Viikon stubismi

Suomi on nyt ikäänkuin autossa, jonka vauhti kiihtyy,ohjaus ei toimi ja ei ole myöskään jarruja. Olemme matkustajina Euro-bussissa, jonka matkustajat ovat ostaneet velaksi. Velan määrä eli vauhti kasvaa, mutta poiskaan ei voi hypätä, sillä silloin käy vielä huonommin. Matkan aikana on kyllä yritetty jarruttaa eli lisätä kilpailukykyä ja tuottavuutta, mutta globaali talous tuottaa tavarat halvemmalla muualla. Tuotanto on siirretty halpamaihin, jotka lisäksi härskisti kopiovat EU: n tuotemerkit ja tuotteet. Bussin suurikokoiset matkustajat ovat jo usean vuoden yrittäneet ja myös saaneet joillekin matkustajille lainaamansa rahat yhteisesti maksettavaksi, sillä osa matkustajista on jo konkurssissa. Meillä ei siis ole enää mitään poispääsyä, vaan odotamme loppurysäystä. Elämme velaksi ja "korkea" elintasomme houkuttelee muualta yhä enemmän vapaamatkustajia. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen on pari vuosikymmentä puhuttu siitä, miten Suomi oli painostuksen alla eli suomettunut. Silloin meillä kuitenkin oli omaa päätösvaltaa, kuten nyt on Tanskalla ja Ruotsilla, joilla on oma raha. Presidenttiehdokas-ukotkin puhuvat vain Natosta eli ovat nykytilanteesta täysin pihalla. Painopiste on siirtynyt Euroopan ulkopuolelle ja tuskin edes USA hyväksyisi edes teoriassa Suomen Nato-jäsenyyttä ja vaarantaisi Venäjä-suhteensa. Euroon sopii G. Marxin lausahdus: "en halua kuulua klubiin, joka ottaa meidän kaltaisiamme jäseniä." Suomi on suurvaltana tietysti etuoikeutettu maksamaan muiden velkoja omien lisäksi ja vaatii 5,4 milj. asukkaan maana lisää päätösvaltaa Eurooppaministerin mukaan. Nyt Euromaat antavat Kreikalle kehitysapua vähintään 150 000 000 000 €.