oon itse muutama kuukausi sitten saanut esikoiseni. raskausaika ei ollut helpoimmasta päästä, pitkään kestänyttä pahoinvointia, hirveät liitos kivut ja kaiken kruunasi loppuvaiheessa raskausmyrkytys. en juuri koskaan valita mistään joten en raskaana ollessanikaan pahemmin valittanut (miehelle tietysti :D kavereille ei.) jos joku kysyi miten on sujunut saatoin vastata että hieman on ollut pahoinvointia mutta muuten hyvin.
nyt kaverini on raskaana n viikolla 20 ja hänellä on jo vaikka mitä vaivaa ja valittaa niistä.kauheat liitoskivut, maha on muka jo tukala ja valtava ym. nyt mua ottaa päähän kuunnella sen valituksia kun en koskaan itsekkään valittanut. toinen asia mikä ärsyttää on se ettei hän juurikaan kysele vauvastani tai miten meillä on mennyt vaan puhuu koko ajan raskaudestaan. jaksan kyllä jonkin verran kuunnella mutta ärsyttää kun olen juuri itse kokenut raskauden ja synnytyksen ym. ja sain sinä aikana kyllä puhua ihan tarpeeksi niistä asioista. olen ilmeisesti ainoa pienen vauvan äiti joka haluaisi myös puhua muistakin jutuista kun näkee kavereitaan :)
onko muille käynyt näin? miten ootte kestäneet? en halua hyvää ystävyyttä pilata tällä. ihmiset on erilaisia ja olenkin hänen ainoa kaveri jolla on lapsi joten toisaalta ymmärrettävää.
nyt kaverini on raskaana n viikolla 20 ja hänellä on jo vaikka mitä vaivaa ja valittaa niistä.kauheat liitoskivut, maha on muka jo tukala ja valtava ym. nyt mua ottaa päähän kuunnella sen valituksia kun en koskaan itsekkään valittanut. toinen asia mikä ärsyttää on se ettei hän juurikaan kysele vauvastani tai miten meillä on mennyt vaan puhuu koko ajan raskaudestaan. jaksan kyllä jonkin verran kuunnella mutta ärsyttää kun olen juuri itse kokenut raskauden ja synnytyksen ym. ja sain sinä aikana kyllä puhua ihan tarpeeksi niistä asioista. olen ilmeisesti ainoa pienen vauvan äiti joka haluaisi myös puhua muistakin jutuista kun näkee kavereitaan :)
onko muille käynyt näin? miten ootte kestäneet? en halua hyvää ystävyyttä pilata tällä. ihmiset on erilaisia ja olenkin hänen ainoa kaveri jolla on lapsi joten toisaalta ymmärrettävää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa!
Tavallaan ymmärrän sinua, mutta ymmärrän myös kaveriasi, joka on innoissaan raskaudestaan ja tulevasta lapsestaan. Siinä huumassa unohtaa helposti kaverin kuulumiset, joka tuntuu todella tympeältä, varsinkin kun itselläkin on onnellista aikaa kun on juuri saanut lapsen.
Sinun pitää alkaa itse hölöttämään lapsestasi kaverillesi, kun hänkin kerran hölöttää omasta lapsestaan ja raskaudestaan. Ja voit sanoa seur. kerralla kun paasaa raskauden oireistaan, että "jep, tuttu juttu, mulla oli kans" ja koittaa vaihtaa puheen aihetta. Kaikki tämä hienovaraisesti, eikä töykeästi!
Itselläni ei raskauden vaivoista kysellyt juuri kukaan :-) olen kaveripiirini ensimmäinen, jolla lapsi, eikä ketään kaveriani eritysemmin edes lapset kiinnosta. Tämä ei minua haitannut/haittaa, koska en olisi varmaan aiheesta jaksanut puhuakaan. Ihan tarpeeksi sai puhua miehen, äidin ja anopin kanssa :-)
Nyt kun minulla on lapsi, ja arki on sitä lapsiarkea koko ajan lähinnä, niin silloin kun pääsen aikuisten seuraan, niin haluan yleensä puhua muusta, kuin lapsista. Ja aikuista seuraa saankin niin miehestäni (jonka kanssa TIETENKIN myös lapsesta puhutaan) kuin kavereistani, jotka eivät edes lapsestani luultavasti haluakaan puhua.
Tiedän ton tunteen,mulla kans yks tuttu ketä ei meidän lapsi kiinnosta metrin vertaa,poika nyt 1,5v ja myös lapsemme serkku hänelle ihan yhden tekevä. Nyt hän on itse raskaana ja NIIN KIPEE JA RASKAANA JA PÄLÄPÄLÄ,etten jaksa kuunnella. En vaan rekisteröi näitä juttuja ja vältän hänen seuraa.