esimerkiksi alakuloisuus,masennus ja mielialahäiriöt sekä suru. Ei se viinan juonti ole terveen kaverin touhua, se on fakta. Jos juodaan paljon, ja ei voida olla pitkään ilman viinaa, kyse on tietynasteisesta alkoholiriippuvuudesta, johon syynä on yleensä mielialahäiriöt, psyykkiset ongelmat.
Suomalaiset kärsivät paljon niistä ongelmista. Pitkä syksy, talvi ja kevät vaikuttaa, eli vuoden ajan vaihtelu. Suru, menetys. Sosiaaliset ongelmat. Monella Suomalaisella on tietynlaista alakuloisuutta, jota yritetään parantaa useasti viinaa juomalla, mutta se ei auta siihen kuin hetkellisesti, eikä aina silloinkaan.
Ei se ole juhlimista, hauskanpitoa jos käännit pitää olla useasti, eikä voida olla kuukausia juomatta. Suomalaisten avoimuutta pitäisi kohentaa ja pystyä kansan puhumaan ongelmistaan. Viina ei korjaa, auta mihinkään asiaan vaan pahentaa niitä. Se on todettu jo ajat sitten!
Suomalaiset kärsivät paljon niistä ongelmista. Pitkä syksy, talvi ja kevät vaikuttaa, eli vuoden ajan vaihtelu. Suru, menetys. Sosiaaliset ongelmat. Monella Suomalaisella on tietynlaista alakuloisuutta, jota yritetään parantaa useasti viinaa juomalla, mutta se ei auta siihen kuin hetkellisesti, eikä aina silloinkaan.
Ei se ole juhlimista, hauskanpitoa jos käännit pitää olla useasti, eikä voida olla kuukausia juomatta. Suomalaisten avoimuutta pitäisi kohentaa ja pystyä kansan puhumaan ongelmistaan. Viina ei korjaa, auta mihinkään asiaan vaan pahentaa niitä. Se on todettu jo ajat sitten!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Alkoholi on sekä masennuksen syy että seuraus. Toisaalta kun ihminen on taipuvainen synkkyyteen ja melankoliaan, hän myös helpommin tarttuu pulloon. Sen sijaan he, joilla on positiivinen elämänasenne sekä hyvä itsetunto, juovat ehkä enemmän sitten näitä "iloisia kännejä" silloin tällöin olematta kuitenkaan alkoholista riippuvaisia. Toisaalta alkoholi aiheuttaa helposti riippuvuutta persoonasta huolimatta, varsinkin jos taustalla on geneettistä taipumusta, joten yksi yhteen eivät nämäkään karrikoinnit tietenkään mene.
"Ei se viinan juonti ole terveen kaverin touhua, se on fakta." Tällä asenteella ei ainakaan ketään saa juomista vähentämään. Miten "terve" ylipäänsä määritellään? Monenlaiset ulkopuoliset painetekijät voivat saada aivan normaalin ihmisen tarttumaan pulloon, ilman että on pöpi, hullu tai pohdiskelee päivittäin itsemurhaa tai näkee näkyjä. Alkoholismi voi iskeä keneen tahansa, ei ehkä tarvita kuin geneettinen alttius riippuvuudelle, tai sellainen mielenlaatu, joka helposti ruokkii juomista. Moralismi ei auta, sillä hyvin usein alkoholisti on suuressa umpikujasta, josta on äärimmäisen vaikea päästä ulos.
Mutta se on totta, että on erittäin vaikea vetää rajaa siihen, kuinka usein on liikaa. Riskikulutukselle on määritelty hypoteettiset rajat, mutta joillakin ne eivät tunnu missään, kun taas joillekin pelkästään rajoissa pysyminen jo aiheuttaa haittoja ja ongelmia. Varmaan hyvä tapa testata omaa suhdettaan alkoholiin olisi kokeilla pitää välillä vaikkapa muutaman kuukauden tauko juomisesta, ja tarkkailla, miten onnistuu, vai onko jo viikon päästä hamuilemassa kaljahyllyjä. Nimittäin kyllä itselleni tekee jo tiukkaa viikon paussi - tai sanotaanko puolitoista viikkoa - mutta tiedostan kärsiväni alkoholiongelmasta. Omia syitäni juomiselle voisi löytää vaikka kuinka - mielenterveydelliset ongelmat, paniikkihäiriö, yksinäisyys, melankolisuus, taipumus itsetuhoisuuteen ja masennukseen jne. Silti nuo syyt eivät saisi oikeuttaa minua juomaan. Kuitenkin ne vaikuttavat taustalla, ja tekevät taistelusta alkoholismia vastaan entistä vaikeampaa.
hyvä kirjoitus sinäänsä, faktaa kirjoitat =)
niin eihän viina auta mihinkään ongelmaan. Siksi alkoholin valistusta nykynuorille, ja myös vanhemmille annetaan.
