Mielipidepankki rustasi tänne taannoin KK-miehenkin ahkerasti siteeraaman ns. poliittisen kartan, johon hän mielestään hyvinkin oivallisesti sijoitti suomalaisten puolueiden kannattajat.
Logiikka meni jotenkin niin, että jos kannatti Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, hyväksyi suomalaisen maatalouden tukemisen ja oli kriittinen EU:ta kohtaan, niin löysi itsensä kartan vasemmasta laidasta.
Nyt olisikin kiva tietää, että mihin kohtaan tuolla kartalla sijoittuisivat esim. ruotsalaisen "kesäkuun lista"-nimisen vaaliorganisaation perustaja, pankki-ekonomisti Nils Lungren? Entä mihin sijoittuisi Britannian konservatiivit Margaret Thatcheriakaan unohtamatta? Heidän mielipiteensä EU:sta tuskin enempää esittelyä kaipaa.
Entä mihin tuolla samaisella kartalla sijoittuisivat vaikkapa ne Kverner-yhtiön omistajat, jotka ottavat vastaan ja ilmeisesti jopa pyytävät suomalaisen veronmaksajan kustantamaa telakkatukea?
Ja lopuksi voisimme määritellä tuolla samaisella kartalla myös kokoomuslaista väriä tunnustavan eversti evp Antero Maunulan sijainnin. Maunula nimittäin kannattaa Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Osa noista mainitsemistani kohteista ovat ulkomaalaisia, mutta ei kai se haittaa?
Miksikö minä tällaisia rupesin kyselemään? No siksi, kun koen olevani ihan eksyksissä tuolla kyseisellä poliittisella kartalla :)
Voi kyllä olla niinkin, etteivät mahdollisesti saamani vastaukset yhtään selkiytä tilannetta, mutta yritetään.
Anna palaa KK-mies! :)
Logiikka meni jotenkin niin, että jos kannatti Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, hyväksyi suomalaisen maatalouden tukemisen ja oli kriittinen EU:ta kohtaan, niin löysi itsensä kartan vasemmasta laidasta.
Nyt olisikin kiva tietää, että mihin kohtaan tuolla kartalla sijoittuisivat esim. ruotsalaisen "kesäkuun lista"-nimisen vaaliorganisaation perustaja, pankki-ekonomisti Nils Lungren? Entä mihin sijoittuisi Britannian konservatiivit Margaret Thatcheriakaan unohtamatta? Heidän mielipiteensä EU:sta tuskin enempää esittelyä kaipaa.
Entä mihin tuolla samaisella kartalla sijoittuisivat vaikkapa ne Kverner-yhtiön omistajat, jotka ottavat vastaan ja ilmeisesti jopa pyytävät suomalaisen veronmaksajan kustantamaa telakkatukea?
Ja lopuksi voisimme määritellä tuolla samaisella kartalla myös kokoomuslaista väriä tunnustavan eversti evp Antero Maunulan sijainnin. Maunula nimittäin kannattaa Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Osa noista mainitsemistani kohteista ovat ulkomaalaisia, mutta ei kai se haittaa?
Miksikö minä tällaisia rupesin kyselemään? No siksi, kun koen olevani ihan eksyksissä tuolla kyseisellä poliittisella kartalla :)
Voi kyllä olla niinkin, etteivät mahdollisesti saamani vastaukset yhtään selkiytä tilannetta, mutta yritetään.
Anna palaa KK-mies! :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei kepuntorjuntajoukoilla ole tapana vastata mihinkään itselleen hankalaan kysymykseen.
Osoittaakseni käsityksesi perustuvan luuloon kuten kepulaisella yleensä laitan Sinullekin vastaukseni, jonka annoin sitä pyytäneelle. Vastauksen antaminen ei ole koskaan vaikeata sellaiselle, jolla on tietoa:
Minä kannatan sotilaallista liittoutumistamme, pidän sitä lähes elämän ja kuoleman kysymyksenä ja onneksi kepun puoluekokouskin näkyy hinautuneen ajatusta lähemmäksi. Tämän päivän HS:ssa Viron simpsakka ulkoministeri Kristina Ojuland näkyy iloitsevan, että "Virolla ei vielä koskaan historiassaan ole ollut tällaista turvallisuustakuut", tarkoittaen tietenkin Nato-jäsenyyttä.
