Pakko johonkin avautua. Kenellekään muulle en voi kuin rakkaimmalle miehelle, enkä hänellekään, koska hän tänään vastasi viestiini: "Lopeta, jokainen viesti tuntuu kuin puukko vuotavassa haavassa, enkä halua kotonakaan valhehdella, keneltä viestit tulevat."
Kaikki alkoi vuonna 2006 pelkästä seksistä. Seksihalumme kohtasivat täydellisen seksikumppanin toisissamme. Kumpikaan ei tuntenut mitään muuta kuin hurjaa seksuaalista intohimoa toista kohtaan. Vuosi ehkä meni hyvin, kun ei ollut tunteita.
Sitten tämä mies alkoi tuntea jotain syvempää minua kohtaan. Ehkei se vielä silloin ollut rakkautta, mutta kiintymystä tms. Minulle hän oli vain yksi varattumies, jonka kanssa oli äärimmäisen nautinnollista sekstailla. En muista enää niin kauaksi, mutta niihin aikoihin alkoi erokierre: lopetetaan, ollaan, lopetetaan, ollaan...
Kun tuo kierre oli ehkä vuoden pari kestänyt ja kerran pitkän ei olla -välin jälkeen hän pyysi minut kahville, tapahtui sisälläni jotain. Suhteemme muuttui siitä kahvireissusta syvemmäksi molemminpuolisesti. Hän myös kertoi huomanneensa eron, että jotain tapahtui. Sen ainakin tiedän, että puoli vuotta sen jälkeen olin aivan rakastunut. Ja tiedän, ettei tunne todellakaan ollut yksipuolinen. Ollaan, ei olla -kierre jatkui.
Yritin rakastua toiseen mieheenkin, menin kihloihinkin toisen vapaan miehen kanssa, että unohtaisin, että varattu mies unohtaisi minut. Pian huomasin itsekin olevani pettäjä. Oma suhteeni kesti minkä kesti ja jätin minua rakastaneen vapaan miehen, koska en itse rakastanut häntä.
Vuosi sitten jouluna päätin, että nyt haluan eroon kaikesta uskottomuuskuvioista. Varattu rakastamani mies viestitteli ikävissään minulle koko jouluyön ja vannoin hänelle, että jos hän enää koskaan ottaa minuun yhteyttä, kerron hänen vaimolleen meistä.
Kesällä hän oli soittanut vieraasta numerosta. Soitin takaisin ja tunnistin äänen. Olin pari ihanaa iltaa hänen kanssaan sen jälkeen. Ymmärsin hänen puheistaan, että vaimonsa hyväksyisi meidän suhteen. Parissa viikossa havahduin, että eihän se niin ollutkaan, vaan sama pettäminen ja salasuhde jatkuisi. Ymmärsin, ettei minulla ollut vaihtoehtoja toimia, olin vannonut jotakin ja jos en sanaani pitäisi, niin silloinhan minua vietäisiin ihan miten mies haluaa.
Viestitin vaimolleen ja kerroin suhteestamme. Pyysin vaimoaan antamaan miehelleen anteeksi, sillä tunnen miehen niin hyvin ja tiedän, että on kaksi naista, joita miehensä rakastaa. Pyysin, että yrittäisi ajatella niin, että miehelleen on siinä riittävästi rangaistusta, kun toinen miehen rakastamista naisista jättää miehensä.
Hiljattain sain viestin rakastamaltani mieheltä, että kiva kun olen hänen ystävänsä, mutta hänen on vaikea antaa anteeksi tekoni nopeasti. Olen minä hänelle viestitellyt yhtä sun toista yhteisestä harrastuksestamme. Hänkin viestitteli yhtä sun toista. Eilen hän kiitti minua siitä, että heidän suhteensa on parempi. Ja olen siitä todella onnellinen - vilpittömästi. Rakastan sitä miestä niin paljon, että toivon sydämestäni, että hän on onnellinen vaimonsa kanssa.
Eikä hän olisi ollut onnellinen kanssani, hän rakastaa myös vaimoaan ja olisi aina ollut katkera. En koskaan ikinä ole halunnut rakastamani miehen elämää pilata. Jos minulla on siinä jokin kunniallinen sija, niin siihen olisin suostunut, mutten olis voinut olla salarakas. Sitä en olis jaksanut yhtään kauempaa.
Tänään vasta ymmärsin, että miten vaikeaa hänellä on. Minulla on ehkä kuitenkin helpompaa. Satuttaa, kun hän kirjoitti noin. En ikinä enää vastaa hänelle. Tiedän, että hän viestittää vielä, niin on aina käynyt, mutta en vastaa. En halua kääntää puukkoa avoimessa haavassa. Rakastan häntä niin paljon, hänen on vaan pakko unohtaa minut.
Kaikki alkoi vuonna 2006 pelkästä seksistä. Seksihalumme kohtasivat täydellisen seksikumppanin toisissamme. Kumpikaan ei tuntenut mitään muuta kuin hurjaa seksuaalista intohimoa toista kohtaan. Vuosi ehkä meni hyvin, kun ei ollut tunteita.
