Olen kolmen- ja neljänkympin puolivälissä kuten ystävänikin. Itse lopetin alkoholinkäytön viime vuosikymmenen lopulla ilman sen suurempaa dramatiikkaa, miinuslista vaan alkoi painaa vaakakupissa enemmän kuin plussat.
Vähitellen on alkanut ärsyttää suomalainen alkoholikulttuuri. Tissuttelu ja läträäminen ja kaikenlainen kännissä moheltaminen on Suomessa normaalia ja hyväksyttyä.
Kaveripiirin ydin koostuu pitkälti saman ikäluokan työssäkäyvistä perheistä, joilla kaikilla on pieniä lapsia, siksikin ihmetyttää että suomalaisen "normaalin" ihmisen elämä pyörii aivan liikaa kaljapurkin ja viinilasin ympärillä.
Useissa kavereiden tapaamisissa ja juhlissa, jopa perhejuhlissa on etukäteen varauduttu pelailemaan pihapelejä ym. mukavaa yhdessä touhuamista, mutta kaikki muu on kuitenkin jäänyt, vain kaljapurkin sihauttaminen näyttää olevan tärkeää. Eikä loppujen lopuksi mitään ole toteutettu vaikka kaikenlaisia mölkkypelejä, palloja ja girya-kuulia on pakattu mukaan.
Asuntovaunuilu - kaljapurkki kädessä pönötetään vaunun edessä/ istutaan matkailuajoneuvossa viiniä lipittäen.
Mökkeily - aika lailla sama kuin yllä.
Kalastus - veneessä sihautellaan kaljapurkkeja ja odotetaan koska pääsee maihin nostamaan promilletason yli ruorijuoppousrajan
Retkeily - kävelyä surkeat 100m. Kuselle ja kaljapurkkia hakemaan. Monta kertaa illan aikana
Vierailu toisten luona - Kakarat mahd. aikaisin maate ja aikuiset alkavat sihauttelemaan kaljapurkkeja. Seuraavana viikonloppuna toisessa paikassa taas toisten luona.
Työpaikan pikkujoulut ja muut illanistujaiset - porukka kärvistelee suu kuivana ja vahtaa josko kehtaisi jo sihauttaa kaljapurkin auki. Rohkeimmat on jo kännissä.
Työpaikan koulutusreissut - jälleen porukka kärvistelee kuivin suin, humaltuu jo pelkästä ajatuksesta, että kohta päästään sihauttamaan kaljat auki.
Töissä vielä kehdataan kertoa työkavereille (mutta käytännössä vieraille ihmisille) muistinmenetyksistä, hölmöilyistä, oksentamisesta, krapulasta, juoduista alkoholimääristä ja taksi- ja ravintolareissuista.
Tosi-tv-ohjelmat (Tuuri, Karavaanarit, Kalajoen hiekat, BB ym. ym.) tuovat aika hyvin esiin tätä kulttuuria - ihmiset eivät edes häpeile tv:ssä kännissä moheltamistaan.
Tällaista näyttää olevan ihan tavallisen keskiluokkaisen suomalaisen elämä, eikä maan tapaa tarvitse perustella, mutta sitä kyllä ihmetellään missä on vika jos ei Jeppe juo. Monelle kysyjälle näyttää raittius olevan täysin käsityskyvyn ulkopuolella oleva asia.
Vähitellen on alkanut ärsyttää suomalainen alkoholikulttuuri. Tissuttelu ja läträäminen ja kaikenlainen kännissä moheltaminen on Suomessa normaalia ja hyväksyttyä.
Kaveripiirin ydin koostuu pitkälti saman ikäluokan työssäkäyvistä perheistä, joilla kaikilla on pieniä lapsia, siksikin ihmetyttää että suomalaisen "normaalin" ihmisen elämä pyörii aivan liikaa kaljapurkin ja viinilasin ympärillä.
Useissa kavereiden tapaamisissa ja juhlissa, jopa perhejuhlissa on etukäteen varauduttu pelailemaan pihapelejä ym. mukavaa yhdessä touhuamista, mutta kaikki muu on kuitenkin jäänyt, vain kaljapurkin sihauttaminen näyttää olevan tärkeää. Eikä loppujen lopuksi mitään ole toteutettu vaikka kaikenlaisia mölkkypelejä, palloja ja girya-kuulia on pakattu mukaan.