Minä kannatan myös maatalouden tukemista. Lue tuolta jo melko kauas jääneestä pitkästä ketjusta muistaakseni nimeltään "paskakirjoitus kepulle" mielipiteeni, jossa sekaannuin "älä äänestä änkyräkepua" ja Oiva Härkösen keskusteluun ja olin enemmän Oivan kuin "äää:n" kannalla.
Ruotsalaisen Nils Lundgrenin ajatuksia en tunne kylliksi niitä kommentoidakseni, mutta Margareth Thatsheristä ei ole epäilystä: hän on kaikin tavoin äärikonservatiivinen ja kansallismielinen; Natoa ja Yhdysvaltojen läheistä liittolaisuutta hän kannattaa täysin rinnoin, mutta EU:ta hän arvostelee kriittisesti ja jopa vastustaa, sillä hänen mielestään Britannian imperiumin (näin hän näkee) ei pidä alentua vain tasavertaiseksi jäseneksi tuohon sekalaiseen seurakuntaan, mihin kuuluu vain alemman kerroksen väkeä.
Tiedätkö vain yhden sotilaallista liittoutumattomuutta kannattavan upseerin? Minä tiedän monta. Eiköhän heidän joukkoonsa kuulune myös eversti evp, valtiotieteen tohtori ja dosentti Pekka Visurikin. Mutta enemmän tiedän liittoutumista kannattavia, puolustusvoimain komentaja kuten kaikki edeltäjänsäkin mukaan lukien. Ja myös Antero Maunulan veli, evl evp. yhteiskuntatieteiden tohtori ja monia ulkomaisia opintoarvoja ja monipuolisen kansainvälisen kokemuksen omaava Reijo Maunula tietääkseni myös kuuluu näihin. Antero Maunulan kantaa saattaa selittää hänen taustansa mm. pitkäaikaisena sotilaspiirin päällikkönä Seinäjoella.
Minä en ole tehnyt yhtään omaa listaani puoluekenttämme jakautumisesta. Jorma Laitinen on tehnyt sellaisen, missä demarit olivat kaikkein kauimpana hänen aatemaailmastaan ja eräs toinen kepulainen teki listan, jossa kommunistit olivat hänen aatemaailmaansa toiseksi lähimpinä. Mielipidepankki taisi tehdä listan, johon minä paljolti yhdyin.
Voinhan minä nyt tehdä ihan omanikin. Näin se menisi vasemmalta oikealle lueteltuna:
- kommunistit
- kepun K-linjaan edelleen sitoutuneet, ns. änkyräkepulaiset
- nykyiset vasemmistoliittolaiset
- vihreät
- vasemmistodemarit
- liberaalikeskustalaiset (sellaisiakin on)
- oikeistodemarit (joihin lähinnä luen itseni)
- maltilliset kokoomuslaiset (jollainen myös voisin olla)
- varsinaiset talonpoikaiskeskustalaiset (vanhamaalaisliittolaiset)
- kokoomuksen kapitalistisiipi
Pienpuolueet jätän jaottelun ulkopuolelle, kun niiden sijoittaminen vasemmisto-oikeistoakselille ei onnistu. Esittämäni jako ei liioin kerro noiden ryhmien asenteita vapaamielisyys-konservatiivisuusakselilla, sillä änkyräkepuissakin pesii toisaalta äärimmäisen konservatiivisiä asenteita. Myös vihreiden sijoittaminen tähän asetelmaan on kyseenalaista. Mutta jos meillä todella muodostettaisiin oikea liberaalipuolue, vaikkapa sen tapainen kuin edistys ja kansanpuolue aikanaan olivat, niin sen kannattajiksi luonnollisimpia olisivat oikeistodemarit, liberaalikeskustalaiset ja maltilliset kokoomuslaiset. Lisäksi tuo puolue saisi kannattajia paljon ruotsalaisita ja kenties myös kristillisistä, ehkä vihreistäkin.
Summa summarum: meidän virallinen puoluekarttamme ei mielestäni vastaa mielipiteiden todellista poliittista jakautumaa.
Vastaan aina rehellisesti, kun ilman sarvia ja hampaita kysytään (pyysit nimenomaan minulta tuolla toisaalla).
