kun siellä niin puhutaan tuosta vaikeuksien jakamisesta toisen kanssa ym.
Mulla yksi hyvin suuri syy hänen torjumiselleen oli se että tiesin hänen olevan lahjakas ja hyvin älykäs ihminen ja pidän itseäni tavallisena, masentuneena ja elämänraiskaamana ihmisenä. Tiesin että kiinnostusta hänen puoleltaan oli., mutta osa minusta ajatteli olevani riittämätön hänen edes ystäväkseen. Olisin huomannut varmasti hänen reaktionsa ( minkä ajattelin siis olevan syvä pettymys tms joka olisi johtanut hylkäämiseen tavalla tai toisella )kun hän aivan selvästi luki minua ja käytöstäni tarkemmin ja pinnan alta.
En tiedä olenko vain varovaisuuttani vainoharhainen ja kuinka vääristynyt tapa minulla on tulkita maailmaa, mutta uskon aiempien ihmisuhteiden opettaneeni minulle mitä on kun äly ratkaisee ihmisuhteissa. Jokin hänessä oli samaa ja myöhemmin hänen käytös tuki tätä oletustani.
Tää oli myös yksi syy siihen uskomattoman ehdottomaan asenteeseen ja siihen vaativaan sävyyn toimittuun tapaan lähestyä häntä. :/
Onko muita jotka ajattelee kuten minä? Saiko kukaan selvää?
Mulla yksi hyvin suuri syy hänen torjumiselleen oli se että tiesin hänen olevan lahjakas ja hyvin älykäs ihminen ja pidän itseäni tavallisena, masentuneena ja elämänraiskaamana ihmisenä. Tiesin että kiinnostusta hänen puoleltaan oli., mutta osa minusta ajatteli olevani riittämätön hänen edes ystäväkseen. Olisin huomannut varmasti hänen reaktionsa ( minkä ajattelin siis olevan syvä pettymys tms joka olisi johtanut hylkäämiseen tavalla tai toisella )kun hän aivan selvästi luki minua ja käytöstäni tarkemmin ja pinnan alta.
En tiedä olenko vain varovaisuuttani vainoharhainen ja kuinka vääristynyt tapa minulla on tulkita maailmaa, mutta uskon aiempien ihmisuhteiden opettaneeni minulle mitä on kun äly ratkaisee ihmisuhteissa. Jokin hänessä oli samaa ja myöhemmin hänen käytös tuki tätä oletustani.
Tää oli myös yksi syy siihen uskomattoman ehdottomaan asenteeseen ja siihen vaativaan sävyyn toimittuun tapaan lähestyä häntä. :/
Onko muita jotka ajattelee kuten minä? Saiko kukaan selvää?
Vastaukset 33
Vanhimmat
joo sen verran selvisi että ihan tietoisesti olet torjunut jonkun ihmisen ja kirjoituksestasi päätellen ihan vääristä syistä tehnyt niin.
hylkääminen on todella julmaa ja todella syvältä, yhtä syvältä on se että jos ei kerro edes syitä siihen.
hylätyksi tulemisen pelko sua ohjaa siis ja potkit jengiä munille vaikka ei pitäs ihan vaan siitä pelosta että pelkäät toisen jättävän sinut myöhemmin koska itsetuntosi on alhainen. kierrät oravanpyörää niin kauan aivan varmasti ja omatuntosi on huono niin kauan kun korjaat asiasi kyseisen ihmisen kanssa jonka olet hylännyt. selvität hänelle asian juurta jaksain mitä tapahtui rehellisesti ja pyydät anteeksi ja osoitat katuvasi käytöstäsi.
nyt kerran tiedät tai olet voinut myöntää viimien itellesi miksi olet käyttäytynyt
niinkuin olet on seuraava askel korjata aiheuttamasi vahingot mikäli mielit vielä oikeille raiteille itse elämässä, ja myöskin korjataksesi vahingot toiselta ihmiseltä jota olet aiheuttanut. ja varmasti olet tehnyt niin.
hylkäämällä toisen aiheuttaa todella paljon vahinkoa toiselle et varmasti edes ymmärrä mitä ehkä olet saanut aikaiseksi.
ja sinun velvollisuutesi on kuitenkin korjata aiheuttamasi vahinko jos mielit päästä itse elämässä eteenpäin terveeltä pohjalta.
