Tiedän, että seuraava voi kuulostaa tosi väärältä syyltä ryhtyä lastentarhanopettajaksi, mutta onko mulla huonot lähtökohdat pyrkiä kyseiselle laitokselle, kun pelkään jääväni yksin? Oon jo 29 vuotias nainen ja elämäni tuntuu tosi tyhjältä. Kukaan ei ikinä ole ollu kiinnostunut musta. En usko, että tulen ikinä saamaan lapsia. Musta mä olen hieman jopa kuollut nykyiseen työhöni. Mua ei naurata normaalit asiat enää ollenkaan ja kaipaan iloa elämääni. Oon joskus nuorempana ollut paljon töissä iltapäiväkerhoissa ja mua kehuttiin siellä kyllä paljon. Mutta teenkö väärin ja onko se väärin lapsia kohtaan jos pyrin lastentarhanopettajaksi oman itseni takia? Tarviiko lastentarhanopettajaksi olla palavaa intohimoa? Pidän kyllä lapsista paljon ja olen tullut toimeen heidän kanssaan aina hyvin leikkien sekä ohjaten. Tuntuu välillä niin väärältä mun tilanne ja en tiedä jaksanko itse henkisesti nykyisessä työssä mummoksi asti?
Millä perusteella te muut olette opsikelleet lastentarhanopettajiksi?
Millä perusteella te muut olette opsikelleet lastentarhanopettajiksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En opiskele lastentarhanopettajaksi, mutta mielestäni kuulostaa ihan hyvältä syyltä hakea :) Kaikilla on varmaan omat sekalaiset syynsä hakea opiskelemaan. Sanot että pidät lapsista ja osaat olla lasten kanssa, joten varmaan olisit hyvä lastentarhanopettaja.
Syitä hakea lto-koulutukseen on monia. Älä suotta mieti liian syvällisesti, vaan anna palaa. Hakupaperit sisään, ehdottomasti!
Opiskelu ja itse työn tekeminen kertoo sitten aikanaan sen, että onko se sun juttu. Varhaiskasvatuksen kentällä töitä riittää ja töitä on tarjolla monenlaisissa paikoissa: päiväkodeissa, koulujen eskariryhmissä, iltapäiväkerhoissa sekä eri ikäisten lasten parissa. Voi olla opettaja tai vaikka päiväkodinjohtaja. Lisäksi voi jatkaa maisteriohjelmassa, jos vaikka tutkijan ura tai asiantuntijatehtävät kiinnostaa. Varmasti tulet löytämään oman paikkasi.
kyllä lastentarhanopettajaksi pitää ryhtyä niiden lapsien ei oman itsen takia!
Teet sitten töitä vissiin ilmaiseksi.
Sullahan on mitä parhain motivaatio lastentarhanopettajaksi. Lastentarhanopettajaksi soveltuu tietysti paljon paremmin sellainen jolla on asiaan motivaatiota, kuin alalle esimerkiksi perinteen tai huonon työtilanteen perusteella päätynyt.
Naisen biologinen kello motivaattorina on varsin hyväksytty. Sensijaan miespuolisilla kasvatustieteiden opiskelijoilla on aivan liian usein motivaationa jonkinasteinen pedo tai ebefilia.
Mielummin vien lapseni päiväkotiin jossa on lapsista pitävä nainen kuin että siellä olisi lapsista pitävä "mies"