ja periaatteessa voisi tapahtua mitä vaan. Onneksi olen kuitenkin ns vapaalla ja sain kerrankin kunnon eli monen tunnin yöunet kaikessa rauhallisuudessaan. No aamu-unien puolellekin tämä vähän lipsahti, mutta kyllä tuntuu pitkästä aikaa hyvältä herätä melkeinpä univelattomana eli lisäunivelattomana ainakin. Tästä syystä olen alkanut tässä heräillessäni herkutella ajatuksella siitä, että pitäisin toisenkin vapaan heti perään, jotta voisin maksella jälellä olevista univeloistani edes korkoja!
Oi mikä ihana aamu
Mies Hunningolta
9269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
velat on aina maksettava, niin myös univelatkin :)
Täällä on ihan samanlaiset ajatukset :)
Ainahan on maksettava eikös juu... mitä tässä maailmassa velkaantuu.
Taidan kammata tukkani ja lähteä sovittamaan itselleni jotain uuttaa päälle pantava ja ehkä jopa alle. Kokoni on C50 riippuen lahkeen tai hihan pituudesta, joten tehtävä ei liene aivan mahdoton. Mukava hemmotella välillä itseäänkin. Tietysti tarpeeseenhan se tulisi, jos sopivan kokoinen ja näköinen että värinen löytyisi, että siinä mielessä ei olisi kyse varsinaisesta hemmottelusta.
Ai niin, että sävy sävyyn vaimon pikkujouluasun kanssa :D
Tilaisuudesta riippuen avec ilmoittaa yleensä hyvissä ajoin eli muutaman tunnin varoitusajalla etukäteen, että mitä väriä lopultakin saa ja ei lopultakaan saa olla ja pitääkö olla prässättyä. Enimmäkseen asu vapaa eli mukava.
Aha, itse olen sen verran perfektionisti, että katson jo hyvissä ajoin kokonaisuuden valmiiksi, niin sitte ei tartte enää kuin hypätä vetimiin :D Ja hyvä puoli itselläni on se, että ei tarvitse miettiä kuin omalta kohdaltani, kun sitä toista puoliskoa ei vielä ole siunaantunut kohdalle.. Nämä asiat on sellaisia, ettei niiden kanssa hermoja kannata raastaa, siksipä teenki ehdotukset vaivihkaa etukäteen ja ehkä itse tulen avustamaan hankinnassa, jos niin haluaa, niin ei tuota liikaa tuskaa.. ;)
Minä en puolestani ota edes pyydettäessä mitään kantaa omiinkaan kokonaisuuksiini enkä niitten osiin. Mutta ei tämä iltakaan pöllömpi ole, kun saa ihan vapaasti päättää, ottaisiko yhden keikhyn vai kaikessa rauhassa pikku tirsat ja keikhyt vai treenaisiko paria juttua ja ottaisi keikhyn vai ottaisiko keikhyn treenatessa. Oi mikä ihana iltakin minulla on. Tälläisestähän voisi alkaa vaikka tykätä!
Vaikka raikkaan syksyn vihoviimeisissä ilmojen kuulauksissa onkin alkanut risteliemään ilmiselviä ja jopa keskinään kilpailevia merkkejä pikku hunninkovapaani päättymisestä, on kaikesta huolimatta kysyttävä sekä itseltään että kaikilta muiltakin, voiko tämän ihanammin päivän enää alkaa?