Kiitos vastauksestasi, mutta tähän liittyy paljon tulkintajuttuja, jotka hän tietää tapahtuneen, mutta kieltää ne. Ja kieltää samalla sen minkä tietoisesti on näyttänyt minulle. ( sekavaa kyllä, tiedän.)
Osa mielenterveyteni heittelemiseen juontaa juurensa tuosta omassa elämässäni aikaisemmin kohtaamien tapahtumien tulkinnoista, teoista ja asianomaisten kieltämisestä tapahtuneet.
Olen kyllä antanut mahdollisuuden hänelle selvittää asiaa, joka ilmeisesti oli väärin toimittu ja hän "kyllästyi". Nyt harmittaa liian suora viesti siitä että vihelsin pelin poikki kunnolla.
Järjen ja tunteen taisto siitä että olisin tarvinnut häntä, mutta samalla tuo tunne siitä että en kuitenkaan olisi hänelle lopulta riittävän hyvä ymmärtämään häntä tai jotakin. Ja sainkin häneltä joskus viestin että en ymmärtäisi kuitenkaan, eli hän oli luultavasti jo tehnyt omat johtopäätökset minusta.
aina voi kuvaa muuttaa jos todella haluaa itsestään.
ei me olla mihinkään muottiin lyötyjä.
jos tietää että on toiminut väärin eikä oikeasti ole kusipää vaan katuu sitä voi asian oikaista toisella ihan varmasti ilman mitään tavalla jolla ei tule mitään tulkinta virheitä kenellekään.
ja varmasti saat mahdollisuutesi jos sellaista toiselta pyydät ja kerrot mitä sinulla on mielessä mistä haluat jutella hänen kanssaan.
ja kaikki tämä ilman mitään tekosyitä miksi ei tarvitsisi toimia oikein
Niinpä, sitä itsekin toivon vaikka tilaisuus on mennyt enkä ole hänen kanssa enää tekemisissä.
tilaisuus ei oo koskaan menny lopullisesti jos henki vielä pihisee.
ymmärrät varmaan että toinen on sanonut sulle jotain tyyliin että katuu että ootte ees tavanneet jos olet itse ensin hylännyt hänet.
se on ihan ymmärrettävä reaktio kun ei ole saanut mitään selitystä ja ketuttaa rankasti.
älä kuitenkaan aliarvioi hyvyyden ja korjaavien toimenpiteiden voimaa koskaan.
kaiken voi korjata minkä voi rikkoa.
nyt vaan selittelet itselles miksei sun tarvis enää tehdä korjausta koska se vaatii sulta paljon.
nyt niele ylpeytes ja tee oikein kun kerran tiedät että olet tehnyt väärin.
muuten teet taas vaan uuden virheen ja myöhemmin kadut sitäkin.
aivan varmasti.
koskaan ei ole liian myöhäistä jos ihmiset ovat elossa.
En ymmärrä ollenkaan miksi omalle riittämättömyyden tunteelle pitää antaa niin kauheasti valtaa. Kun kaikilla sitä varmaan on. Esimerkiksi itse olen kokenut aina erään ihmisen suhteen riittämättömyyttä ulkonäössäni. Hän on ulkonäöllisesti paljon omaa tasoani korkeammalla ja itse olen kasvoista kumminkin aika tavallisen näköinen ja vähän omituinen. Kun hän taas on siellä jossain... noh, hyvin korkealla. Tiedän, että mulla on ihan kiva vartalo enkä ole ollenkaan tyytymätön itseeni, mutta tottakai niin kaikinpuolin komean miehen suhteen tuntee riittämättömyyttä. Mutta olisi todella hölmöä antaa sellaiselle tunteelle liikaa valtaa. Mä kuitenkin sitten soimaisin itseäni pelkuriksi ja enemmän apua elämässä jatkamiseen saan vaikka siitä torjunnastakin. Ainakaan ei tarvitse enää sen jälkeen palata niihin tunteisiin.