Sitten tämä mies alkoi tuntea jotain syvempää minua kohtaan. Ehkei se vielä silloin ollut rakkautta, mutta kiintymystä tms. Minulle hän oli vain yksi varattumies, jonka kanssa oli äärimmäisen nautinnollista sekstailla. En muista enää niin kauaksi, mutta niihin aikoihin alkoi erokierre: lopetetaan, ollaan, lopetetaan, ollaan...
Kun tuo kierre oli ehkä vuoden pari kestänyt ja kerran pitkän ei olla -välin jälkeen hän pyysi minut kahville, tapahtui sisälläni jotain. Suhteemme muuttui siitä kahvireissusta syvemmäksi molemminpuolisesti. Hän myös kertoi huomanneensa eron, että jotain tapahtui. Sen ainakin tiedän, että puoli vuotta sen jälkeen olin aivan rakastunut. Ja tiedän, ettei tunne todellakaan ollut yksipuolinen. Ollaan, ei olla -kierre jatkui.
Yritin rakastua toiseen mieheenkin, menin kihloihinkin toisen vapaan miehen kanssa, että unohtaisin, että varattu mies unohtaisi minut. Pian huomasin itsekin olevani pettäjä. Oma suhteeni kesti minkä kesti ja jätin minua rakastaneen vapaan miehen, koska en itse rakastanut häntä.
Vuosi sitten jouluna päätin, että nyt haluan eroon kaikesta uskottomuuskuvioista. Varattu rakastamani mies viestitteli ikävissään minulle koko jouluyön ja vannoin hänelle, että jos hän enää koskaan ottaa minuun yhteyttä, kerron hänen vaimolleen meistä.
Kesällä hän oli soittanut vieraasta numerosta. Soitin takaisin ja tunnistin äänen. Olin pari ihanaa iltaa hänen kanssaan sen jälkeen. Ymmärsin hänen puheistaan, että vaimonsa hyväksyisi meidän suhteen. Parissa viikossa havahduin, että eihän se niin ollutkaan, vaan sama pettäminen ja salasuhde jatkuisi. Ymmärsin, ettei minulla ollut vaihtoehtoja toimia, olin vannonut jotakin ja jos en sanaani pitäisi, niin silloinhan minua vietäisiin ihan miten mies haluaa.
Viestitin vaimolleen ja kerroin suhteestamme. Pyysin vaimoaan antamaan miehelleen anteeksi, sillä tunnen miehen niin hyvin ja tiedän, että on kaksi naista, joita miehensä rakastaa. Pyysin, että yrittäisi ajatella niin, että miehelleen on siinä riittävästi rangaistusta, kun toinen miehen rakastamista naisista jättää miehensä.
Hiljattain sain viestin rakastamaltani mieheltä, että kiva kun olen hänen ystävänsä, mutta hänen on vaikea antaa anteeksi tekoni nopeasti. Olen minä hänelle viestitellyt yhtä sun toista yhteisestä harrastuksestamme. Hänkin viestitteli yhtä sun toista. Eilen hän kiitti minua siitä, että heidän suhteensa on parempi. Ja olen siitä todella onnellinen - vilpittömästi. Rakastan sitä miestä niin paljon, että toivon sydämestäni, että hän on onnellinen vaimonsa kanssa.
Eikä hän olisi ollut onnellinen kanssani, hän rakastaa myös vaimoaan ja olisi aina ollut katkera. En koskaan ikinä ole halunnut rakastamani miehen elämää pilata. Jos minulla on siinä jokin kunniallinen sija, niin siihen olisin suostunut, mutten olis voinut olla salarakas. Sitä en olis jaksanut yhtään kauempaa.
Tänään vasta ymmärsin, että miten vaikeaa hänellä on. Minulla on ehkä kuitenkin helpompaa. Satuttaa, kun hän kirjoitti noin. En ikinä enää vastaa hänelle. Tiedän, että hän viestittää vielä, niin on aina käynyt, mutta en vastaa. En halua kääntää puukkoa avoimessa haavassa. Rakastan häntä niin paljon, hänen on vaan pakko unohtaa minut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kylläpä helpotti kun luin ääneen tekstini, jonka oli "julkisesti ääneen" sanonut. Paitsi, että vuosiluku oli väärin: kaikki alkoi jo vuonna 2003, kun itse olin eronnut.
Sekavuuden perikuva. Provoa tai luuloja. Vai eikö aloittaja tiedä mistä puhuu, sen takia sekava, haluisi tietää tai mistä kyse ap?
Ei provo, eikä luuloja. Elettyä elämää vain. Tiedän oikein hyvin mistä puhun ja mistä on kyse.
Onko tämä koitettu kirjoittaa toisen näkökulmasta vai omasta. Koittaa yrittää toisen tajuta jotain. Kuulostaa jokseenkin tutulle, silti jotain oleellista puuttuu. Pitäiskö koittaa lukea rivienvälistä.
Tämä on kuin teksti täynnä epäilyksiä.
?
Tiivistetty 8 vuotta tarinaan. Väkisin jää paljon pois. Rivienvälistä voi yrittää tulkita. Ja toisaalta,,,,ehkä en halua, kenenkään tunnistavan ainakaan rakastamaani miestä.