Olen lähellä 28 ikävuotta oleva mies, aloittanut alkoholin melko säännöllisen käytön vajaan parinkymmenen vuoden tienoilla. Siitä lähtien join useita vuosia erittäin rajusti, useampana päivänä viikossa aina vähintään sen 10-12 annosta, usein enemmänkin, yleensä olutta, mutta monesti myös viinaa. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut, että juomismäärät ovat laskeneet, johtuen siitä että humallun paljon nopeammin ja kestän huomattavasti vähempiä määriä kuin ennen, ja kaiken lisäksi krapulat ovat pahentuneet merkittävästi. Etenkin henkinen krapula kestää jo yhden ryyppäysillan jälkeen helpost kaksi tai kolme päivää, kun vielä joitain vuosia sitten selvisi pienellä aamupäänsäryllä ja heikotuksella.
Eikö yleensä alkoholisteilla käy toisinpäin, eli toleranssi kasvaa ja pystyy juomaan isompia määriä? Nykyään jo jos vaikka viikolla juon six-packin illalla, seuraavana päivänä on töissä krapula, ja kestää iltaan asti. Siksi en uskalla juuri viikolla ottaa, ja esim. viime vkloppuna join perjantaina 12 olutta, jolloin lauantai meni makoillessa, ja sunnuntainakin oli vielä vähän outo olo, eikä todellakaan tehnyt mieli ottaa enää pisaraakaan. Toisaalta toissa kesänä laihdutin lähes kymmenen kiloa, eli nyt olen 181 cm pitkä ja painan reilu 70 kiloa. Voiko pelkkä painonpudotus aiheuttaa sen, että juomamäärät tippuvat radikaalisti, vai onko elimistöni vain yksinkertaisesti lopussa? Miten tuollaisesta määrästä olutta voi seurata tällainen darra? Vielä nuorempana tuo määrä ei olisi tuntunut yhtään missään, monesti jatkoin suoraan aamulla, ja hyvältä tuntui. Nykyään ei voi edes kuvitella ottavansa ryyppyä aamulla.
Muutamia kuukauden parin juomattomuuskausia minulla on ollut kuluneina vuosina, mutta muuten on menty sellaisella vähintään kerran viikossa parina päivänä putkeen -mentaliteetilla. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua, että kaikki hohto ja maku ryyppäämisestä on mennyt, tuntuu että joka juomiskerran jälkeen kestää pidempään palautua, ja yhä huonommin muistan edellisiltojen tapahtumia, sanomisia jne. Fyysisesti olen ihan ok-kunnossa, mutta psyykkisesti aivan lopussa, ja jatkuvasti masentunut. Juomisesta on tullut enemmän taakka kuin ilo, mutta toisaalta koska olen yksinäinen, tuntuisi lähes mahdottomalta olla kokonaan ilmankaan.
Eikö yleensä alkoholisteilla käy toisinpäin, eli toleranssi kasvaa ja pystyy juomaan isompia määriä? Nykyään jo jos vaikka viikolla juon six-packin illalla, seuraavana päivänä on töissä krapula, ja kestää iltaan asti. Siksi en uskalla juuri viikolla ottaa, ja esim. viime vkloppuna join perjantaina 12 olutta, jolloin lauantai meni makoillessa, ja sunnuntainakin oli vielä vähän outo olo, eikä todellakaan tehnyt mieli ottaa enää pisaraakaan. Toisaalta toissa kesänä laihdutin lähes kymmenen kiloa, eli nyt olen 181 cm pitkä ja painan reilu 70 kiloa. Voiko pelkkä painonpudotus aiheuttaa sen, että juomamäärät tippuvat radikaalisti, vai onko elimistöni vain yksinkertaisesti lopussa? Miten tuollaisesta määrästä olutta voi seurata tällainen darra? Vielä nuorempana tuo määrä ei olisi tuntunut yhtään missään, monesti jatkoin suoraan aamulla, ja hyvältä tuntui. Nykyään ei voi edes kuvitella ottavansa ryyppyä aamulla.
Muutamia kuukauden parin juomattomuuskausia minulla on ollut kuluneina vuosina, mutta muuten on menty sellaisella vähintään kerran viikossa parina päivänä putkeen -mentaliteetilla. Nyt alkaa pikku hiljaa tuntua, että kaikki hohto ja maku ryyppäämisestä on mennyt, tuntuu että joka juomiskerran jälkeen kestää pidempään palautua, ja yhä huonommin muistan edellisiltojen tapahtumia, sanomisia jne. Fyysisesti olen ihan ok-kunnossa, mutta psyykkisesti aivan lopussa, ja jatkuvasti masentunut. Juomisesta on tullut enemmän taakka kuin ilo, mutta toisaalta koska olen yksinäinen, tuntuisi lähes mahdottomalta olla kokonaan ilmankaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tarkennuksena vielä: "normi-iltoina" kerta-annoksieni määrä monien vuosien ajan pysytteli jopa 20 annoksessa. Vielä kolme-neljä vuotta sitten se oli noin 15-18, ja viimeisen vuoden aikana 8-12. Ja nyt siis jo tuo 12 alkaa olla sellainen kipuraja, että se vie muistinkin osittain. Viinaan ei kestä enää koskea, tai kilahdan täysin, ja krapula on vielä kertaluokkaa kauheampi.
Vielä kun huomaat, että ei se kalja kuitenkaan oikeastaan nouse päähänkään, tasasta väsynyttä kolmekymppisen pöhnää vain. Sitten lasket että jos mies elää reilusti 75-vuotiaaksi, niin sitä väsynyttä tissuttelua on vielä 50 vuotta edessä, niin ehkä tajuat että korkin voi laittaa kokonaan kiinni. Niin mulle kävi.