Älykkyys on sinäänsä hyvä piirre vastapuolessa, että ainakin tiedät, että hän oikeasti tykkää susta eikä vaan jostain, mitä esität. Toki on hyvinkin pelottavaa astua sellaiseen suhteeseen, jossa itsestä nähdään läpi. Se voi tuntua epätasa-arvoiselta. Mutta uskoisin, että jos vastapuoli on tarpeeksi älykäs, hän ymmärtää sen ongelmaksi ja yrittää kehittyä avoimuudessa omista tunteistaan ja niiden selkeässä ilmaisussa, mutta se ei tapahdu päivässä ja sun pitää antaa hänelle kunnon mahdollisuus. Vaikka susta tuntuisi siltä, että hän olisi jotenkin niskan päällä tunneasioissa, niin häntäkin voi pelottaa pahasti.
"Älykkyys on sinäänsä hyvä piirre vastapuolessa, että ainakin tiedät, että hän oikeasti tykkää susta eikä vaan jostain, mitä esität" Hmm, miksi älykkyys olisi merkki siitä että tykkää oikeasti eikä yritä vain jotenkin käyttää hyväksi? -Tätä lähinnä ajoin takaa.
Siis koen olevani kyllin omilla jaloillani tässä maailmassa, mutta nyt juuri tämän ihmisen kohdalla kun syvempää tunnetta oli mukana ja olin toipumassa kaikesta niin kohtasin hänet ja samalla sain taistella näiden asioiden kanssa myös hänen kanssaan.
Luotankin enemmän ihmisen inhimillisyyteen kuin älyn liiallisen korostamiseen -liika on liikaa siinäkin. Ainakin toistaiseksi :-)
ennenkuin sinut hyljätään? Rankaisit uuden suhteen ihmistä vanhan suhteen ongelmista olemalla aiheetta ehdoton ja vaativa.
Olisiko ihmisesi voinut huomata myös huonon itsetuntosi ja nähdä ihmisyytesi huonon käytöksesi läpi kun hän niin hyvin sinua kertomasi mukaan pystyi lukemaan, ja olisiko hän siitä huolimatta nähnyt sinun luonteessasi joitain osa-alueita joiden vuoksi olisi sinusta pitänyt kiinni?
Voisi ajatella älyn olevan bonusta ihmissuhteessa. Millaisia ulottuvuuksia keskusteluun onkaan mahdollista syntyä älykkäiden rakastavaisen välillä? Toisalta rehellisyydellä, avoimuudella ja tahdolla selvittää asiat luulisi pärjäävän ihmissuhteessa ihan yhtä hyvin.
Niinpä juu. Nyt kun mietin tuota "älykkäiden rakastavaisten välillä" niin mä jätän ihan suosiolla nämä pohdinnat teidän viisaiden palstalaisten mietittäväksi on meinaan sen verran syvällistä pohdintaa ja syväluotavaa sanoitusta tunnekokemuksista ja niiden käsittelystä.
Onko kenelläkään kokemusta millainen ihmissuhde on jos nuo älykkysosamäärät eroaa yli 20:llä ta, sosiokulttuuriset eroavaisuudet luultavasti melko suuria tai no, elämä lähtökohtaisesti jo hyvin erilaista.
En tiedä minkälaisena hän loppujenlopuksi minut näki? Mulle jäi sellainen olo että mä oon hänestä jotenkin halpa, että mua voi lähestyä vähän miten vain...liekö tämäkin sitten sitä huonoa itsetuntoa tai muuta.