Minä kannatan sotilaallista liittoutumistamme, pidän sitä lähes elämän ja kuoleman kysymyksenä ja onneksi kepun puoluekokouskin näkyy hinautuneen ajatusta lähemmäksi. Tämän päivän HS:ssa Viron simpsakka ulkoministeri Kristina Ojuland näkyy iloitsevan, että "Virolla ei vielä koskaan historiassaan ole ollut tällaista turvallisuustakuut", tarkoittaen tietenkin Nato-jäsenyyttä.
Minä kannatan myös maatalouden tukemista. Lue tuolta jo melko kauas jääneestä pitkästä ketjusta muistaakseni nimeltään "paskakirjoitus kepulle" mielipiteeni, jossa sekaannuin "älä äänestä änkyräkepua" ja Oiva Härkösen keskusteluun ja olin enemmän Oivan kuin "äää:n" kannalla.
Ruotsalaisen Nils Lundgrenin ajatuksia en tunne kylliksi niitä kommentoidakseni, mutta Margareth Thatsheristä ei ole epäilystä: hän on kaikin tavoin äärikonservatiivinen ja kansallismielinen; Natoa ja Yhdysvaltojen läheistä liittolaisuutta hän kannattaa täysin rinnoin, mutta EU:ta hän arvostelee kriittisesti ja jopa vastustaa, sillä hänen mielestään Britannian imperiumin (näin hän näkee) ei pidä alentua vain tasavertaiseksi jäseneksi tuohon sekalaiseen seurakuntaan, mihin kuuluu vain alemman kerroksen väkeä.
Tiedätkö vain yhden sotilaallista liittoutumattomuutta kannattavan upseerin? Minä tiedän monta. Eiköhän heidän joukkoonsa kuulune myös eversti evp, valtiotieteen tohtori ja dosentti Pekka Visurikin. Mutta enemmän tiedän liittoutumista kannattavia, puolustusvoimain komentaja kuten kaikki edeltäjänsäkin mukaan lukien. Ja myös Antero Maunulan veli, evl evp. yhteiskuntatieteiden tohtori ja monia ulkomaisia opintoarvoja ja monipuolisen kansainvälisen kokemuksen omaava Reijo Maunula tietääkseni myös kuuluu näihin. Antero Maunulan kantaa saattaa selittää hänen taustansa mm. pitkäaikaisena sotilaspiirin päällikkönä Seinäjoella.
Minä en ole tehnyt yhtään omaa listaani puoluekenttämme jakautumisesta. Jorma Laitinen on tehnyt sellaisen, missä demarit olivat kaikkein kauimpana hänen aatemaailmastaan ja eräs toinen kepulainen teki listan, jossa kommunistit olivat hänen aatemaailmaansa toiseksi lähimpinä. Mielipidepankki taisi tehdä listan, johon minä paljolti yhdyin.
Voinhan minä nyt tehdä ihan omanikin. Näin se menisi vasemmalta oikealle lueteltuna:
- kommunistit
- kepun K-linjaan edelleen sitoutuneet, ns. änkyräkepulaiset
- nykyiset vasemmistoliittolaiset
- vihreät
- vasemmistodemarit
- liberaalikeskustalaiset (sellaisiakin on)
- oikeistodemarit (joihin lähinnä luen itseni)
- maltilliset kokoomuslaiset (jollainen myös voisin olla)
- varsinaiset talonpoikaiskeskustalaiset (vanhamaalaisliittolaiset)
- kokoomuksen kapitalistisiipi
Pienpuolueet jätän jaottelun ulkopuolelle, kun niiden sijoittaminen vasemmisto-oikeistoakselille ei onnistu. Esittämäni jako ei liioin kerro noiden ryhmien asenteita vapaamielisyys-konservatiivisuusakselilla, sillä änkyräkepuissakin pesii toisaalta äärimmäisen konservatiivisiä asenteita. Myös vihreiden sijoittaminen tähän asetelmaan on kyseenalaista. Mutta jos meillä todella muodostettaisiin oikea liberaalipuolue, vaikkapa sen tapainen kuin edistys ja kansanpuolue aikanaan olivat, niin sen kannattajiksi luonnollisimpia olisivat oikeistodemarit, liberaalikeskustalaiset ja maltilliset kokoomuslaiset. Lisäksi tuo puolue saisi kannattajia paljon ruotsalaisita ja kenties myös kristillisistä, ehkä vihreistäkin.
