61 vuotiaalla äidilläni oli 2 vuotta sitten useita pelkotiloja joiden aikana hän uskoi että meidän kerrostalonaapurit yrittivät hankkia meille häätöä. Hän väitti esimerkiksi että yläpuolella asuvat asukkaat nauhoittivat mikrofonilla hänen nukkumistaan. Yritin useaan otteeseen saada hänet uskomaan että hän vain luulottelee, koska olimme silloin asuneet kyseisessä kerrostalossa jo 15 vuotta, elämme suhteellisen hiljaisesti (ei melua kello 22:00 jälkeen ja sitä rataa) ja ennen häätöä meille pitäisi antaa useampi varoitus. Hän ei kuitenkaan tuntunut uskovan minua vaan nosti esimerkiksi metakan siitä, jos kävin suihkussa tai olin tietokoneella kello 22:00 jälkeen. Sain hänet raahattua psykiatrille joka epäili että pelkotilat saattoivat jotenkin johtua siitä että äidin veli ja äiti kuolivat hyvin lyhyellä aikavälillä toisistaan eikä hänellä ollut aikaa prosessoida ja purkaa suruaan. Pelkotilat lakkasivat yhtäkkiä muutaman kuukauden jälkeen ja luulin että ongelma oli haihtunut. Häätöä tai varoituksia ei koskaan tullut.
Nyt 2 vuoden jälkeen pelkotilat ovat kuitenkin taas palanneet takaisin mutta tälläkertaa hän ei pelkää häätöä vaan sitä että naapurimme yrittävät saada minut otettua häneltä huostaan. Olen kuitenkin jo 21 vuotias eli saan päättää itse missä haluan asua. Olen maininnut tästä hänelle useaan otteeseen mutta taas kerran hän ei tunnu uskovan minua.
Kysynkin nyt onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia sukulaisten kanssa ja mitä minun kannattaisi tässä tilanteessa tehdä?. Äitini ei käytä huumeita tai alkoholia, eikä yksikään lähisukulaineni ole kuollut yllämainittujen jälkeen. Hänellä on astma jonka lievittämiseen hän käyttää ventoline- ja seretide suihkeita. Muita lääkkeitä hän ei tietääkseni syö. Minun olisi ensisyksynä tarkoitus muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja minua huolettaa miten hän tulee pärjäämään yksin.
Nyt 2 vuoden jälkeen pelkotilat ovat kuitenkin taas palanneet takaisin mutta tälläkertaa hän ei pelkää häätöä vaan sitä että naapurimme yrittävät saada minut otettua häneltä huostaan. Olen kuitenkin jo 21 vuotias eli saan päättää itse missä haluan asua. Olen maininnut tästä hänelle useaan otteeseen mutta taas kerran hän ei tunnu uskovan minua.
Kysynkin nyt onko kellään ollut samanlaisia kokemuksia sukulaisten kanssa ja mitä minun kannattaisi tässä tilanteessa tehdä?. Äitini ei käytä huumeita tai alkoholia, eikä yksikään lähisukulaineni ole kuollut yllämainittujen jälkeen. Hänellä on astma jonka lievittämiseen hän käyttää ventoline- ja seretide suihkeita. Muita lääkkeitä hän ei tietääkseni syö. Minun olisi ensisyksynä tarkoitus muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja minua huolettaa miten hän tulee pärjäämään yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun äitisi on sairastunut joko paranoidiseen skitsofreniaan tai muuhun mielenterveyden vakavaan ongelmaan..sinun on saatava äitisi lääkäriin..siis psykiatrian akuuttivastaanotolle.Sinun ei pidä jäädä opiskelematta ja jäädä äitiäsi hoitamaan koska silloin menetät oman elämäsi mikä nuorelle ihmiseel kuuluu ja mielenterveytesi..