Älykkäiden rakastavaisten välinen keskustelu oli vain hypoteettinen mahdollisuus, tuskinpa puhuminen tunnepuolen asioista on sen helpompaa älyköillekään ellei sitä ole tietoisesti opetellut.
Jokainen lähestyy toista ihmistä niin kuin on elämässään oppinut. Tapa joka on itselle luonnollinen voi tuntua toisesta vieraalta, pätee varmaan molempiin suuntiin.
Sosiokulttuuriset erot eivät kaiketi ole este älykkyydelle; mahdollisuus, onni ja kova tahto/työ johtavat joskus ihmisen toivottuun päämäärään lähtökohdasta huolimatta.
En tarkoittanut että nuo sosiokuttuuriset seikat estäisivät älykkyyttä vaan kaikki nuo yhdessä ihmisuhteen toimivuuteen ym ?? Enkä tarkoita varsinaisesti yhteiskunnallista luokkajakoa, vaan jotakin sinnepäin.
Juu, mutta tuo on totta että kovalla työllä, mutta mitä se tarkoittaa sitte käytännössä, riittääkö puhdas rakkaus. Onko rakkaus silloin samaa kuin vanhemman rakkaus lapseensa? Tiedättekö, viisautta ja ohjattavuutta? :-)
Miten sellaisessa suhteessa voi olla tasapainoista, molempia osapuolia tyydyttävää seksiä esim.???
Hmmm.. ajatus puhtaasta rakkaudesta kiehtoo...onko se sitä että rakastaa toista virheistä huolimatta vai rakastaako sokeasti vai... miten määritellään puhdas rakkaus?
Jokaisella on varmaankin odotuksia, toiveita ja tarpeita jotka sitten tuo mukanaan suhteeseen. Työ taitaa alkaa kun halutaan yhdistää toiveita toimivaksi kokonaisuudeksi jotta molemmilla olisi hyvä olla. Oletuksena, että kumpikin välittää riitävästi ottaakseen huomioon myös toisen tarpeet.
Ihmissuhteessa molemmat oppivat toisiltaan toisistaan ja itsestään. Olkoon se viisautta tai ohjattavuutta tai jotain muuta; toimivassa suhteessa se on varmasti kaksisuuntaista.
Kiitos, vastaukseen voi samaistua. Mene sinä viisas ihminen palstoilta ohjeistamaan oikeita ihmisiä oikeaan maailmaan. Vielä enemmän soisin sinulle suhteen jossa nuo kaikki toteutuu. Oletko miettinyt mahdollisia kompastuskiviä, kuten esim. lasten mukanaan tuomaa kriisiä ja sen myötä sitä että mies haluaa vain seksiä, miten koet miehisen tarpeen seksuaalisuuteen nähden, mitä odotuksia sinulla oon miehelle? Mitä merkitsee ihmisyys, uskollisuus, ym, tahto ja halu, kristillisyys? Mikä sinun elämänkokemus on?
Olen sinulle hyvin kiitollinen että soit aikaasi minun ketjuuni.
Pakko kysäistä, mistä viisautesi on peräisin?
Se oppii ken haluaa elämänkoulussa ja muissakin oppilaitoksissa.
Jos tahtoo toteutaa pelkästään yhtä osa-aluetta itsessään, vain seksiä- voi toimia olipa kumpaa sukupuolta tahansa. Kokonaisvaltainen seksi taitaa tarvita myös tunnepuolen.
Lapset ovat ilo ja surukin joskus, osana elämää koko loppuelämän, vaikka aikanaan omillaan ovatkin.
