Olen jo monen vuoden ajan ollut ihastunut naiseen, jonka kanssa minulla oli pientä tapailua lyhyen aikaa ennen nykyistä suhdettani, mutta tilanne syystä jos toisesta ei edennyt pidemmälle.
Tapaan ihastua silloin tällöin pintapuolisesti joihinkin ihmisiin (kukapa ei), mutta unohdan ne nopeasti. Kuitenkin minulla on tämä yksi jäänyt kummittelemaan päähäni, joka aika ajoin ajatuksen tasolla vaivaa minua. Pahinta on se, että hän todennäköisesti on vielä minusta kiinnostunut.
Elän suht. onnellisessa suhteessa, mutta miten pystyisin unohtamaan tämän pitkäaikaisen ihastukseni? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Tapaan ihastua silloin tällöin pintapuolisesti joihinkin ihmisiin (kukapa ei), mutta unohdan ne nopeasti. Kuitenkin minulla on tämä yksi jäänyt kummittelemaan päähäni, joka aika ajoin ajatuksen tasolla vaivaa minua. Pahinta on se, että hän todennäköisesti on vielä minusta kiinnostunut.
Elän suht. onnellisessa suhteessa, mutta miten pystyisin unohtamaan tämän pitkäaikaisen ihastukseni? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä, vastaus siis viimeiseen lauseeseesi. Itse olen varattu nainen ja iskin silmäni eli ihastuin päättömästi erääseen nuoreen (?) mieheen muutama vuosi sitten. Jossain vaiheessa meillä oli lyhyt "juttu", ei mitään vakavampaa. Se kuitenkin jäi siihen lyhyeen tutustumiseen, syitä en jaksa tai viitsi tässä alkaa eritellä.
En ole unohtanut miestä. Näenkin häntä silloin tällöin, mutta se on nykyään pelkkää tervehtimistä/moikkailua. Olen edelleen suhteessa, joka toimiikin ihan ok. Tiesin jollain tasolla silloin, etten häntä unohda. Hän oli kuitenkin elämäni toinen mies, johon olen oikeasti ihastunut ja tuntenut olon hyväksi seurassaan. Sehän siinä inhottavinta onkin. Joitakin kertoja olen muutaman kyyneleen tirauttanut häntä ajatellessa ja katunut kun päästin käsistäni sellaisen tunteen minussa herättäneen miehen. Niin ja nykyään tämä mies on luultavasti varattu. Vielä en ole törmännyt häneen nainen kainalossa, mutta voi luoja että tiedän sen tuntuvan pahalta kun se tapahtuu.
Onko kyseinen nainen kertonut suoraan olevansa kiinnostunut edelleen vai millä perustein oletat hänen olevan? Näetkö häntä usein, niin että hän tavallaan pysyy varmemmin ajatuksissasi vai onko kuva hänestä piirtynyt verkkokalvoillesi pysyvästi?
kun sinulla ei ole ollut motivaatiota, halua tekoja eikä tilannetta tuon pidemmälle, ja kun niitä kaikkia on ollut toiseen suhteeseen enemmän ja pidemmälle, niin ei eikä kannata. Ihmisen teot puhuu puolestaan, ei se, mitä näennäisesti muka haluaisi. Se mitä tekee on se, mitä lopulta on halunnut, ja johon on oikeasti ja aidosti sen energiansa tavoitteensa ja tarkoituksensa ja toimintansa ja tunteensa nähnyt hyväksi pistää. Joten aivan turha kuvitella, että entinen suhde tai ihastus olisi ollut mitään erikoista. Se ei ole ollut eikä tule olemaankaan. Jos joku asia turhauttaa nykyisessä suhteessa, niin se ei ole ratkaisu, että alkaa kuvittelemaan, että jotkut vanhat ihastukset yhtäkkiä olisivat enempää kuin ovat koskaan olleetkaan, kun ne eivät ole milloinkaan olleet niin merkityksellisiä. Ja ei taida olla sinusta kiinnostunut, toiveajattelu ei kannata. Jos olet varattu ja turhautunut, niin sitä on itselleen turha selitellä, että joku olisi kiinnostunut, miksi edes olisikaan. Ei tapailu mitään tarkoita, varsinkaan kun olet pariutunut.
voe voe ku elämä ei uo noi yksoikosta! ku sinäki vielä elät nii sevviel oivallat!
On monia sattumuksia ja yhteyksiä, mistä voin päätellä hänen todennäköisesti olevan samalla aaltopituudella.
Ihmisen teot kuitenkaan eivät aina puhu puolestaan. Ei ihminen toimi läheskään aina rationaalisesti. Teot vaativat harkintaa, mutta joskus tunteiden vietävänä tämä rationaalinen ajattelu unohtuu tyystin.
Tuskin kyseessä olisikaan todellisuudessa ihanteellinen suhde, mutta tämä asia on vaivannut minua fantasiatasolla kovinkin pitkään, sillä eihän sitä tiedä mitä siitä olisi syntynyt, kun asiat jäivät aikoinaan kesken. Välillä olen unohtanut hänet pitkähköksi aikaa, mutta silti edelleen ajoittain tunnen vahvasti tietynlaista viehätystä häntä kohtaan.