Summa summarum: meidän virallinen puoluekarttamme ei mielestäni vastaa mielipiteiden todellista poliittista jakautumaa.
Onko oikeistodemarille yksilön vai valtion hyvinvointi tärkeämpi?
tuo E-P:n mannerheimi, loi Pohjan Prikaatiin liian hyvän hengen, joka piti lakkauttaa.
Mitäpä tuosta sitten muuta voi päätellä kuin että turhaakin turhempia tuollaiset karttaharjoitukset.
Voihan toki olla, että A Maunulan isänmaallis-realistiseen Nato-kantaan on vaikuttanut pitkäaikainen viranhoito isänmaallisella E-Pohjanmaalla.
Tuota Britannian konservatiivien suhtautumista EU:hun hieman väistelit keskittymällä pelkästään Thatcheriin. Kyllä Britannian konservatiivien valtavirta karsastaa nimen omaan EU:n idioottimaista bryrokratiaa ja liiallista puuttumista kansalliseen itsemääräämisoikeuteen.
Ei tavallisen brittikonservatiivin EU-kriittisyys perustu mihinkään yli-ihmiskäsitykseen.
>> Onko oikeistodemarille yksilön vai valtion hyvinvointi tärkeämpi?
olet 100% sossu. Enkä tarkoita pelkästään noita ns. asiakohtia.
Olet varmaan erityisen ylpeä, kun SDP kuuluu Sosialistiseen Internationaaliin?
Aina ei ole "kapitalismi" ollut demareiden suosiossa. Jostain luin joskus, että opetusministerinä toimiessaan Ulf Sunqist kielsi yliopistoja tekemästä tutkimusyhteistyötä yksityisten firmojen kanssa.
Eikä se VS-yhtiöiden kaato-operaatio (Lindblom, Koivisto) liioin anna oikein hyvää kuvaa demareiden kyvystä ymmärtää hyvinvointia noin niin kuin kokonaistaloudelliselta kannalta.
Vieläkös sosialisointi kuuluu SDP:n yhteiskunnallisten tavoitteiden listalle?
Ei siitä niin pitkä ole kun vielä kuului.
>>Vieläkös sosialisointi kuuluu SDP:n yhteiskunnallisten tavoitteiden listalle?
'SDP:n periaatteisiin ja käytännön toiminnan tavoitteisiin kuuluu rakentaa yhteiskunta, joka turvaa ihmisarvoisen elämän jokaiselle kansalaiselle. Se saavutetaan siten, että jokaiselle työkykyiselle on työtä, ja jokaisesta työstä on saatava palkkaa kylliksi hyvään elämään, ja myös työtä vaille jäävien elämänmahdollisuudet on turvattava. Näiden ohella ja lisäksi tulevat toimenpiteet kaikkien kansalaisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien turvaaminen koulutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sukupuolesta, varallisuudesta tai muusta asemasta riippumatta. '
-kenenkä selkänahasta nuo periaatteet otetaan?
>>kenenkä selkänahasta nuo periaatteet otetaan?
'Ne otetaan jokaisen mitä tahansa työtä tekevän tai miten tahansa tienaavan omasta selkänahasta ja se käytetään yhteiskunnan kaikkien toimintojen ylläpitämiseksi '
-ts. jos on työtä. Työnantajan selkänahka siis siirretään yleiseen jakeluun.
>> -ts. jos on työtä.> Työnantajan selkänahka siis siirretään yleiseen jakeluun.
Mietin tässä kumpaako mieluummin äänestäisin. Sauli Niinistö on niin sanottu sosiaalireformistinen kokoomuslainen kuten Jyrki Katainen. Harri Holkeri oli myös kokoomuksen vasenta siipeä sic. Olit unohtanut tämän ryhmittymän. Muuten olet asian ytimessä. Paavo Lipponen menee oikealta ohi Niinistöstä ! Herätteletkö vanhaa Honka liittoa henkiin. Itse olen syntymäkepulainen jonka mielestä Olli Rehn olisi ajat sitten pitänyt valita puheenjohtajaksi. Tämän maan hyvinvointi on luotu ns. maltillisen työväenliikkeen, mnaltillisen alkiolaisuuden ja em. sosiaalireformistesen oikeiston avulla.
tervepäinen mies tämä Keskustaporvari. Kapakan kalleinta viskiä vois yhdessä kilauttaa.
