Teini isä toistamiseen.

Moi itsestänikin tulee isä ensi keväänä, sulla on ollu varmasti rankkaa tuon tekstin mukaan. Mulla oli melkein sama tilanne raskauden alussa vaikka en ole lasta menettänytkään, hienoa nähdä että vaikka teillä noin on käynytkin niin sulle on silti tärkeää oma vaimosi ja lapsesi. Moni nuori isä jättää äidin ja lapsen kun ei haluakkaan isäksi. olen itse 21v ja olen joutunu tosiaan samanlaista sotaa käymään raskauden alussa nyt ollaan jo melkein puoli välissä. Mua koko ajan epäiltiin ja kyseltiin että olenko valmis ja tuntui ihan että olenko minä tässä ainoa syntipukki. Nyt meille on tulossa tyttö lapsi ja kaikki suhtautuu asiaan positiivisesti.

Mä olen ylpeä susta ja toivotan sulle kaikkea hyvää.

Ihanaa että tuollasiakin miehiä maailmaan mahtuu..
Itse odotan esikoistani yksin, eli lapseni isä kuului näihin vastuuttomiin, onhan taustalla muutakin,mutta on se lapselta pois jos ei isäänsä tunne. Neuvolassa olon tunsi helpottuneeksi koska ne ei tuomitse sen perusteella että olen yksin, vaan pyrkivät tukemaan että pärjään. Mutta samalla tuli yksinäinen olo, olisi ihanaa kun olisi joku joka siellä olisi ollut mukana, käsittelenpä kaiken yksin, menen neuvolaan aina yksin, ultrat yksin, synnytys yksin.. Silti yritän olla tyytyväinen siihen mitä minulla on, saanhan kuitenkin paljon tukea ja rakkautta perheeltäni.

huoooooh..
te olette vielä niin helvetin nuoria!
se on hyvä nyt, vielä lähes alaikäisenä selittää kuinka ei bilettäminen ja alkoholin kokeileminen kiinnosta, saatika mikään muukaan kuin "pikkuperheen" perustaminen.
entäs sitten kun se lapsi syntyy?
te ette ole varmaankaan nuoruuttanne elänyt saatika kerenneet siitä paljoa nauttimaan. entäs koulutus?työpaikka?itsenäistyminen? millä meinasitte rahoittaa perhe-elämänne?vai vanhempanneko ja sossut ja kelatko sen rahoittavat kun teillä itsellänne ei ole edellytyksiä elää itsenäisesti perheenä.

olen toki pahoillani että menetitte lapsenne. mutta harmillista on myös se, miten te molemmat laiminlyötte omaa parastanne. ehkä tällä hetkellä koulutus ja työnteko eivät tunnu tärkeiltä saatika nuoruusmuistojen luominen, mutta jonain päivänä tulette miettimään aika rankasti että miten hukkasitte nuoruutenne, ja miten olisi mukava jos olisi vain malttanut opiskella ettei tarttis duunarihommia tehdä paskapalkalla, kun ei kouluttamattomille voida maksaa kuin minimipalkkaa.

toivottavasti muistatte myös vastuunne silloinkin kun menojalkaanne alkaa vipattamaan..teille tulee lapsi, ja lapsen vanhemmat ovat ensisijaisesti lapsestaan vastuussa, EIVÄT ISOVANHEMMAT.
ja lapsi tulee tarvitsemaan tukeanne, rakkauttanne, ymmärrystänne ja kuria niin pienenä kuin isompanakin, vastuunne lapsestanne ei koskaan katoa.

ei kaikille nuorille edes tule meno aikaa.. itse olen kohta 23v elämäni aikana käynyt 4 kertaa stadissa baareissa, koskaan en oo vetäny perseitä juon kerralla max. 4 siideriä.. Itellä nyt 4kk ikäinen neiti, kerkesin hyvin käydä merkonomi opinnot ja olla 3 vuotta työelämässäki ennen lasta joka on taloudellisesti helpottanut. Mies on samanikäinen ei ole minkään alan koulutusta ja silti tienaa paljon enemmän kuin mitä ite tienasin töissä ollessani. Joo-o en välttämättä kuulu tälle palstalle mutta ärsyttää kun kaikki olettaa että joka ikiselle nuorelle tulee jossain vaiheessa menokausi

Hei teiniisä

Oletko sinä mistäpäin Suomea?

Ja aika monet kyllä nykyään tietävät 17-vuotiaana, haluavatko sitä alkoholia hulluna juoda vai eivätkö. Nyt nimittäin aion järkyttää teitä, hyvät aikuiset: nuoret eivät juo alkoholia ensimmäistä kertaa 18-vuotiaina! Oh, miten järkyttävää.

Olen itse myös pian 18, ja alkoholia olen juonut 15-vuotiaasta asti. En juo joka viikonloppu, en edes joka kuukausi, enkä keskimäärin edes joka toinen kuukausi. En myöskään aio lisätä alkoholinkulutustani, kun täytän 18, koska minulla ei ole mitään intoa juhlia niin rankasti. Eikä rahaakaan. Osa ystävistäni on jopa absolutisteja, yksi ei ole koskaan edes maistanut alkoholia.

Hyvä, teiniisä! olen ylpeä sinusta, ihanaa, että maailmaan löytyy sinunlaisiasi miehiä! (saisinpa itsekin sellaisen ;))

Ai onko se sitten niin hieno asia, että aloit ryyppäämään jo 15-vuotiaana, että se tulee toitottaa pitkin nettiä?

Ja siis 17-vuotias ei tiedä vielä MITÄÄN elämästään, eikä tulevaisuudestaan.

Tuota tarinaa on kyllä kovin vaikea uskoa... kyllä se teinin kirjoittamana menee, mutta, että muutetaan alaikäisinä pitkiä matkoja ja vanhemmat eivät välitä? Ja sitten hommataan uusi lapsi? Olisihan se järkyttävää menettää oma lapsi mutta.. En kyllä sulata, että kukaan haluaisi tosissaan noinkin nopeasti toisen? Itse en varmasti ikinä haluaisi enää lapsia, jos omalle pojalleni kävisi jotain ....

Anteeksi vain eräs aiempi kirjoittaja, 17-vuotiaita ei voi kutsua millään muotoa mieheksi / naiseksi.