Asuntovaunuilu - kaljapurkki kädessä pönötetään vaunun edessä/ istutaan matkailuajoneuvossa viiniä lipittäen.
Mökkeily - aika lailla sama kuin yllä.
Kalastus - veneessä sihautellaan kaljapurkkeja ja odotetaan koska pääsee maihin nostamaan promilletason yli ruorijuoppousrajan
Retkeily - kävelyä surkeat 100m. Kuselle ja kaljapurkkia hakemaan. Monta kertaa illan aikana
Vierailu toisten luona - Kakarat mahd. aikaisin maate ja aikuiset alkavat sihauttelemaan kaljapurkkeja. Seuraavana viikonloppuna toisessa paikassa taas toisten luona.
Työpaikan pikkujoulut ja muut illanistujaiset - porukka kärvistelee suu kuivana ja vahtaa josko kehtaisi jo sihauttaa kaljapurkin auki. Rohkeimmat on jo kännissä.
Työpaikan koulutusreissut - jälleen porukka kärvistelee kuivin suin, humaltuu jo pelkästä ajatuksesta, että kohta päästään sihauttamaan kaljat auki.
Töissä vielä kehdataan kertoa työkavereille (mutta käytännössä vieraille ihmisille) muistinmenetyksistä, hölmöilyistä, oksentamisesta, krapulasta, juoduista alkoholimääristä ja taksi- ja ravintolareissuista.
Tosi-tv-ohjelmat (Tuuri, Karavaanarit, Kalajoen hiekat, BB ym. ym.) tuovat aika hyvin esiin tätä kulttuuria - ihmiset eivät edes häpeile tv:ssä kännissä moheltamistaan.
Tällaista näyttää olevan ihan tavallisen keskiluokkaisen suomalaisen elämä, eikä maan tapaa tarvitse perustella, mutta sitä kyllä ihmetellään missä on vika jos ei Jeppe juo. Monelle kysyjälle näyttää raittius olevan täysin käsityskyvyn ulkopuolella oleva asia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Näin on
Asiallinen kirjoitus.
Toivottavasti plsta siistiytyy epäasiallisista kirjoituksista.
Kyllähän alkoholin käytöstä täytyy jotain hyötyä olla sillä muutenhan sitä ei käytettäisi. Mieluummin siis alkoholia kuin etikkaa :)
Mutta yhtä asiaa minä en ole koskaan ymmärtänyt täällä itkijänaisten ja itkijämiesten palstalla - ihaillaan raittiutta ja kuinka hienoa on elämä raittiina mutta sitten sen jälkeen taas vedetään kännit.
Havainnollistan esimerkillä.
Minulla on addiktio hypätä jalat edellä paskakasaan.
Haen apua paskaklinikalta ja vertaistuesta jotta pystyisin tuon tavan lopettamaan.
Pääsen vähäksi aikaa irti tuosta taipumuksesta mutta sitten kolmen viikon hyppäämättömyyskauden jälkeen taas tekee mieli hypätä paskakasaan.
Niin sitten taas hyppään paskakasaan koska se on sittenkin niin kivaa.
Niin, kun paskaanhyppäämisaddiktiosi vie sinua vaivihkaa siihen suuntaan, että alat pikkuhiljaa hankkia grillikotaa, kylpytynnyriä, matkailuajoneuvoa, venettä, mökkiä, lasketteluvehkeitä, lomaosaketta, lomareissua ym. virkistysmahdollisuutta, mutta loppujen lopuksi tärkeintä on kuitenkin oleellinen. Addiktiosi.
Voit uskotella itsellesi että lapsikin oppii itsenäisyyttä kun se niin tykkää istua leirintäalueen keinussa kolmevuotiaana yksin, vaikkei kukaan anna vauhtia.
Vietetään muka laatuaikaa perheiden kanssa, mutta ajatus on addiktiossa eikä olla aidosti läsnä. Tuttavaperheen kanssa on mukava paheksua sitä kolmatta pariskuntaa jonka kanssa edellisviikolla vietettiin aikaa, mutta joka on vähän pidemmällä valitsemallaan tiellä.
Kulissit on kunnossa, mutta miten käy kun ymmärrät että et tarvitsekaan addiktiosi toteuttamiseen mitään rekvisiittaa vaan se oleellinen riittää?
BB kulttuuri keskiluokkaistako?