Odotuksiin toiselle ihmiselle on helppo vastata. Olla rehellinen itselleen ja muille antanee vastauksen isoon osaan muita kysymyksiä,
Kiiros ajatustuksista. :)
No ajattelee!!!! Itse olen suht kaunis nainen ja varmasti moni ihmettelee miksi en löydä jotain miestä rinnalleni. Koska olen kuitenkin kuten sinäkin niin täysin elämänraiskaama (mitä kukaan ei ulkonäöstäni ja habituksestani uskoisi) jään yksin joko siitä syystä että olen joko liian älykäs ja kouluttautunut tai liian pinnallisen oloinen ja tai helppo vaikka todellisuudessahan ihmisessä on monia puolia.Jos yritän valita rinnalleni samankaltaista miestä mies ei tahdo mua. Miksei miehet tartu silloin kiinni juuri niihin piirteisiin jotka yhdistää eli tarttuisivat niihin perusluonteen ja sielun ytimiin eivätkä jäisi jahkaamaan kunnes omat defenssini alkavat muurata yhteyttä umpeen hyväksikäytön pelossa ettei tule satutetuksi. Sitä kun taas tapahtuu ulkonäön vuoksi erittäin paljon että sänkyyn kelpaa mutta muuten ei syystä: liian outo, liian erikoinen, liian ristiriitainen jne hamaan helvettiin saakka. Olen niin helvetin masentunut eikä minua huoli edes toinen yhtä masentunut. Nämä ongelmat lakoavat joka kerta orastavan jutun ja asiat solmuuntuvat. Pakko kai elää vaan yksin ja tyytyä vain kaverisuhteisiin. :(((
Sinä ilmeisesti etsit kaltaistasi älykästä miestä. Mä mietin lähinnä sen kannalta että voiko mikään suhde toimia jos älykkyysosamäärä poikkeaa paljonkin?
Kuinka ehdotonta rakkautta on olemassa?
On ihmisen aliarvioimista, kun perustelee jättämisensä tai sen ettei lähesty toista vaikka haluaisi sillä, että ajattelee sen olevan toisen mielipide/toive ja vielä pahempaa jos ajattelee sen olevan toisen parhaaksi. Tavallaan siis syöttää oman ajatusmaailmansa toisen mielipiteeksi ja totuus voi olla aivan toinen.
Juu, no tämänkin ajatuksen voin omia ihan tältä seisomalta. Olen niin pessimistinen kuin voi olla ja yleensä uskon asioista senhuonoimman mahdollisen vaihtoehdon, mutta tämä on ihan faktoihin perustuvaa. Elämässäni on tapana ollut käydä niin, että mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Eli kun asiat eivät voi muuttua pahemmiksi, ne muuttuvat pahemmiksi. Ihminen sopeutuu ajan myötä ja loppujen lopuksi niin aina löytyy pahempiakin tarinoita elämästä.
Musta ei uskoisi tätä, mua pidetään positiivisena ihmisenä. Mutta se tuleekin varmaan siitä että mua ei hetkauta oikeastaan yhtään mikään -eli en kovasti stressaa asioista. Sellaisistakaan joista pitäisi. ehkä.
Onko se aliarvioimista jos toinen on naimisissa ja toinen ei tai toinen on rikollinen ja toinen ei. Ei rakkaus kaikkia aitoija kaada vai kaataako? Tarvitseeko sen kaataa?Ehkä tärkeintä on että millä mittapuulla ja luuseriuden asteella tuo päätös on tehty ja pystyykö sen näkemään sydäntään myöten että ratkaisu oli oikea kumpaakin kohtaan. Jos ei kyseessä on virhe jota vain harvoin saa peruttua: toisen hylkäämistä
Olet oikeassa... Ajattelin tilannetta että kumpikin on vapaa, eli suhde olisi mahdollinen. Rikollinen/ ei rikollinen... tällasen pariin tekstini sopii. Ei voi tietää toisen mielipidettä.
