"Huostaanotettuna ikävöin kotiin, jonne en kuitenkaan voi mennä.

P.S. Tänäänhän on lastenoikeuksien päivä.

Tänään on lapsen oikeuksien päivä, kuten jokaisena muunakin vuoden päivänä. Unicefin tämän vuoden teema on "Kuritus ei kasvata". Tutkimuksen ja terveen tunteen ja järjen pohjaltakin tietää, että agressiivinen ja vihamielinen kohtelu synnyttää kohteessaan agressiota ja pelkoa, varmaan myös ylikiltteyttä ja korostunutta miellyttämisenhalua. Lapsi vahingoittuu myös vanhempiensa välisestä väkivallasta, siitäkin on tutkimustietoa ja senkin jokainen tajuaa muutenkin. Ruotsissa on korvausjärjestelmä tällaisille väkivallan uhreille.

"Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" sanalaskun alkuosassa on se viisaus, että rajoja tarvitaan. Kunniatta kuoleminen menköön riimien piikkiin, niin kammottava ajatus se on tässä yhteudessä. Kuri ja kuritus on eri asia, itsekuriin kasvaminen tärkeä ensin kasvattajalle. "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" - näinhän piiskaamista puolustettiin. Nykyisin suojellaan lapsia pettymyksiltä, on helpompi antaa periksi kuin pitää kiinni annetuista rajoista. Laatuajan antamisella puolustellaan liikaa poissaoloa lapsen elämästä. Kaikilla ei riitä kärsivällisyyttä selvitellä puhumalla ristiriitatilanteita. Pienten lasten kanssa selvitään itkupotkuraivareilla, isot löytävät muualta lohduketta , päihteitä saa yllättävän helposti. Vanhempienkin juominen on tullut yhä avoimemmaksi ja jokapäiväisemmäksi, myös äitien. Kaksinaismoraali on sinänsä vastenmielistä, mutta pienten lasten ei pitäisi nähdä juopuneita, heidän silmissään oudoiksi muuttuneita vanhempiaan.

Eiköhän meidän sukupolven useimmissa kodeissa ollut koivurisu oven päällä, se vaikutti jo ennaltaehkäisevästi. Ja jos ei sana kuulunut tai tehonnut, saatiin ripirapia pitkin kinttuja. Anteeksipyyntö ja sovinto kuului asiaan, eikä sitä enää muisteltu. Eri asia oli nöyryyttävä ja kipua tuottava lyöminen.

Kun lastensuojelun äärimmäinen keino huostaanotto tapahtuu, on kuljettu jo pitkä ja raskas tie. Viranomaisten keskinäistä tiedottamista ja yhteistyötä moititaan, perheen pompottelua viranomaiselta toiselle myös. Olen lukenut uutisia, että murrosikäisten vanhemmat suostuvat entistä herkemmin laitossijoitukseen, kun uusioliitosta syntyy uusia lapsia. Laitos on laitos, vaikea kuvitella jo vaikeasti häiriintyneiden nuorten hyviä hoidon malleja. Kotia se ei korvaa, mutta takaako se yleiset lapsen oikeudet terveyteen, koulutukseen, turvaan ja tasa-arvoon ? Jos saa peruskoulun käytyä ja pääsee irti päihteistä, saa ammattimaista terveydenhoitoa myös psyykkisellä puolella, sekin vie nuoren elämää parempaan suuntaan. Toivoa voi, että lapset voivat silti tavata vanhempiaan ja paikkailla suhteitaan. Ehkä pienemmässä sijaiskodissa on turvallinen isä- ja äitihahmo. Mutta tasa-arvo ei toteudu, sen todistaa jo se, että nuori on sijoitettu laitokseen.
Pahalta tuntuu, jos sijoitetun ääntä ei kuulla eikä olla kiinnostuneita hänen kehityksestään, ollaan vain helpottuneita, kun hankala tapaus on saatu pois käsistä.

Taannoin oli kampanja, jossa hylätyn näköisiin lastenvaunuihin oli sijoitettu itkukone, testattiin, moniko menee hätiin. Kampanjan nimi oli "Ole hetken äiti", ja äidillisyyttä perättiin myös isiltä.

Nuorissakin on päihteiden käyttäjiä, ja kaljaa hakevat nuorille sen ikäiset kaverit jotka saavat kaupasta ostaa sekä tupakkaa että kaljaa.
Tässä lähellä on puisto ja sen yhteydessä pienemmille tarkoitettu leikkipuisto, äidit ovat monesti joutuneet soittamaan virkavaltaa apuun kun se on viikonloppuisin ulkoravintola, ja jäljet sen mukaiset.

Tuosta itkevästä lapsesta vaunuissa, olen pari kertaa mennyt tyynnyttämään itkevää lasta, peiton päällä on lappu ..älä koske minuun..., se on aivan järkevää kieltää lapsen koskettelu, mutta heijata voi rauhallisesti.

Ei ole ihme jos maailma menee aivan sekaisin, kun jo TVssä näkee asiaohjelmia häirittävän, herääkin kysymys onko jo lapsesta tuo kiusanteko kasvatettu?

