua ei ole. On ainoastaan mahdollista muotoilla lähtöasetelma: Lopputuloksen pitää olla niin monta hallinnollista aluetta joissa on ruotsinkielinen enemmistö kuin mahdollista. Sen pitäisi säilyttää kaksikielisen perinteen Suomessa ja turvata peruspilarit koululle, hoivalle ja kulttuurille. Samanaikaisesti meidän täytyy hyväksyä, että kaikkea ei voida pelastaa, meidän täytyy hyväksyä joitakin paikallisia aluemenetyksiä.
Päätäntäprosessi ei ole myöskään yksinkertainen. Juuri nyt kehoitetaan kuntia itseään käyttämään kirvestä, odotellessa hallituksen tarjousta piiskasta tai porkkanasta. Tietoa odotellessa voidaan senvuoksi toivoa, että ruotsalaisilla ja kaksikielisillä paikallispoliitikoilla on niin suuret ja vahvat ruotsinkieliset väestönosuudet kuin mahdollista johtotähtenään kannanotoilleen.
Se nyrkkisääntö ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia. Pääkaupunkiseudulla pätevät muut arvot: Suurkunta Helsingin ympärillä on yksinkertaisesti liian suuri demokratian näkökulmasta. Täällä voitaisiin tarvita ruotsinkielinen hallintomalli. Kauniaisella on omaisarvoa ruotsalaisesta näkökulmasta koska kaupunki takaa ruotsalaisen valvontamahdollisuuden ja vaikutusmahdollisuuden monessa kuntainvälisessä järjestössä. Keski-Uudellamaalla kokeillaan kielellistä mallia kun Siuntio ja Inkoo päättävät suuntauksestaan.
Onko Svenskfinlandilla valmiutta suhtautua järkiperäisesti ja rakentavasti uusiin reaaliteetteihin jotka tunkeutuvat päälle? Keskustelu on harittavaa: Jotkut kehoittavat vastarintaan, toiset ovat passiiveja ja jotka aavistavat jo turmiota ja tuhoa. Se voi koskea kirjapainoyhdistymisiä, koulujen lakkautuksia, ammattikorkeakoulujen yhdistämisiä.
jatkuu...
"Kieliryhmällä on voimaa viitoittaa tie
Se on henkiinjäämisstrategia, että analysoi ja päättää mikä on tärkeätä ruotsinkieliselle kieliryhmälle. Aloitekyky on hyvä lääke uskaltamattomuuteen, och ajateltava uusilla linjoilla.
Pär Stenbäck
Keskustelu ruotsin aseman ympärillä pyörii edelleen mutta muuttaa muotoa ja sisältöä. Vuosi sitten koski kysymykset pakollista ruotsinopetusta suomenkielisissä kouluissa. Eduskuntavaalin ja hallituksen muodostamisen jälkeen kevään aikana laantui keskustelu. Ruotsalaismieliset puolueet muodostivat hallituksen ja kaikkein ruotsinkieliskriittisimmät puolueet asettivat itsensä oppositioon ja sitäpaitsi saivat sisäisiä ongelmia hoidettavaksi.
Nyt koskevat kysymykset lähinnä kuntauudistuksen vaikutusta ruotsin kieleen ja se pieni yllättävä keskustelu kaksikielisestä koulumuodosta. Keskustelijat ovat hyvin erilaisia mutta molemmissa keskusteluissa on selvästi olemassaolollisia piirteitä, piirteitä uhasta paikallista ruotsinkielistä läsnäoloa kohtaan ja ruotsalaisen kielistrategian selkärankaa, yksikielistä koulua kohtaan.
Koko Eurooppa, jaa koko maailma elää mullistavia aikoja. Se voi kuullostaa todelliselta väittämältä mutta tosiasia on, että globalisaatio muodostaa älyttömän muutospaineen monilla aloilla. Eikä odottamatta saavuttavat aallot Suomen ja siten myöskin suomenruotsalaiset. Juuri nyt me koemme erittäin vahvasti taloudelliset muutokset joista uhkaa tulla dramaattisia. Kriisitietoisuus lisääntyy hitaasti mutta vielä useimmat meistä kamppailevat sitä ymmärtämystä vastaan, että meidän elinehtomme tulevat muuttumaan.