Kiva saada joskus myönteistäkin palautetta. Täällä tulee yleensä lunta tupaan.
kiitoksista.
Oman listaukseni (Mielipidepankki-nikillä) tärkein peruste oli puolueen suhtautuminen markkinatalousjärjestelmään. Tämä johtuu siitä, että pidän itse tätä perustetta ylivertaisena kaikkeen muuhun nykyaikaisissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Sotilaasliittokysymys ei kuulu mielestäni mitenkään tähän asiaan. EU-myönteisyyttä koskeva kohta on markkinatalousmyönteisyyden suhteen liitännäinen.
Markkinatalousmyönteisyyden vastinpari on suunnitelmatalousmyönteisyys. Tällä akselilla Kokoomus on mielestäni markkinatalousmyönteisin puolue ja niin ollen oikeistolaisin. Kommunistit, vasemmistoliittolaiset ja suurin osa keskustalaisista taas lukeutuu enemmän suunnitelmatalousmyönteisiin.
Oikeisto-vasemmisto -akselia voidaan tutkailla muillakin kriteereillä. Esim. nationalismi - yhteinen maailma tai Eurooppa -käsitteellä. Tässä voidaan toki nationalisteja, nurkkakuntaisia impivaaralaisia nimittää oikeistolaisiksi ja yhteisiin markkinoihin, vapaaseen liikkuvuuteen yms. uskovia vasemmistoksi. Reaalimaailmassa voidaan kuitenkin havaita, että tämänkaltainen asennoituminen on ainakin toistaiseksi jäämässä historiaan. Siksi on relevantimpaa puhua oikeistosta ja vasemmistosta markkinatalous-suunnitelmatalous -käsiteparilla. Markkintalouden kannattajia voi kutsua yleisnimellä liberaaleiksi ja suunnitelmatalouden kannattajia konservatiiveiksi, jotak voivat olla joko oikeistokonservatiiveja (nationalistispainotteiset) tai vasemmistokonservatisteja (saavutettuja etuja vaalivat tai markkintaloutta ideologisesti vastustavat). Viime mainituille konservatismileima ei ehkä ole kovin osuva.
EU-kriittinen ei ole sama asia kuin EU-vastaisuus, Tämä ruotsalaisryhmä ei ole EU-vastainen. En tarkkaan tunne, mihin he kritiikinsä kohdistavat, mutta myös EU:ta kannattavat voivat olla toki kriittisiä, jos EU esim. kallistuu periaatteitaan eli vapaata markkinataloutta vastaan. Itse pidän EU:n maatalouspolitiikkaa ihan p-eestä lähtöisin olevana, mutta muuten näen EU:n idean tavoiteltavana. Toivoisin, että EU voisi edistää alkuperäistä ideaansa markkintalouden esteiden poistamiseksi. Britannian konservatiivit ovat globaalia markkinataloutta vastaan eli siinä mielessä selkeästi vasemmistoa suhteessa markkinatalouteen (eli aiemmin nimeämiäni nationalistisia oikeistokonservatiiveja). Kaikki yrittäjät, jotka toimivat vasten markkinataloutta ovat luonnollisesti markkinatalousvastaisia (kuten monopolit, kartellit, subventoidut yritykset, suunnitelmataloudet).
Maunulan suhteen en ota kantaa, koska sotilaallisella liittoutumiskysymyksellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Se on oma ulottuvuutensa. Myös entiset sosialistivaltiot olivat sotilaallisesti liittoutuneita, mikä ei tee niistä ei-sosialistisia.
Olet eksyksissä sen vuoksi, että sotket ilmeisesti samaan asiaan toisiinsa kuulumattomia ulottuvuuksia tai sellaisia, jotka ovat toisetnsa johdannaisia. Kun tarkastelet pelkästään tällä markkinatalousmyönteisyys/suunnitelmatalousmyönteisyys -akselilla puoleuita, voit tehdä pääjaon. Erilaisia mausteita voi sitten panna sen jälkeen soppaan.
