Tänään se tapahtui. Nimittäin käänne parempaan. Raja tuli vastaan. Pohjakosketus. Aluksi se tuntui niin helv**in pahalta, että järki meinasi lähteä. Sitten ajattelin: tämä on vaan elämää, pääsen kyllä yli susta. Ja toithan sä mun elämään jotain hyvääkin. Vaikka olisin toivonut tämän loppuvan toisin. Silti, tulen varmasti vielä ikävöimään sua. En enää kuitenkaan hetkeäkään sellaisella voimalla kuin tänään. Siinä kaipaus meni jo vihan puolelle. En tiedä voiko ihmistä näin vähällä tuntemisella rakastaa? Se mitä tunsin tänään, oli niin voimakasta, että sen on pakko olla vastareaktio jollekin todella merkittävälle. Kun pääsen näistä tunteista eroon, voin ehkä ajatella sua lämmöllä. Nyt on pakko vihata, jotta pääsen irti.
Ajatus tästä päivästä:
-7-
15227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se siitä sitten.
Ai että on siis tunteita? ok
Entäs jos mä rakastan vielä sua ja mun elämä on pysähdyksissä?
Sitten kerrot sen sille oikealle henkilölle naamatusten :)
Onnea valitsemallasi tiellä.
Kiitos. Sitä tosiaan tarvitsen. Sen verran pohjalla kävin tänään, että nouseminen vaati voimia. Käänne on kuitenkin tapahtunut ha iloitsen nyt siitä, koska huomenna olen todennäköisesti taas ihan hajalla. Pienin askelin vaan parempaan...
Mikäs sut tänään pohjaan upotti ?
Enpäs jaksa enää selvitellä sitä näin iltasella ;)
Taisit vaan "lämpimikses" kirjotella..:)
Ehei, kun ihan vaan omaa oloani ja tunnetaakkaani helpottaakseni. Sen lupaan, että en täällä lämpimikseni kirjoittele, jos vaan mitenkään pois pääsen... :/
Viha ...onhan sekin keino ja jos auttaa niin olen onnellinen puolestasi.
Koin itse eilen ihan saman kuin aloittaja. Tuli lopullinen ero tyttöystävästä ja on vieläkin tosi paska olo. Silloin se ikävä ja viha helposti sekoittuu...ota vaan aikaa itsellesi ja etäisyyttä siitä ihmisestä alkuun.
Sitten kun tunne helpottuu niin ota yhteyttä siihen ihmiseen ettet suutuspäissäsi sano jotain todella tyhmää ja loukkaavaa mitä jälkeenpäin kadut.
Ikävää kuulla :( Itse tosiaan jo auoin päätäni kerran jos toisenkin, eli mitään hävittävää ei enää ole. Etäisyys on paras lääke ja unohtaminen helpottaa oloa. Paljon voimia sulle, elämä hymyilee vielä :)
Älähän nyt. Huomenna on parempi päivä. :)
et pääse vihaa tuntemalla irti, koska viha ja rakkaus kulkevat käsikädessä :)
eikä kirvestäkään kannata kaivoon heittää yhden päivän vuoksi... et voi tietää mitä toiselle kyseisenä päivänä on saattanut tapahtua tai ylipäätään mikä häntä vaivaa...ihmisiähän kaikki olemme ja mieli heittelee!
Itse käyttäydyin tänään idioottimaisesti rakkaimpaani kohtaan, en huomionut, saati katsonut päälle.. kaikki tämä johtui siitä pelottavasta tunteesta, minkä aistin hänen saapuessaan paikalle.. en nähnyt tai kuullut häntä, tunsin vain hänen läsnäolonsa ja pelästyin niin voimakasta aistimusta etten tiennyt mitä tehdä.
rakkaus on ihanaa, kummallisen vaarallista.