Mielikuvitusmaailmassa eläminen

joko olet äitikin, "huolestunut" 70v. äijä. Hormoonitasapainosi kuten pääsikin vippaa pahan kerran, satusetä.

Huh, en oo yksin :). Mäki rakastun tv-sarjojen henkilöihin, näyttelijöihin, artisteihin ja sit lisäilen niitä tähän mielikuvitusmaailmaan.

Apua en osaa antaa, mutta senverran voin sanoa, että tämä teksti voisi yhtä hyvin olla minun kirjoittama. Olen myöskin parikymppinen nainen ja tarina kuulosti todella samanlaiselta, kuin mitä itse olen käynyt läpi viimeiset kuusi vuotta. Olen miettinyt terapiaan menemistä mutta en ole rohjennut, koska varsinaisesti mielikuvitustodellisuudestani ei ole ollut minulle haittaa, mutta ainahan se käy mielessä, ettei tää nyt ihan normaaliakaan ole. Tuntuu myös etten voi keskittyä arkielämän asioihin ihan täysillä, kun houkutus mennä "toiselle puolelle" on liian suuri.

Tsemppiä sulle!

Jaksamisia teille molemmille ja myös kaikille muille, jotka vastaavanlaisista ongelmista kärsivät!

Ala kirjoittamaan kirjaa tai päiväkirjaa mielikuvitus maailmastasi. Joka ilta kirjoitat ylös päivän tapahtumat.

voihan paska! Aivan kuin olisit kertonut elämästäni :D. Erona vain se että olen sinua muutaman vuoden nuorempi. Itekkin haaveilen yleensä päivittäin ihan paremmasta "elämästä" uuknow poikaystävä, itseni laihempana, kuuluisana jne, ...

Moro! Olen 21v mies elän itsekkin mielikuvitusmaassa. Lähinnä kuin elokuvissa. Tälläkin hetkellä vaatteet mitkä on päällä on elokuvista jäljitetty. Yleensä koitan samaistua hahmoon tai luoda oman hahmon heidän rinnalle. Jos jotain kiinnostaa niin lempielokuvat on saw sarja. Ja kyllä asu mikä on päällä on John Kramerin (jigsaw) musta punainen viitta/takki.

Muuta venäjälle, se loppu heti

Voi helpotus, en oo ainoa. :D

derealisaatio

Tunteet on monenlaiset, kun huomaa ettei ole ainoa... :)

Hyvä mielikuvitus on mahtava asia! Älä koskaan yritä sitä tukahduttaa!

Mielikuvitus on luovuuden osa-alue. Harrastatko mitään luovaa?
Piirtämistä, maalaamista, valokuvausta, kirjoittamista tjms.

Kuulostaa niinkuin tuo sinun mielikuvitusmaailma olisi sinun mielesi keino luoda jotakin. Kuin sisälläsi olisi suunnaton määrä luovaa energiaa, joka haluaa päästä vapaaksi :)

Jos et anna sille kohdetta, se keksii kohteen. Mutta jos annat sille väylän toteuttaa itseään, uskon että sinussa olisi potentiaalia mahtaviin luomuksiin! Kunhan vain löydät oman alasi.

sana "enään" tarkoittaa ilmeisesti " enää " ?

Mulla mielikuvitusmaailma on ollut aina tosielämää vahvempi. Tosielämä on todella tylsää tai yksinäistä. Niinpä kun istahdan paikalleni ja kuvittelen, niin elämä tuolla toisessa maailmassa voi alkaa. No minulta on mennyt todella moni asia tosielämässä ohi, kun olen ollut tuolla mielikuvitusmaailmassa. Lisäksi minulla on melko voimakas uskonnollinen vakaumus, lisäksi olen hyvä näyttelemään. Tosin esitys on ja puhe onnistuu vain tyhjille seinille, on niin paljon tunnelukkoja. Olen kova valhetelemaan, jotta ei tarvitisi selitellä tekmisiään tai joutuisi huomion kohteeksi. Tänä sykynä sekosin mielikuvitusmaailmastani niin kovasti että jouduin viimein hoitoon, oli kai jo aikakin. No olen aina ollut kai muiden näkökulmasta hullu ja omitunen. Puhuminen on todella vaikeaa vieraille ihmisille. Enhän minä tiedä ihmisyydystä mitään muuta kuin- homo homini lupus. Muita tuntemuksia ihmisitä minulla ei ole. Olen yrittänyt eristää itseni ulkomaailmasta, koska luulen että muut irvailisivat tai suuttuisivat minulle, jos osallistuisin keskusteluun. Olen melko taitava vetäytymään muiden läsnäollessa sisäiseen maailmaani. Tosin olen todella herkkä ääni ja visuaalisille ärsykkeille, ne hankaloittavat matkaani pää sisälle. Osaan vaieta korkeaan kipukynnykseen asti ja minun kielenkantoja on vaikea houkutella auki. Olen oppinut vaikenemisen mestariksi. Monet juorut itsestäni eivät ole hetkauttaneet, en tosin ole edes kuunnellut niitä. Olen tottunut kuvittelemaan itseni osaksi ilmaa tai tapettia. Onhan tämä sairasta, mutta valitettavasti totta. Muut ihmiset joko eivät huomaa minua tai ovat ärsyyntyneet käytöksestäni. Niinpä olen saanut usein olla rauhassa. Mielikuvitus on saanut paisua suurempiin ja suurempiin mittasuhteisiin. Jos joku tulee minun ja mielikuvitusmaailman väliin, voin ärsyyntyä melko helposti.