Kuntauudistus on vain pieni osa tästä muutospaineesta. Päätöksentekijät haluavat, melkein epätoivossa, osoittaa halua uudistaa. Halutaan puolustautua syytöksiä vastaan, että halutaan säilyttää vanhat rakenteet ja ajan hengen mukaan mennään kohti suurempia yksiköitä. Suuruudenvimma pohjautuu globalisaation vaatimuksiin paremmasta kilpailukyvystä talouden alalla ja se kuume leviää muille yhteiskuntasektoreille. Myöskin vaikka ei olekaan vakuuttavia todisteita, että suuret yksiköt olisivat täydellisiä yhteiskunnan ja yksilön näkökulmasta, koetaan ne järkiperäisinä ja vaatimukset muutoksesta tulee poliittinen realiteetti jolle annetaan taloudelliset etumerkit.
Svenskfinland seisoo tänään sen realiteetin edessä. Mitään yksiselitteistä vastausta kuinka paineeseen pitää suhtautua ei ole. On ainoastaan mahdollista muotoilla lähtöasetelma: Lopputuloksen pitää olla niin monta hallinnollista aluetta joissa on ruotsinkielinen enemmistö kuin mahdollista. Sen pitäisi säilyttää kaksikielisen perinteen Suomessa ja turvata peruspilarit koululle, hoivalle ja kulttuurille. Samanaikaisesti meidän täytyy hyväksyä, että kaikkea ei voida pelastaa, meidän täytyy hyväksyä joitakin paikallisia aluemenetyksiä.
Päätäntäprosessi ei ole myöskään yksinkertainen. Juuri nyt kehoitetaan kuntia itseään käyttämään kirvestä, odotellessa hallituksen tarjousta piiskasta tai porkkanasta. Tietoa odotellessa voidaan senvuoksi toivoa, että ruotsalaisilla ja kaksikielisillä paikallispoliitikoilla on niin suuret ja vahvat ruotsinkieliset väestönosuudet kuin mahdollista johtotähtenään kannanotoilleen.
Se nyrkkisääntö ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia. Pääkaupunkiseudulla pätevät muut arvot: Suurkunta Helsingin ympärillä on yksinkertaisesti liian suuri demokratian näkökulmasta. Täällä voitaisiin tarvita ruotsinkielinen hallintomalli. Kauniaisella on omaisarvoa ruotsalaisesta näkökulmasta koska kaupunki takaa ruotsalaisen valvontamahdollisuuden ja vaikutusmahdollisuuden monessa kuntainvälisessä järjestössä. Keski-Uudellamaalla kokeillaan kielellistä mallia kun Siuntio ja Inkoo päättävät suuntauksestaan.
Onko Svenskfinlandilla valmiutta suhtautua järkiperäisesti ja rakentavasti uusiin reaaliteetteihin jotka tunkeutuvat päälle? Keskustelu on harittavaa: Jotkut kehoittavat vastarintaan, toiset ovat passiiveja ja jotka aavistavat jo turmiota ja tuhoa. Se voi koskea kirjapainoyhdistymisiä, koulujen lakkautuksia, ammattikorkeakoulujen yhdistämisiä.
jatkuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
jatkoa...
Kaksikielisen koulun noston polttopisteeseen aloitti riikinruotsalainen poliitikko ja jota on innokkaasti viety edelleen maan suurimpiin suomenkielisiin sanomalehtiin. Jo tämä on luultavasti saanut jonkun kysymään, että jos nämä erittäin epäselvät ehdotukset ovat isku suomeruotsalaista identiteettirakennelmaa ja ruotsalaista kouluautonomiaa vastaan. Äärimuodossaan voisi kaksikielinen koulu johtaa kieliryhmien yhteensulautumiseen. Se on heikomman kielen tavallinen kohtalo ympäri maailmaa.
Niin huonosti ei sen tarvitse olla. Päinvastoin on mielenkiinto suomenkielisten vanhempien joukossa pääkaupunkiseudulla kaksikielistä opetusta kohtaan ilahduttavaa ja pitää ottaa vastaan. Nyt onkin meidän suomenruotsalaisten ajateltava uusia
ratoja voidaksemme omaksua suuntauksen ja katsoaksemme, että lopputulos vahvistaa vähemmistökieltä.
Vuonna 2003 ehdotin, että ruotsalais-suomenkielinen kielikoulu pitäisi perustaa pilottiprojektina. Nyt on aika kypsä tarkistaa säännöstö, että annetaan mahdollisuus suomenkielisille vanhemmille mahdollisuus toteuttaa toiveensa. Malleja on muissa kielikouluissa. Svenskfinlandin ja Ruotsin pitää auttaa opettajilla.
Tuskin kaikki kaksikieliset lapset muuttavat sellaiseen kouluun, ne 40 prosenttia jotka nyt menevät suomenkieliseen kouluun saavat vaihtoehdon. Sitävastoin on syytä varoittaa vetämään mukaan ruotsinkielisiä kouluja pääkaupunkiseudulla: Siitä kamppailusta ei tulisi helpompaa kaksikielisessä koulussa.
Ruotsinkielienemmistöisillä alueilla on helpompaa puolustaa suomenkielistä kielikylpyä tai pedagoogisia kokeiluja ruotsin- ja suomenkielisten koulujen välillä. Mutta itse ajatus kaksikielisistä kouluista valtakunnallisella tasolla kaatuu siihen, että meillä ruotsinkielisellä taholla ei ole tarpeeksi opettajia eikä oppilaita. Jos on aito suomenkielinen halu niin suomalaisen koululaitoksen pitää panostaa enemmän kielikylpyihin ja antaa oppilaille mahdollisuus valita pitkä ruotsi jo toiselta luokalta. Sekä ruotsinkieliset, että suomenkieliset lapset pitäisi ”kielikylpeä” jo päivähoitotasolla.
Sopeutumalla uudistusvaatimuksiin ei tarvitse merkitä antautumista. Se on henkiinjäämisstrategia joka vaatii, että ruotsinkielisellä taholla analysoidaan ja päätetään mikä on tärkeätä säilyttääkseen kieliryhmän koottuna. Se analyysi voi lähteä siitä tosiasiasta, että meidän identiteettimme ei enää ole yhtä selvä kuin viisikymmentä vuotta sitten.
Kaksikielisyys, alueen pienentynyt merkitys etelässä, kansainvälistyminen ja yksilöistyminen haastaa yhteenkuuluvuutta.
Aloitekyky on hyvää vastalääkettä uskaltamattomuuteen. Meillä on vieläkin hyvät oltavat mitä tulee henkisiin ja aineellisiin voimavaroihin, me olemme edustettuina korkealla kansallisella tasolla ja meillä on vahvoja ruotsinkielisiä ympäristöjä. Me olemme kouriintuntuvasti mukana yksilöinä teollisuudessa ja kulttuurissa. Jos me voisimme yhdistää nämä voimavarat taitavalla tavalla voi kieliryhmä viitoittaa tulevaisuuden tien, kaikista uudistuksista ja muutoksista huolimatta.
Pär Stenbäck on ministeri, kansaivälisesti aktiivi, ent. opetusministeri ja aikaisempi RKP:n puheenjohtaja."
http://hbl.fi/bakgrunden/2011-11-09/sprakgruppen-har-styrka-att-staka-ut-en-vag
Hyödytön ääliö koko mies jonka nimen kuuleminenkin sattuu jokaisen älykkään ihmisen korviin ja silmiin.
"Hyödytön ääliö koko mies jonka nimen kuuleminenkin sattuu jokaisen älykkään ihmisen korviin ja silmiin."
Kirjoittaa aidosti hyödytön fennopelleääliö!
Sinä reppana olet "yhtä fiksu" kuin ne punkit siinä sinun kalaveneessäsi.
Muistan parhaiten S-bäckin Punaisen Ristin hommista, jossa keräsi rahaa, itselleen.
"identiteettimme ei enää ole yhtä selvä kuin viisikymmentä vuotta sitten"
sopii hyvin.
Stenbäck esittää maailmaasyleilevää yleistä analyysiä, mutta lopulta näyttää taas vanhan svekokarvansa. Eli pikkusieluisen kiihkoilevan pakkoruotsittajan.
Mikään ei ole matalamielisempi kuin arkkkisveko. Ja ennenkaikkea suomalaisvastaisempi!
Nå sehän tässä niin vastemmielistä onkin, kun vanhat ukot puhuvat niin että sylki roiskuu ja valtava viha suomenkielisiä kohtaan leiskuu silmissä.
Maan he kyllä ottaisivat omakseen - SVENSKfinlandin.