Liity joukkoomme - korkkaa sinäkin! Olethan toki kuullut että alkoholi on hyväksi sydämelle ja verisuonille, kohtuudella nautittuna tietenkin. Urpoilijat on sitten erikseen jotka pilaa koko alkoholiin liitettävät mielikuvat.35
samaa mieltä kanssasi,suomalaiset ovat niin alkoholisoituneet että se on jopa hyväksyttävää.
jos sanot EI jossai piireissä,tulee katseita ja sanotaan että NO MIKÄ NYT ON?
pahesutaan takanapäin että ilonpilaaja ja teeskenteliä. VOI,VOI.
Keissitön kirjoittaa asiaa, mulla on ollu samat asiat mielessä. Että pääasia on dokaaminen ja muu on rekvisiittaa. Vegfest-kasvisruoka- hippeilytapahtumassakin piti olla kaljateltta. Olen itse tuurijuoppo ja taistelen, että pääsisin kokonaan eroon viinasta, kun tosiaan miinukset on mullakin jo isommat kuin plussat. Se on pirullista, että riippuvuus on niin voimakas, ehkä sitä hetkellisesti luulee pääsevänsä samaan kepeään tilaan kuin ensikännit. Tai ehkä haluaisi kuulua porukkaan tms. Ja mulla mies menee junassa ekaks ravintolavaunuun ja mä jään koiran kanssa yksin.. Ja kauneimmat joululaulutkin kuunnellaan, että hänellä on viskitaskumatti.. Haluisin kans kyseenalaistaa, et eikö mitään enää voida tehdä selvinpäin? Minne se aikuisena katoaa se aito ilo, kyky elää hetkessä ja nauttia kaikesta pienestäkin? Mikään muu kuin dokaaminen ei ole useimmilla "aitoa" rentoutumista ja vapaa-aikaa. Nyt mä mietin näitä, mut ennen kuin aloin kyseenalaistaa dokaamisen autuutta, itekin vaan laskeskelin milloin pääsen seuraavaks sihauttamaan tölkin auki...
Kyllä se on mennyt aivan mahottomaksi ainakin täällä Suomessa tää alkon käyttäminen.Mitään ei tosiaan voida tehdä enää ilman et joka paikassa pitäs olla ottamassa jotain.Silti vois olla yhtä mukavaa vaikka jois vaik mehua tai limua.
Esim.juominen aiheuttaa masennusta,väsymystä ym... ja masennus taas ei parane jos juopottelee,pahentaa vaan masennusta.
Onhan kohtuukäyttäjiäkin,jotka pystyvät ottamaan vaan pari tai yhden saunakaljan janoonsa.Se on jokaisen oma asia ottaako vai ei tai mitä juo.Itseltäni on sukulaisia tosi monta kuollut viinaan ja se sattuu aika kovin.Esim.jos isä tai äiti kuolee viinan takia niin se on aika kova paikka ja vaikea koskaan toipua sellaisesta.Itse oon sitä mieltä,et jos en osaa ottaa kohtuullisesti ni en ota ollenkaan.
Olen huomannut ihan saman asian kun ketjun aloittaja. Listaan voisi lisätä vielä esim. risteilyt, joille mennään ainoastaan humaltumaan/ostamaan "halpaa" viinaa/harrastamaan irtosuhteita. Tai laskettelureissut. Lista on loputon.
Käytän myös itse alkoholia. Seurustelen, mutta lapsia ei ole. Viikonloppuisin on kieltämättä kivaa ottaa muutamat lasilliset viiniä ihan viihtymistarkoituksessa. Vanhemmiten kuitenkin huomaa, ettei kroppa toivu enää samalla tavalla alkoholista kuin nuorempana. Seuraava päivä on vähintäänkin väsynyt, flegmaattinen ja harmaa.
Olemme miesystäväni kanssa vähentäneet alkoholinkulutusta reippaasti. Ja itse asiassa ne raittiit viikonloput ovat paljon rentouttavampia ja tuntuvat kestävänkin pidempään. Humalassa/krapulassa koko viikonloppu menee yhdessä sumussa niin että heilahtaa. Ja ennenkuin huomaakaan, on taas maanantaiaamu ja töihinlähtö edessä.
Täysiraitista minusta ei saa varmaan koskaan, eikä ole tarkoituskaan. Hiprakka on hauska olotila, kunhan se vaan ei toistu liian usein.
Kannattaa silti kokeilla ihan raitistakin viikonloppua joskus. Vapaa-ajasta saa silloin paljon enemmän irti!