neurologille

Minut diagnosoi psykiatri, mutta näköjään kävin saman kaavan mukaan mitä sinulta on nyt pyydetty. .

Vaikea uskoa, että tutkimus tyssäisi siihen, jos ei ole läheistä mukana, mutta jos olet epäselvä tapaus, eikä lapsuudestasi saa selvä tietoa tarpeeksi monelta taholta, voi diagnosointi olla vaikeaa. En tiedä, en ole ammattilainen enkä perehtynyt niin tarkkaan diagnosointikriteereihin.

minulta (vanhemmat mukana) kysyttiin lähinnä lapsuudesta jonkun kyselykaavakkeen mukaan (en muista sen nimeä) ja opettajien arvioista ja sen sellaisista. Kumpikaan ei joutunut täyttämään mitään, vaan oli lähinnä keskustelua kysymyksiin vastaamista33. Äidiltä miten raskausaika sujui ja mitä sairauksia minulla oli ollut lapsena mahdolliset leikkaukset, sairaalassaolot ja sen sellaiset.

Otin kaikki todistukset mukaan (kun en tiennyt mitä niistä olisi pitänyt ottaa), psykiatri otti kopiot häntä kiinnostavista todistuksista

Minä taisin käydä siellä kolme tai neljä kertaa (sitten lääkityksen aloittamisen jälkeen pari kertaa). Papereiden tilailu viivästytti, mutta tukitoimet adhd:n aloitettiin jo toisella kerralla, lääkitys otettiin mukaan muistaakseni kolmannen käyntikerran jälkeen, joten oletan, että epäily adhd:stani oli vahva jo sillä toisella kerralla (lääkitystä ei voitu aloittaa ennen kuin oli tarkistettu kilpirauhasarvot, koska minulla on joskus ollut ongelmia sen kanssa).

hgfdsa: Olen käynyt jo psykiatrilla, mutta hän ei ole ilmeisesti perehtynyt tarpeeksi ADHD:hen tms.

Millaisia tukitoimia sinulle aloitettiin toisen kerran jälkeen? Oliko tukitoimista hyötyä? Entä millaista hyötyä/sivuvaikutuksia olet huomannut lääkkeestä?

Oliko sinulla sellaisia oireita, jotka sopivat sekä ADHD:hen, että kilpirauhasongelmiin? Nimittäin minullakin on ollut jo pitkään kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita, mutta verikokeen mukaan kaiken pitäisi olla kunnossa.

En ihmettele. Lääkärini kertoi, että kaikki psykiatrit eivät ole perhetyneet adhd:n diagnostiikkaan (puhumattakaan yleislääkäreistä). Minä hakeuduin julkisen kautta, joten yleislääkärini osasi sitten ensikättelyssä lähettää ”oikealle” psykiatrille. En olisi itse osannut edes ajastella, että kaikki psykiatrit eivät tee adhd-diagnosointeja (tai sitä, että kaikki lääkärit eivät edes ole kuulleet adhd:sta…)

En kyllä osaa selittää tukitoimista muut akuin sen mitä itse sain. Ihan siis sain käydä heidän asiaan perehtyneellä hoitajalla, jonka kanssa lähdettiin purkamaan arjen ongelmakohtia ja miettimään mikä olisi minulle paras tapa hoitaa ne. Konkreettisesti esimerkiksi kalenterin käyttö, muistilappujen käyttö ja sen sellaisia, ruokailuakin mietittiin, kun on tapana unohtaa syödä (aivot kuvittelee, että on jo syöty siinä vaiheessa kun avaan jääkaapin ja katson, että ”hyvä, tuossa on ruokaa”…)

Kartoitettiin mitä apua meidän kaupungissa on tarjolla adhd:eille (meillä saa esimerkiksi apua virastoasiointiin ja lomakkeralleihin yhden yksityisen yhdistyksen kautta). Tukikeinoja on monenlaisia ja ymmärtääkseni ne suunnitellaan kaikki aina yksilöllisesti. Mulle riitti tuo arjen saaminen käyntiin ja tieto virastoasioimisavusta. Opiskeluihin sitten koulun puolesta sain ”tukihenkilön”, joka sitten silloin tällöin varmistaa, että mulla pysy kaikki narut käsissä enkä oo lähtenyt mihinkään lisäprojekteihin ja joka osaa kertoa opettajille niitä käytännönjuttuja, jos tulee jotain ongelmia. Ja on osannut vinkata minulle sopivia rauhallisia opiskelupaikkoja koulusta, jos vaikka käytän hyppytunnin opiskeluun.