Sotilaallisen littoutumisen vastustaminen siksi, että sillä loukattaisi Venäjää, lienee keskustalaisittain vasemmistolainen perinne. Sotilailla lienee muita perusteluja.
Tukien vaatiminen yhdistää keskustan vasemmistoon, koska keskustalaisetkin haluavat "ottaa niiltä, joilla on ja antaa niille, joilla ei ole", eli peruste on selkeän sosiaalinen jopa sosialistinen. Yritystukien vaatiminen telakoille on taas puhdasta kapitalismin ahneutta kansainvälisten kartellien kilpailussa.
EU:iin voi suhtautua monbella tavalla kriittisesti. Britit ja Thatcher ovat tässä mielessa mielikuvissaan vanhan suurvallan United Kingdomin siirtomaavallan raunioilla eivätkä halua myöntää sitä EU:n kehitystä, jossa Great Britain olisikin vain tasavertainen osavaltio vaikkapa Suomen kanssa.
kepun EU-kritiikki lienee lähinnärinnastettavissa eskoseppäsiin ja vastaaviin vasemmistolaisiin, joiden lähtökohta on kaikessa se itsemääräämisen harhakuva, että kun ei mene mihinkään mukaan, niin on ihan itsenäinen.
Tekaisin eilen pyynnöstäsi käsitykseni mukaisen listan puolueittemme sijoittumisesta poliittiselle kartallemme. Hieman olin hätäinen. Kun nyt olen tarkastellut tuota listaani ja ajatellut asiaa paremmin, haluaisin sitä hieman muuttaa. Näin se mielestäni olisi oikeampi (käsittelen vain viittä suurinta puoluettamme):
- änkyräkepulaiset (tulonjakopolitiikan ja K-linjan kannattajat)
- vasemmistovihreät (hassilaiset)
- vasemmistoliittolaiset (siimesläiset)
- vasemmistodemarit (tuomiojalaiset)
- liberaalivihreät (soininvaaralaiset)
- liberaalikeskustalaiset (vanhaslaiset)
- oikeistodemarit (lipposlaiset)
- maltilliset kokoomuslaiset (puolueen valtavirta)
- keskustan äärimmäinen oikeisto
- kokoomuksen äärimmäinen oikeisto
Perussuomalaiset jätän jaottelun ulkopuolelle, kun niiden sijoittaminen vasemmisto-oikeistoakselille ei oikein onnistu. Ruotsalaisissa on kielipolitiikan ohella eniten lähinnä kokoomuslaisiin ja liberaalikepuihin verrattavia. Kristillisissä liene hieman samoin. Keskustan ja kokoomuksen äärimmäinen oikeisto on myös hieman hämärä käsite, mutta kyllä politiikan seuraaja ainakin eräitä ilmentymiä sellaisten olemassaolosta näkee ja voisi jopa nimetä näkyviä henkilöitäkin, kokoomuksessa ehkä keskustaa selvemmin.
Kolmen vasemmalla olevan ryhmän (änkyräkeput, vasemmistovihreät, vasemmistoliitto) jäsenissä on myös kommunisteja, jotka katsovat pystyvänsä vaikuttamaan näissä paremmin kuin tynkäpuolueessaan. Myös kaikkea muutosta vastustavia konservatiiveja on lähes kaikissa ryhmissä, jopa änkyräkepuissakin tietyissä asioissa. Liberaaleja on vain keskiryhmissä. Jos meillä todella muodostettaisiin oikea liberaalipuolue, vaikkapa sen tapainen kuin edistys ja kansanpuolue aikanaan olivat, niin sen kannattajiksi luonnollisimpia olisivat oikeistodemarit, liberaalikeskustalaiset ja maltilliset kokoomuslaiset. Lisäksi tuo puolue saisi kannattajia paljon ruotsalaisilta ja kenties myös kristillisistä, ehkä vihreistäkin.
Hupihommaahan tällaisten jaottelujen teko on enemmän kuin muuta, eikä tällaisella tietenkään ole mitään merkitystä, mutta ajatusleikkinä joskus ihan mukavaa, kuten oli nytkin!