Minusta alkoholin ottamaminen on väärä tie ongelmien ratkaisuun, ongelmat vain suurenevat. Alkoholin pitäisi olla ilon juoma joskus, harvemmin mutta kovempi dokaus on yleensä ongelmallista, ja siihen kuoleekin moni.
Yksinäisyyteen, masennukseen on erilaisia lääkkeitä, siis niitä joita itse pystyt luomaan. Harrastukset, mukava työ, hyvät ystävät ja vaihelevuus, esim matkailu, ilottomien arjen rutiineiden korvaaminen muilla aktiviteeteillä.
Viinaa voi juoda aina ongelmin, mutta ongelmat vain venyvät ja venyvät ja kohta elämä tuntuu vieläkin pahemmalle. Niin se vaan aina on mennyt. Moni suomalainen alkoholisti tietää sen!
ongelmiin juominen alkaa mielestäni vasta silloin kun riippuvuus on tullut sille tasolle että alkoholia on pakko käyttää säännöllisesti. ei varmaankaan monikaan juo ensimmäisiä kännejään ongelmien ratkaisuun vaan ilonpitoon ja uuden houkutteleven ja mystisen asian takia.
oma kokemus on että moni tärkeäkin asia, kuten perhe ja harrastukset unohtuvat helposti kun korkki on avattu ja nousuhumalan tunne on saavutettu. vaikka kuinka rakennat viikkoohjelman, johon ei kuulu alkoholia se on helppo jossain vaiheessa kaivaa esiin ensimmäisen vastoinkäymisen sattuessa eteen. alkoholistit ovat usein herkkiä ihmisiä, jotka koittavat kantaa maailman taakkaa harteillaan ja niin ison taakan alla on helppo sortua.
ihmisen sosiaalisuutta voi toki koittaa jollain bumtsibum treeneillä ns. parantaa, mutta mielsetäni ihmisellä on oikeus olla hiljainen tai tarkkailija joka on mielestäni hyvä asia tässä maassa jossa ihannoidaan kaikenlasia nokkelia suunsoittajia joilla yleissivistys on uusi sana ja tanssii tähtien kanssa on ajankohtaisohjelma.
olen siis sitä mieltä että tämä yhteiskunta ajaa ahneudellaan ja turhamaisuudellaan monien elämäm pois raiteiltaan ja sen kelkan kääntäminen tuntuu mahdottomalta. itsekin alle nelikymppisenä seuraan huolissani tätä itsekyyden ja välinpitämättömyyden aikaa, jossa nuoret koittavat selvityä oman elämänsä bb talosta.
"ihmisen sosiaalisuutta voi toki koittaa jollain bumtsibum treeneillä ns. parantaa, mutta mielsetäni ihmisellä on oikeus olla hiljainen tai tarkkailija joka on mielestäni hyvä asia tässä maassa jossa ihannoidaan kaikenlasia nokkelia suunsoittajia joilla yleissivistys on uusi sana ja tanssii tähtien kanssa on ajankohtaisohjelma.
olen siis sitä mieltä että tämä yhteiskunta ajaa ahneudellaan ja turhamaisuudellaan monien elämäm pois raiteiltaan ja sen kelkan kääntäminen tuntuu mahdottomalta. itsekin alle nelikymppisenä seuraan huolissani tätä itsekyyden ja välinpitämättömyyden aikaa, jossa nuoret koittavat selvityä oman elämänsä bb talosta. " Todella osuvasti kirjoitettu. Tuo on juuri sitä miltä minusta tuntuu. Olen juuri sellainen hiljainen tarkkailija / mietiskelijä, mutta luultavasti ihan luonnosta kumpuaa se tarve olla muiden ihmisten seurassa ja saada edes jonkinverran hyväksyntää, mutta sitä ei nykyään tunnu saavan jos on ns. mies joka ei turhia puhele. Myöskin pitäisi aina hymyillä ja olla iloinen sekä nauraa paljon, mutta jos tähän pystyy ei taida ollenkaan olla kärryillä kuinka kurjia asioita ja ongelmia ympärillämme on. Jatkuva kulutus ja saasteet, välinpitämättömyys, sairaudet, väkivalta, eriarvoisuus, nälkä ja niin edespäin ovat jatkuvia ongelmia niin lähellä kuin koko maailmassakin. Ja siihen kun lisää omat ongelmansa, ujous , yksinäisyys, yleinen mielenkiinnon lopahdus, motivaatiopula, kaipuu, niin ei välttämättä kyllä pysty tarjoamaan sitä mitä suomessa suuri enemmistö tuntuu haluavan, jatkuvaa hauskanpitoa ja kritiikitöntä elämistä täsmälleen lauman mukaan. Täytyy opiskella ja hankkia työ, aikaa viettää ystävien kanssa ja pitää hauskaa, välittämättä ympäristöstä tai liiemmin muista oman lähipiirin ulkopuolisista, hankkia uusimmat vaatteet ja vempeleet ja tietysti katsoa bb ja sitten jos kokee että haluaa pysyä ajantasalla niin ainahan voi vilkaista iltalehden nettisivut.