Itse koen saaneeni paljon apua niin tukitoimista kuin lääkityksestäkin. Jo se, että sai keskustella ihmisen kanssa, joka tietää adhd:n käytännön elämästä ja tietenkin itse adhd:sta oli helpottavaa. Vertaisryhmän löytäminen oli myös mukavaa (josta sain vinkin juuri tuolta hoitajaltani). Rankkaa se alku kyllä oli. Tutkimukset sinällään oli aika väsyttäviä (olen todella huono puhumaan mistään ja yhtäkkiä kaikki tutkimuskäynnit oli yhtä puhumista) ja sitten tuo luotsaus kaikkine muistettavine juttuineen. Mutta nyt tuntuu, että juuri sen vuoksi luotsaus oli hyvä, sillä muuten olisin ehkä tehnyt viikon uutta päiväohjelmaa ja unohtanut sen sen jälkeen.

Voitko kertoa täällä, mitä lääkettä käytät? Saitko heti sopivan lääkkeen, vai oletko joutunut vaihtamaan merkkiä?

Huomaatko lääkkeen vaikutuksen alkavan heti, kun olet ottanut sen? Entä, kun vaikutus loppuu, tuleeko sitten oireet kunnolla päälle? Väsyttääkö sua heti, jos et ota lääkettä, tai sen vaikutus alkaa loppumaan? Kauanko vaikutus kestää kerralla?

Concertaa. Oli ensimmäinen lääkekokeilu. Luultavasti nostetaan vähän annosta, kun ihan kaikki ei vielä suju. Pahinta on repia rahat lääkkeseen, kun KELA kaikessa viisaudessaan kieltää korvaamasta sitä yli 25-vuotiaille.
Valmistuttuani kutsuu työttömyyskortisto, sillä vaikka tutkinto sitten onkin, niin ei ole rahaa ostaa lääkettä, joten en voi mitenkään alkaa työnhakuun (se ei tule onnistumaan ilman lääkettä). Siispä joudun nostamaan työttömyyskorvausta niin kauan, että olen saanut säästetyksi rahaa lääkkeeseen, jotta jaksan sitten keskittyä työnhakuun. Aikoinaan kävin työhaastatteluissa pari kertaa enkä saanut töitä, kun musta ei saanut oikein irti muuta ku ”öh, joo, siis niin, tota, kyllä varmaan, hei kato tuolla on orava! Mut tosiaan, oon mä kyllä pätevä tähän tehtävään”.

Sopii KELAN laskea kuinka kalliiksi tällainen "lääke" tulee yhteiskunnalle. Pari kertaa ollaan naurettu ja pyöritelty silmiä lääkärissä KELAn suuntaan, että millaisia tyyppejä siellä istuu päättämässä asioista, kun ADHD:kin ymmärtää miten tämä lääkekorvausasia tulisi hoitaa, mutta KELA ei vaan tahdo tajua. Kyllä minä työttömänkin saan ajan kulumaan, että sama kai se mulle lopulta on mistä raha tulee. Kela vaan antaa selvän lauselman päätöksellään, että ollaan b-kansalaisia ja kelalle on ihan sama ollaanko kortistossa vai lääkityksellä. Mun järkeni vaan sanoo, että olis fiksumpaa, että kaikki kynnelle kykenevät pääsis näin lama-aikanakin työelämään ja maksamaan veroja, mutta mistäs minä mitään ymmärrän ;)

Ainiin, se loppu viestistäsi: huomaan kun vaikutus loppuu: sähläilyä alkaa esiintyä enemmän ja ajatus harhailla. Oireet ei tule kaikessa kauheudessaan päälle, vaan lääketta on elimistössä vuorokauden ympäri: ns. "huippu" on päiväsaikaan, sitten vaikutus alkaa pikkuhiljaa hiipua eikä sitä yöllä tartte. (on depot-lääke ja muistaakseni tuossakin on paljon yksilöllistä vaihtelu, vaikutusajassa siis. Minä saan lääkkeen avulla tarpeeksi hyvän toimintakykvyn koko päiväksi (siis aamusta myöhäiseen iltapäivään). Lääkitys annosta ehkä nostetaan, mutta pitää nyt kattoa, kohta tulee joululoma eikä sillon tartte mitään merkittävää suoritusta tehdä, että mietin sitä lääkitystä kai sitte vuodenvaihteessa uudelleen).

En osaa vastata tuohon väsymys juttuun, kun se on vähän erilaista verrattuna aikaan ennen lääkitystä. Se on nyt enemmän normaalia väsymystä johtuen normaalista vuorokausirytmistä. Ja varsinkin nyt, kun on tiukkaa koulussa kokeiden ja töiden muodossa, niin on fyysisesti aivan tööt, kotiin tullessa.