Sulla on se mikä Salkkareiden Mariannallakin (nokikanalla).

Vanha keskustelu mutta... Itse olen ihan kohta (pari viikkoa) 20 täyttävä nainen. Olen elänyt mielikuvitusmaailmassa niin kauan kuin muista. Maailma on muuttunut ajan kuluessa ja nykyään voin elää päivän aikana useassakin. Osa on täysin itse luomiani, osa kirjoista tai elokuvista, sekä oikeean eläämääni pohjautuva, mutta erillainen. Elän myös oikeina ihmisinä (esim. Suosikki artistini) päässäni. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen mielikuvitusmaailmoihini uppoutunut, niin paljonkin että todellisuudessa eläminen ahdistaa enkä halua siihen havahtua. Olen alkanut kärsimään paniikkikohtauksista öisin, jos ns. poistun mielikuvituksestani. Voisin vaan maata sängyssä ja elää pääni sisällä. Olen jo alkanut uskoa etten voi ikinä elää normaalisti.
Minulla ei ikinä ole ollut paljoa ystäviä, vain muutama läheisempi, mutta heillekkään en ole asiasta ikinä puhunut, enkä kellekkään muullekkaan. Voin varmaan jo huolletta sanoa, ettei tämä ole normaalia eikä terveellistä, mutta samalla en halua tästä ikinä luopua? Miksi haluaisin olla todellisuudessa, johon en ole milläänlailla tyytyväinen ja asiat on enemmän tai vähemmän huonosti, kun voin elää unelmaani päässäni?

Tämä voi olla melko yleistäkin.. kuvittelisin! Ihmiset eivät vaan puhu siitä, koska realiteettien taju kuitenkin toimii. Ilmiössä voi olla kyse rikkaasta mielikuvituksesta, jota voi hyödyntää luovissa töissä tai sinne voi paeta, kun todellinen maailma ahdistaa. Jos sairautta aletaan hakea, kyse voisi olla jostain ADH:n muodosta tai äärimmilleen vietynä patologisesta valehtelusta, mikäli muille kerrotaan satuja totena.

Haaveissa on hyvä elää,aikansa.Realiteetit kuitenkin tulee vastaan,jossain vaiheessa ja on elettävä sitä ihka oikeaa elämää.Suunnattava huomio yksinkertaisesti omaan hyvinvointiin

Vaikeaa on,helvetillisen vaikeaa,luopua hyvästä,yhteisen edun vuoksi.haavemaailma on hiton hyvä paikka olla ja elää ja kun ei sitä ole jää jäljelle ammottava tyhjyys

Maladaptive Daydreaming

Minulla on saman tyyppistä, mitä aloittajalla. Minulla se johtuu siitä, että haluan kokea onnellisuutta, ja siitä, että olen liian väsynyt tehdäkseni onnellistavia asioita konkreettisesti. Niinpä kuvittelen niitä asioita. En kärsi tästä haaveilusta, päinvastoin. Olen melkein koko ajan iloinen ja hyväntuulinen, vaikka olen väsynyt.

Moi! Olen 34-vuotias mies ja hoidan perheeni ja työni kiitettävästi ja erotan täysin haavemaailman ja todellisuuden arjessani. Mahtava lukea täältä muiden kokemuksia kun näistä ei voi oikein puhua kenellekkään. Haavemaailmassa asun ja elän Yhdysvalloissa. Siinä yhdistyy todellisuus ja haavemaailma. Haavemaailmassa ei ole taloudellisia huolia ja olen käynyt kovemman elämän koulun kuin tosi elämässä. Olisi mahtavaa vaihtaa ajatuksia näistä teidän kanssa vaikka sähköpostilla.

Minä olen 2/3 osaa päivästä henkisesti toisenlaisessa neurologisessa ympäristössä kuin ympärillä olevat ihmiset eli omissa ajatuksissa hypnoottisessa tilassa jossa näen ympäristön psykedeelisestä näkökulmasta, en halua että kukaan häiritsee tätä sisäistä maailmaa siksi vetäydyn aina syrjään kun se on mahdollista, kun joku puhuttelee minua otan sen häiritsevänä eleenä enkä noteeraa henkilöä sen verran kuin on pakko. Kun kysyt mikä mulla on kun en puhu, niin tule päiväksi näiden aivojen omistajaksi niin näet mut toisessa valossa. Olen oman henkisen unelmamaailman pauloissa koska se tarjoaa vastakohtaisen tulevaisuuden jossa olen huippuälykäs animaattori. Mulla on yli sata uskomattoman laadukasta tai ainakin omaperäistä demonihahmoa puhelimen kovalevyllä jotka olen omin sormin piirtänyt sillä älypuhelimella , tätä ne sanovat jouten oloksi. En halua tätä maailmaa haluan vain unelmani koska tiedän ettei näin erikoinen kelpaa palkkatyöhön. En osaa kirjoittaa selvää tekstiä anteeksi siitä. Jos se olisi mahdollista menisin heti töihin suureen animaatiofirmaan enkä olisi kotona kouluja käymättä . Toivon että unelmamaailmani ja todellisuus vielä joskus kohtaavat toisensa!