Jos tässä nyt tekeydyt *minuksi*, vaikken aloituksesta itseäni tunnistanutkaan, niin olenhan jo tänne sanonut miksi ei "hetkauta oikeastaan yhtään mikään". Vastaus on että haluan pysyä elossa. Olisin kuollut ajat sitten jos stressaisin näistä kauheista asioista joita mulle on tehty. Olen sanonut senkin, että en hyväksy näitä. Järkyttävää, että ainavaan jatkatte ja pahennatte asioita.
En tekeytynyt, vaan " että ajattelee sen olevan toisen mielipide/toive ja vielä pahempaa jos ajattelee sen olevan toisen parhaaksi" oli siis ajatus jonka omin.On ollut alunperin kaiken tämän typeryyden lähtökohtainen ajatus. Voiko olla itsekkäämpää, epäitsekkäämpää?
En tainnut saada vastauksia tuohon älykkyysasiaan sen enempiä. Onko onnellisia ja tasapainoisia ihmissuhteita, joissa (nykyaikana ja normaaleissa oloissa ilman muita esim. uskonnollisa rasitteita/vakaumuksia) suuret erot älykkyydessä ei olisi estänyt suhteen toimivuutta?
Olipahan mielenkiintoista ajatusten vaihtoa .Pisti ajattelemaan paljon tuttua mulle kyseiset asjat pyörineet mun päässä pitemmän aikaan .Ehkä en kuitenkaan ole mikään sekopää kun noin olen omassa päässäni asjoita kelaillut siis omassa tilanteessani. Itse on kuitenkin voimaton tekemään mitään ja katsoisin että tyhmä olisin jos alistuisin antaisin periksi .Se vanha fraasi tulee tässä mieleen että viisaanpi antaa periksi .Mutta minä olen kuitenkin sitä mieltä että se antaa periksi jolla on siihen varaa mulla ei ole .Joten se siitä
Ai siitäkö se on kiinni, ettei ole varaa roikkua kuin yhdessä kuka kiinnostusta osoittaa, ja jos häntä ei saa, niin ei saa ketään. Miksi susta ei olisi kukaan toinen kiinnostunut jos hänkin on. Eikö hän vain tiedä vai etkö itse huomaa.
Jos kyse onkin normaalia ihastumista suuremmista tunteista, eikä vaan siitä, ettei olisi varaa, muuten jäisit yksin, hei nyt.
Mutta muuten ketju sisälsi mielenkiintoista ajatusleikkiä.
samaa mietin että ei pelkät typerät fraasit sovi jos ollaan täysin rehellisiä.
Yritän vääntää tätä rautalangasta eli:jollain tasolla se, jolla on näitä elämänkokemuksia enemmän ja pitää itseään sillä tasolla rikkaampana, väkisinkin katsoo alaspäin sitä toista eikä syviä tunteita tunnu millään syntyvän mikä on täysin normaalia.Onko se hyvä päätös että ei uskalla enää katsoa vai johtuuko se olosuhteista (jonossa muitakin joiden kanssa natsaa ehkä paremmin) jne. ei voi kukaan muu tietää kuin sinä itse ajan kanssa.
Jospa onkin niin että ne joilla ajattelee olevan vähemmän elämänkokemusta ovatkin itse sen verta lukossa itse, etteivät pysty avustamaan tätä omasta mielestään ´elämän raiskaamaa`tulemaan ulos kuorestaan, hyväksymään itseään, heijastamaan rakkautta itseen toisen kautta, jota tavallaan rakkaussuhteessa kaivataan...