Nykyinen partnerini oli vain nopeampi aikoinaan tekemään aloitteen suhteen aloittamiseksi, kuin tämä toinen. Tämä mahdollinen ideaalisuhde jäi siis vaivaamaan minua yhtenä elämänsuunnan vaihtoehtona, jonka lopputulosta en saa tuskin koskaan tietää.
Katsotaan nyt, että keksin muuta ajateltavaa. Ehkä tulen huomenna taas hetkeksi järkiini.
Voi olla sattumuksia ja muuta, mutta ne eivät ole silloinkaan jos olis ollut mahdollista, merkinneet. Miksi ne nyt muuttuisivat yhtään miksikään. Ei se aallonpituuskaan ole riittänyt ennenkään. Se ei tule riittämään. Varsinkaan sen jälkeen ei kannata kuvitella, jos on ensin jättänyt toisen taakseen, rakastunut toiseen, pistänyt suhteen pystyyn ja turhautuneena alkaa vonkua takaisin, niin ei se kovin kova meriitti aloittajalta ole.
Ei tunteiden osalta tarvi olla millään tavoin rationaalinen. Nimenomaan se kertoo niistä oikeista tunteista, ettei tee järkipäätöstä. Toisaalta joka päätös vaatii oman innokkuutensa ja panostuksensa, joten turha selitellä ettei ollut järkevä. Kenen luulet haluavan olla toisen kumppani siksi, että toinen on laskenut järkevyyksiä yhteen?
Ei siitä mitään olisi tullut, ei tullut silloinkaan ja kun halua ei ole, niin sitä ei tule. Kesken jääneet asiat eivät ole ennen vaivanneet, ne eivät ole pätkääkään estäneet rakastumasta toiseen ja suhteen aloitusta, joten vaikka kuvittelet niitä olevan, niin tuskin ne estäisivät sitä jonkun kolmannenkaan kohdalla. Eivät estäisi. Ei se "tietynlainen viehätys" paljon lämmitä, jos pitää olla tuollainen hätävaraihastus jota muka jemmataan jossain ajatusten pohjalla, jos uuden kanssa on kurat housussa. Sellaseks ei ala kukaan, joten noin loukkaavan ajatuksen voit unohtaa heti.
Ei sillä ole mitään merkitystä onko joku nopeampi kuin toinen tekemään aloitetta. Sinun päätöksiäsi ei ole tehnyt kukaan muu, eikä ole sinun tunteistasi vastuussa, vaikka koitat asian selittää toisin. Parempi onkin, että jos joku on mennäkseen vain muka siksi jonkun perään, että joku on nopea, senkun menköön. Silloin pitää mennäkin juoksujalkaa ,jos on niin hätä. Ei hullukaan jättäisi hyvää juttua kesken vain siksi, että joku toinen on nopeampi tekemään aloitetta. Joten voit tunnustaa aivan hyvin myös itsellesi, että olet halunnut näin ja nyt sitten saat selvitä sen tilanteen kanssa, mikä on. Siihen on kuitenkin turha sekoittaa muiden vastuuta siitä, että itse olet siihen pisteeseen päätynyt. Samoin sillä ei ole tekemistä minkään vanhojen nurkkaan heitettyjen turhuuksien kanssa. Ne eivät sillä muuksi muutu, että joku turhautuu. Lisäksi kuvittelet aika yksipuolisesti että sun tunteet tai kuvitelmat asiasta vaikuttaisi jotenkin. Tangoon tarvitaan kaks, ja eipä voi muita syyttää omista asioistaan. Kenenkään ei pidä olla sun huonon turhautuneen tilanteen korjaaja, vaikka sä sitä nyt kuvittelisit. Aika nolo ajatus luulla, että nyt pitäis jonkun entisen ihastuksen tulla korjaan sun jäljet tuollaisen jälkeen.
Voi luoja miten loistava vastine aloitukselle. Tuli oikein hyvä mieli.
Etkö sä itse osaa tehdä aloitetta naiselle, tumppu!
Minkä takia sussa ei ollut miestä tekemään edes aloitetta "ideaalisuhteellesi" ?
Tuollaiset unelmathan jatkuvat niillä joilla niihin on taipumusta, eli jotka eivät yritä mitään tosielämässä eikä haavekuva pääse koskaan murtumaan. Entäs, jos yrittäisit jotain tuon fantasiasi kanssa ja hän kohtelisikin sinua kuin pahainen pissis. Vaikka eihän hänen toki sellainen pitänyt olla, ainakaan juuri sun kanssa. Joskus tuntuu, että tuollaiset unissakävelijät ansaitsisivat konkreettisen herätyksen ja todella saisivat sellaisen kohteeltaan, jos olisi munaa yrittää.
Olet siis kaikki nämä vuodet odotellut, että nainen tekisi sinulle aloitteen? Koska hän ei sitä tehnyt ja nykyinen teki, olet sitte nykyisen kanssa? