Moi kaikki! Oletteko muut masentuneet huomanneet masennuksen vaikuttavan muistiin ja keskittymiskykyyn? Itsellä ainakin tuntuu, että piuhat ovat niin sanotusti pidemmät kuin ennen, ja saattaapa normaalissa keskustelussa mennä huonon muistin ja keskittymisen takia välillä asioita ohi. On todella rasittavaa! En tällä hetkellä käytä lääkkeitä, mutta olen käyttänyt useita vuosia. Olen 26-vuotias ja sairastanut masennusta nyt seitsemisen vuotta.
Masennus ja muisti
Memory
11563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eipä masentuneelle tunnu tarpeeksi tärkeälle että jaksaisi välittää muistaakseen
Tuo on niin totta! Kun mikään ei tunnu miltään, eipä asioita edes välitä painaa mieleensä, ja sitten ei mitään muistakaan. Oletko vielä työelämässä, vai eläkkeellä/kuntoutustuella? Välillä sitä unohtaa asioita, jotka sanottu noin sekunti sitten, kun ajatukset pyörivät jossain ihan muualla. Lähinnä kai omassa surkeudessa ja kurjuudessa. Olen jotain tässä kuntoutustuella opiskellut, ihan hyvälläkin menestyksellä, mutta työtä se vaatii. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Minulla on ollut aiemmin kaksi masennusjaksoa, mutta niiden aikana en koskaan ollut yksin enkä huomannut mitään ongelmia muistissa (en tarkoita, että yksin olo ja muisti liittyisivät toisiinsa, kunhan sanoin). Nyt kolmannen jakson aikana olen huomannut, että muistini ja keksittymiskykyni ovat kärsineet.
Ajantajuni on ihan sekaisin, en hahmota asioita tai varsinkaan ympäristöä selkeästi, voin lukea jonkun mainoslauseen ja unohtaa sen muutamassa sekunnissa. Opiskelu ei onnistu (olen sairauslomalla), sillä en pysty keskittymään kuin lyhyitä jaksoja kerrallaan - silloin harvoin kun motivaatiota löytyy. Asiat eivät jää mieleeni. Minulle tämä on iso juttu, sillä olen ollut todella hyvä opiskelija - jopa masentuneena - ja ennen kaikkea kiinnostunut minua ympäröivästä maailmasta. Kiinnitin huomiota ihan pieniinkin yksityiskohtiin, sellaisiin, mitä monet eivät koskaan huomaa. Nyt en itse välttämättä huomaa edes edessäni seisovaa ihmistä eikä mikään kiinnosta. Tuntuu kuin ajatukset olisivat sumun peitossa. Toki välillä on hyvinkin teräviä hetkiä, jopa päiviä, mutta sitten välillä taas... Veikkaan tosin, että asiaan vaikuttaa sekin, etten välttämättä syö moniin päiviin kunnolla, juon vain litroittain vettä ja syön vähän herkkuja ja hedelmiä.
itellä on ainakin muisti huonontunnu aika paljon. Unohtuu tuttujen ihmisten nimet, tavalliset vieraan kielen sanat, esineitten nimet, jne. yleensä ne kuitenkin palautuu mieleen vartissa kunhan yrittää kaivella punasta lankaa esiin. Joskus isompia kokonaisuuskia häipyy unholaan, saatan seisoa joku esine kädessä ja unohdin vaan mitä olin tekemässä ja minne menemässä.
töissä ollessani tää oli aika hanurista kun saatoin seisoa firman ovella enkä muistannu olenko menossa töihin vai lähdössä töistä, Ei ollu mitään mielikuvaa kuluneesta ajasta. Ja rahojen kanssa jos piti toimia, laskea kassaa tms niin se oli vaikeeta, luvut eivät merkinneet mitään enkä osannu yksinkertasia yhteenlaskuja enempää.
Ajatus ja tieto vain himmenee mielestä tosi nopeesti.
Kiitos kaikille vastanneille! On se vaan kumma, että vaikka masentuneena joskus oikein haluaa muistaa jotain ja yrittää painaa asioita mieleensä, joskus saattaa asia silti hävitä mielestä kuin tuhka tuuleen. Omalla kohdallani ainakin näyttää siltä, että muutos on pysyvä: muistin heikkenemiseen eivät auta aivojen voimistelu opiskelemalla, muistiharjoitukset tai vaikka muistipelit... : / Mielestäni tämä viittaa aivojen toiminnan pysyvään heikkemiseen ainakin pitkäkestoisessa masennuksessa. Tätä saisi kyllä lääketiedekin tutkia enemmän. Kuitenkin helpottaa kuulla, että muilla vastaavia kokemuksia!