Tällaiset asiat vaatii ennenkaikkea kypsyyttä myös kohdata omia mörköjä, omaa häpeää, piilotettua vihaa ja surua..Siihen voi mennä pitkän aikaa ja toiset eivät kykene siihen koskaan.On tietenkin täysin ymmärrettävää ettei ihminen jolla elämänkokemus 0 ja lisäksi (tämä on huomion arvoinen seikka) kyky ja halu vastaanottaa kuuntelemalla ja yrittämällä ymmärtää toisen elämän vaikeita asioita, ei voi tuoda kovinkaan paljoa aitoa plussaa `elämän raiskaaman`elämään ja se on hyväksyttävä tai sitten elettävä sellaisen kanssa joka ei ymmärrä, ei pääse koskaan maailmaasi täysin joka luo pienen kuilun varmasti puolin ja toisin.Mitä haluan siis korostaa on että kiinnittäkää huomio toisen vastaanotto kykyyn, ei pelkkään taustojen samankaltaisuuteen.Monet myös sanovat ymmärtävänsä vaikka se ei näyt kyllä missään kuitenkaan.
Ihana viisas vastaus tämäkin, kiitos. Nämäkin niin koettuja. Kyllä näillä palstoilla on paljon ajatuksia annettavina!
Toivottavasti ihmiset voisivat olla hienotunteisia ja ymmärtäväisiä kohdatessaan jotakin niin herkkää ja aitoa vaikkapa nyt rakkautta. Itsekkyys on katalaa monesti... missä meneekään se hyväksytyn itsekkyyden raja kun on kyse rakkaudesta, tuosta kaiken ylittävästä ja voittavasta tunteesta ... kun jokainen tuntee sen niin omalla tavallaan...Kaikki haluavat tulla ymmärretyksi, oma rakkaus,tunteiden kohde....
No olipas tämä saanut miinusta? Jotakin kommenttia miinustajat??
Terve itsekkyys on hyväksyttävää, ei ole tarpeen sallia kenenkään talloa, mutta joustavuus molempiin suuntiin lienee hyväksi niin ihmissuhteessa kuin liikeneuvotteluissakin. Anna itsestäsi osa, niin saat moninkertaisesti takaisin. Joskus huonoa, mutta useimmiten hyvää. Hyvään on monasti vaikeata vastata huonolla, jos se on kohtuullisen hyvin perusteltua.. ja ihmissuhteessahan se on ... .:)
Voi, miten hyvä vastaus taas sinulta. Olen siinä mielessä typerän ehdoton ja näin viisaat kommentit alan yleensä kyseenalaistaa, eli mistä viisaus on peräisin.... en tiedä, mikä vakuuttaa minut ja olenko minkään vakuuttelun arvoinen, mutta edelleen kiitos että vastasit ;:-)
Vaikea sanoa mirään muuta sillä vastaja ei vastannut siten että vastaukseni olisi ansaiunnut noin monta miinusta. Tai sitten emme vain näe asioita samalla tavalla :-)
Kyseenalaistaminen on sallittua, tämähän on keskustelupalsta.
Miinuksia voi paukuttaa kuka hyvänsä asiallisillekin viesteille, tuskin niistä kannattaa välittää.
No mutta jos yhtäkkiä miinuksia tulee noinkin paljon niin olisi ihan kiva saada myös vastinetta. Ihmeen vähän ihmiset laittoi niitä, siis vastineita vaikka monta lukijaa ketjulla olikin.
En mä niistä välitä, mutta kunhan nyt erehdyin välittämään negaatioista. Normaalioloissa olisin varmasti hyrissyt itsekseni tai näyttänyt sormimerkeillä "kovis" kun olen.Tää vaan oli niin jotenkin erikoista :-).
Sä et voi käyttää aiempien ihmissuhteiden kokemuksia jokaiseen ihmiseen.
Mun mielestä teet väärin ja ei se toinen varmaankaan tarkoittanut mitään pahaa, eikä ajatellut sinusta noin. vaan todella halusi sinut takaisin.
Rakkaus ei tunne paremmuutta eikä huonommuutta.
Toivottavasti et ole hän jota kaipaan, tai jos olet niin kunpa et ajattelisi noin.
En tietenkään, nyt vain kävi noin. tuskimpa olen hän. Kyllä sä tietäisit aivan varmasti jos hän olisin... :-)