olisin voinut kirjoittaa omia tunteitani tuonne talous ja raha puolelle mutta kun muiden kirjoituksia siell olen lukenut niin tuntuu et ihmisiä ei kiinnosta neuvoa, haistatellaan ja v****aan vain. muistutuksena alkuun niille oman elämän sankareille, kriittisille paskoille että työntäkää se päänne vaikka **********, ite en jaksa vittuilua kuunnolla
en tiedä mistä aloittaa mutta aloitetaan vaikka pelaamisesta. eli jäin koukkuun pelaamiseen eli uhkapelihin. ne ovat kiehtoneet minua koko pitkän ikäni. naimisiin mentyäni 2007 peliongelmani vain kasvoivat ja velkaa syntyi hurjaa vauhtia. kaiken maailman op lainat,joustoluotot,vipit jne nostettu mistä vain saatu. velkaa maksettiin uudella velalla ja sitärataa. velkaantuminen loppui kun luottotiedot menivät ja velkaa on paljon. en etes tarkkaan tiedä, jotain 50te-100te väliltä. mutta pelaaminen ei kuitenkaan loppunut. ja vähäisillä opintotuilla pelaaminen jatkui ja avioliitto kärsi, olin ärtyinen ja varmasti v-mäinen *****. olen sen ex vaimolle myöntänytkin. pelaaminen kun hallitsee elämää niin kaikki muu elämä kärsii.
no sitä on oltu pelipoikkiohjelmissa, meni ihan hyvin, olin pelaamattakin pitempiä ajanjaksoja. sitten tuli kaikkea uutta ****** niskaan: vaimo sanoi että hän on raskaana ja kohta omasta tahostaan(minulta mitään kysymättä) teki abortin. hän kertoi että ei ollut tyytyväinen suhteeseen ja seksielämään, hän oli ollut uskoton ja käynyt vieraissa muunmuassa ex:nsä kanssa ja keväällä hänellä oli uusi mies. noooh, itse tein päätöksen: pelaaminen loppuu, pettämiset annan anteeksi, otan itteä niskasta kiinni JOS saan uuden mahdollisuuden. vähän aikaa yhdessä taas asuttiin kunnes vaimo sanoi että ei saa uutta miestään mielestä(ei varmaan kun mies häntä kokoajan painosti viestein,vit*** pizzan paistaja, mutta en oo kuitenkaa rasisti). no erohan siitä tuli. kesä työt piti lopettaa, hermot ei enää kestänyt ja ulosottokin alkoi valmistumisen takia pommittaan.
hakkiin pelaamiseen apua A-klinikalta jossa päätimme aloittaa pari kk sitte masennuslääkityksen. sitä tässä on nappailtu ja haettu sitä punaista lankaa elämään mutta ei sitä enää oikein mistään löydä. olen 28v, ja harrastan kilpaurheilua(lajeja en mainitse) niin talvisin kuin kesäisin. nekin ovat tahtoneet jäädä, eikä lenkille meinaa jaksaa enää yhtään lähteä. kaverit ei enää kiinnosta, ei etes naiset. enkä usko että ketään enää koskaan löydänkään joka minua ymmärtää ja velkaa niin helvetisti,et kuka pa:ta kattelis.
noh. olen miettinyt että työ olis se juttu mistä voisi aloittaa kun saisin omaa ammattitasoavastaa semmosta. mutta mitä se hyödyttää kun ulosotto nappaa suojaosuuden ylittävästä lähes kaiken. sossusta saan saman rahan nostamatta persettä penkistä, vuoksrat maksetaan, kaikki tuodaan niinku manulle illallinen.
anteeksi kirjoitusvirheitä ja anteeksi että olen olemassa. tämän kertomuksen lopetan tähän kun ei enää ajatukset pysy kasassa ja niiiiin ******** koko elämä.
ja tämä ei ole mikään rolli. kiitos ihmiset jos jaksoitte lukea ja kertokaa omia kokemuksianne elämästänne, avioeroista ja veloista selviämisestä.
en tiedä mistä aloittaa mutta aloitetaan vaikka pelaamisesta. eli jäin koukkuun pelaamiseen eli uhkapelihin. ne ovat kiehtoneet minua koko pitkän ikäni. naimisiin mentyäni 2007 peliongelmani vain kasvoivat ja velkaa syntyi hurjaa vauhtia. kaiken maailman op lainat,joustoluotot,vipit jne nostettu mistä vain saatu. velkaa maksettiin uudella velalla ja sitärataa. velkaantuminen loppui kun luottotiedot menivät ja velkaa on paljon. en etes tarkkaan tiedä, jotain 50te-100te väliltä. mutta pelaaminen ei kuitenkaan loppunut. ja vähäisillä opintotuilla pelaaminen jatkui ja avioliitto kärsi, olin ärtyinen ja varmasti v-mäinen *****. olen sen ex vaimolle myöntänytkin. pelaaminen kun hallitsee elämää niin kaikki muu elämä kärsii.
no sitä on oltu pelipoikkiohjelmissa, meni ihan hyvin, olin pelaamattakin pitempiä ajanjaksoja. sitten tuli kaikkea uutta ****** niskaan: vaimo sanoi että hän on raskaana ja kohta omasta tahostaan(minulta mitään kysymättä) teki abortin. hän kertoi että ei ollut tyytyväinen suhteeseen ja seksielämään, hän oli ollut uskoton ja käynyt vieraissa muunmuassa ex:nsä kanssa ja keväällä hänellä oli uusi mies. noooh, itse tein päätöksen: pelaaminen loppuu, pettämiset annan anteeksi, otan itteä niskasta kiinni JOS saan uuden mahdollisuuden. vähän aikaa yhdessä taas asuttiin kunnes vaimo sanoi että ei saa uutta miestään mielestä(ei varmaan kun mies häntä kokoajan painosti viestein,vit*** pizzan paistaja, mutta en oo kuitenkaa rasisti). no erohan siitä tuli. kesä työt piti lopettaa, hermot ei enää kestänyt ja ulosottokin alkoi valmistumisen takia pommittaan.
hakkiin pelaamiseen apua A-klinikalta jossa päätimme aloittaa pari kk sitte masennuslääkityksen. sitä tässä on nappailtu ja haettu sitä punaista lankaa elämään mutta ei sitä enää oikein mistään löydä. olen 28v, ja harrastan kilpaurheilua(lajeja en mainitse) niin talvisin kuin kesäisin. nekin ovat tahtoneet jäädä, eikä lenkille meinaa jaksaa enää yhtään lähteä. kaverit ei enää kiinnosta, ei etes naiset. enkä usko että ketään enää koskaan löydänkään joka minua ymmärtää ja velkaa niin helvetisti,et kuka pa:ta kattelis.
noh. olen miettinyt että työ olis se juttu mistä voisi aloittaa kun saisin omaa ammattitasoavastaa semmosta. mutta mitä se hyödyttää kun ulosotto nappaa suojaosuuden ylittävästä lähes kaiken. sossusta saan saman rahan nostamatta persettä penkistä, vuoksrat maksetaan, kaikki tuodaan niinku manulle illallinen.
anteeksi kirjoitusvirheitä ja anteeksi että olen olemassa. tämän kertomuksen lopetan tähän kun ei enää ajatukset pysy kasassa ja niiiiin ******** koko elämä.
ja tämä ei ole mikään rolli. kiitos ihmiset jos jaksoitte lukea ja kertokaa omia kokemuksianne elämästänne, avioeroista ja veloista selviämisestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.