On selkeää näyttöä että masennus vaikuttaa muisti- ja kognitiivisn toimintoihin. Itselläni on takana kaksi masennusjaksoa. Toisen, pidemmän ja vaikeamman jakson silta tuntuu olevan vaikea hahmottaa ja muistaa mitään. Irrallisia mielikuvia itsestäni itkemässä lattialla, 3V lapseni kysymässä: "Isä mikä hätänä.". Tuota ajanjaksoa muistellessani tuntuu ikänkuin katsovani asoita edeleen sumun läpi. Useasti ovat läheiseni kertoneet tapahtumista tai salista joista ei minulla ole muistikuvaa.
Viimeisen episodin jälkeen toipuminen, työkyky ja asioiden hoitaminen palautuivat vähitelen. Nyt 2,5 vuotta myöhemmin asiat alkavat olla melkein entisellään. Melkein. Olen pystyny palaamaan töihini ja etenemään uralllani. Jos se minulle on näiden kokemusten jälkeen mahdolista, uskon että muilekin on.
Psykologi sanoi, että masennus vaikuttaa eniten lyhytkestoiseen ns. työmuistiin.
Niinpä voidaan olla hajamielisiä, keskittymiskyky on heikentynyt (esim. lukemisesta ei tahdo tulla mitään, voidaan lukea samaa riviä moneen kertaan, aivot ajattelevat muuta kuin luettavaa asiaa), tavarat voivat olla hukassa/levällään vaikka niitä vasta tarvitsi, keittiön kaapin ovet saattavat jäädä auki eikä sitä edes huomata ennen kuin joku huomauttaa ym. ym.
Joo, on todellakin kokemusta tuosta muistin ja keskittymiskyvyn huonontumisesta! Itse en muista joiltakin vuosilta oikein mitään, silloin olin tosi pahasti masiksessa. Nyt kun saan nukuttua paremmin. liikun ja syön terveellisemmin niin olo on kohentunut. Paranemisen aikoihin tuntui skitsolta, kun rupesi muistamaan asioita!! ;) Mutta se ei ole todellakaan samalla tasolla kuin silloin ennen sairastumista. Oma oloni parani ilman masennuslääkkeitä, itse en lääkkeitä voi syödä, koska taitaa tuo päänuppi olla sen verran herkkä, et sit menee helposti manian puolelle ja keskittymiskyky menee taas ihan surkeaksi..... Itsellä on muistiin vaikuttanut varmasti myös se, et joudun olemaan paljon yksin, kun en ole töissä tai koulussa tällä hetkellä ja kavereita ei ole hirveästi. Suoraan sanottuna pelkään, että dementoidun muita aikasemmin, olen 30-vuotias. Noh, kaikkeni nyt teen, ettei muisti enää huononisi. Pitää yrittää saada nukuttua, syödä terveellisesti, liikkua, pitää mieliala mahdollisimman hyvänä, olla kiinnostunut asiosta.
Itse olen huomannut sen että en esim. muista mitään mitä viime viikolla tapahtui. Yleensä muistan edellisen päivän tapahtumat jotenkuten mutta en sen kauemmas. Keskittymiskyky on myös huonontunut ja se on huonontanut koulumenestystä joka huonontaa taas koko elämäntilannetta ja jaksamista. Onneksi saan nyt vihdoinkin koulussa apua oppimisvaikeuksiin.
Kaikki lääkitys aiheuttaa dementiaa pidempää käytettynä. Rauhoittavat, nukahtamislääkkeet, neuroleptit sekä trisykliset. Tällaisista "sivuvaikutuksista" lääkärit yleensä vaikenevat.
Muistini vaurioitui burnoutin ja vakavan masennuksen seurauksena pysyvästi. Enkä käyttänyt kuin ssri-lääkkeitä pienellä annoksella kolmisen vuotta. Pakko vain hyväksyä muistamaton pää. Ei ole paluuta entiseen, se on tullut tuskallisen selväksi.