Vanhemmat kuriin ja lapselle oikeutta.

Tämän päivän Hesarissa on taas tilastoja siitä, miten moni sosiaalityöntekijöistä, erityisopettajista, luokanopettajista ja lähihoitajista on kokenut väkivaltaa. Alkaa olla jo neljäsosa, joten eipä ihme ettei pätevää väkeä löydy niihin tehtäviin. Sen lisäksi saa koko ajan sanallista häirintää ja solvausta, eipä ole puhtaita pulmusia nämä asiakkaatkaan.Laitos sijoitus on yhteiskunnalle hyvin kallis, ei siihen kevyesti mennä, kyllä on kaikki keinot auttamiseen käytetty. Lasten vanhemmat vastuuseen, ei sitä saa yhteiskunnan niskoille sysätä !
Nyt menee aikuisten oma huvittelun halu kaiken edelle, lapset saa tarhaan vaikka kumpikaan vanhemmista ei ole töissä eikä ole niitä hakemassakaan.

Hei! Muistuu lapsuudestani,kun olin se orpo tyttönen..Asuin mummoni ja tätini luona.. Lastenhuoltovirastosta kävi ,sellainen "Harsohattuinen " nainen..
. Pelkäsin häntä..oli epäoikeudenmukainen ja arvosteli minua joka asiasta..
Koulussa,opettajani,oli käynyt Lastensuojeluvirastossa sanomassa,että on havainnut minua lyötävän.. "Harsohattuinen" tuli kyselemään,että mikä täällä on hätänä ja pahensi vaan tilannetta.. ..Joka syntymäpäivänä sain kuulla,montako vuotta heidän elatusvelvollisuutensa kestää vielä..Tuli 16 vuotispäiväni ja minut heitettiin ulos.. No,menin kuitenkin sinne Lastensuojeluvirastoon ja kyselin: Onko jotain nukkumapaikkaa.. Osoittivat minulle Seurakuntien ylläpitämän Nuorisokodin.. Asuin siellä,kunnes löysin alivuokralasiasunnon.. Tein kaikenlaisia periaatepäätöksiä..Ketään ihmistä en kohtele siten,miten minua kohdeltiin lapsena.. Olen sitä noudattanut ,koko ikäni.
Tämmöinen,omakohtainen kokemus.. On myös nuoresta itsestään kiinni,mitä tekee.. Itsehän vastaa tekemisistään.. Mukavaa päivää ja ILOA! t.Irkku

Voi Irkku --olet saanut kokea lapsena vääryyttä.
Kuinka rohkea on sinusta tullut .
Elämä on antanut sinulle "hyvän sydämmen" .

Usein olen huomannut että kaikki nuoret jotka eivät sopeudu normaaliin elämään ovat kohdeltu kotona huonosti .
Se ei pidä paikkaansa.
Sinua se on vaan vahvistanut , hyvää itsetuntoa todistaa sekin , että kerrot näistä , ja se voi auttaakin , kun voi puhua.

Sen verran vaan mainitsen, että uskomattoman kallista onkin sijoitushoito...no sijoitetun lapsilisä menee kyllä automaattisesti kustannuksiin. Alalla onkin kaikenlaista yrittäjää, onko siitäkin tullut rahanansaitsemisbisnes...siitä muistaakseni mainttiin juuri viikonlopun Aamulehdessä.
Tiedän todella paljon näistä asioista, olen käynytkin melkein kaikissa sijoituslaitoksissa, kuten Sippolan koulukoti, Hämeenkyrön kasvatuslaitos, jossa "muskelimiesvartijat" mm. käärivät 12-vuotiaan ison maton sisään aamuisesta rikkeestä myöhästyä viisi minuuttia huoneesta poistumisessa, samoin eristystä, ulkonakäyntikieltoja jne. Oulussa on myös Merimajakka päihdenuorille.

Monissa laitoksissa ei tunneta edes syytä, miksi lapsi tai nuori on laitokseen joutunut. Urjalassa oli lastenkoti, joka sitten suljettiin, kun todettiin, ettei siellä ollut ainuttakaan ammatti-ihmistä, se oli rahankeruubisnes. Keittiöhenkilökunta oli sitä asiantuntevaa hoitohenkilöstöä, jossa näpsäistiin sormille, jos lapsi, vaikkapa 11-vuotias olisi halunnut välipalaa ottaa.

Turha on minnekään ylempiin instansseihin hoitovirheistä valitusta tehdä. Jos eduskunnan oikeusasiamiehelle tekee, se saattaa kestää vuosikausia.
Niin, ette ihmettele enää varmaan, kun olen tätäkin asiaa palstallakin esille ottanut, ja arvannette, että turhautuminen ja pettymys on suuri, kun ei asioille mitään mahda. Ei perheille eikä sijoituspaikoille.
Ainut lohtu on, että näistä asioista on nyt alettu vihdoin julkisesti puhua....itsekin kolmen kansanedustajan kanssa puhunut. Siellä kyllä sanotaan vain, etteivät he mahda asioille mitään.