ihanakamala ystävyys

Ootteko tunteneet kauanki? Tsemppiä

miksi sinun pitää kiusata itseäsi. Voit lopettaa tuon tilanteen. Et ole ansainnut itsellesi noin kurjaa oltavaa ja tavallaan tuon tilanteen jatkamista ei tarvitse valita. Voit arvostaa itseäsi, jos joku haluaa ihastuttaa sinut itseensä, niin voi toki puntaroida, onko se mielekästä. Mustasukkainen ei kannata olla. Jos joku välittää jostakin aidosti, ei hän olisi ihana muille kuitenkaan koskaan ja sellainen olisi kuluttavaa. Kannattaa pohtia seuraavan kohdalla onko mielekästä ihastua. Oikea vastavuoroinen välittäminen tuntuu ihan eri asialta kuin joku toisen kiusaaminen ja harmittelu. Siksipä toivon, että löydät oikeasti jonkun välittävän ihmisen, ei jotakin harmillista tyyppiä, joka vain nauttisi ihailusta, mutta ei itse sitten välittäisi sinusta.

Ymmärrän täysin... mutta ei se lopettaminen ole niin helppoa, vaikka toki itse valitsen olla tässä.
Eipä hän kai ole tahalleen ihastuttanut minua itseensä, oma vikanihan se on. Et usko että ottaa päähän että olen mennytkin ihastumaan.
En tiedä missä määrin hän välittää musta (ystävänä) mutta tottakai hän voi vapaasti olla ihana muillekin, mähän olisin kamala ystävä jos odottaisin jotain muuta. Kai kiusaan ihan itse vaan itseäni..tai tilanne jossa "roikun ", minkäs sitä tunteilleen voi. Mennee joskus ohitse.

Juuh sama ongelma. Jossain vaiheessa tuntu, että välit alkas tiivistymään ja menin vahingossa ihastumaan.

Nyt oli sit pakko ottaa vähän etäisyyttä, kun mulla ei ihan liikaa muitakaan kavereita ole, joten tätä ei voi menettää typerien tunteiden takia :)

Itse olen pitkälti samassa tilanteessa, mutta tilanne on vielä astetta monimutkaisempi. Tosiaan niistä tunteistaan kun ei pääse eroon ihan helposti, vaikka itsekin olen niin monena yönä kironnut hereillä pyöriessäni sitä, miksi ihmeessä pitää ihmisen kiduttaa itseään tällä tavalla. Kaikesta huolimatta itse olen sinänsä hyväksynyt tilanteen, ja ettei välillämme mitään voi olla, mutta se ei vähennä millään muotoa sitä mitä toista kohtaan tuntee tai sitä miten paljon se sattuu. Tsemppiä ja voimia asian kanssa! Et ole ainoa samassa tilanteessa oleva, mikäli se lohduttaa.

Todellakin tsemppiä sulle! Itsellä ihan samanlainen tilanne, mutta mäpäs oonkin jo kiduttanut itseäni kokonaista 3 vuotta! ei oo helppoo irti päästäminen ei....:(

Samaa täällä podetaan, meillä vain ystävyys alkoi yhden illan jutusta. Olimme hyviä kavereita pidempään, mutta muutama päivä sitten hän suuteli kysymättä ja vanhat tunteet taas heräsi. Enään hänestä ei kuulukkaan, eikä hän halua jutella, vaikka kertoi silloin kuinka mukavaa olisi yrittää.. Hemmetti kun hänen piti pilata fiilarit kun hän on todella tärkeä minulle..

Itellä samankaltainen tilanne ku AP:llä. Tosin ollaan ystäväni kanssa tunnettu toisemme lapsuudesta asti mutta ystävyytemme vasta reilu vuosi sitten kävi hieman "läheisempänä", tosin mitään ei sinänsä tapahtunut kun itse olin suhteessa niihin aikoihin, kunhan tunnustimme toisillemme tunteemme. Tietysti tunteellisena ihmisenä ihastuin niin maan perusteellisesti ystävääni silloin ja nyt kun sen aikainen suhteeni on jo päättynyt, ovat ystäväni tunteet minua kohtaan selvästi viilentyneet takaisin kaveritasolle. Olemme samassa opiskelupaikassa joten arkisin näemme päivittäin ja myös vapaa-ajalla melko usein. Olemme todella läheisiä, halaaminen on meille arkipäivää. Hän tietää minun edelleen omaavan tunteita häntä kohtaan ja vaikka olemme molemmat sinkkuja, hän ei tunnu välittävän asiasta lainkaan. Kesällä suutelimme muutamaan kertaan mutta sitten asia jäi siihen, ystäväni tarvitsi "miettimisaikaa", ei halunnut suoralta kädeltä ottaa riskiä että ystävyytemme kärsisi suhteestamme. Itse kokemuksesta tiedän että voin olla läheinen ystävä vielä suhteen jälkeenkin, kerroin sen ystävällenikin. Mutta hänen miettimisaikansa on edelleen meneillään vaikka olenkin jo luopunut toivosta hänen suhteensa, en usko että välillämme tulee tapahtumaan mitään vaikka sitä toivoisinkin. Tunteeni häntä kohtaan vain ovat hyvin voimakkaat enkä osaa ihastua keneenkään toiseen. Tilanne on hyvin ahdistava, en vain osaa vetää itseäni siitä pois.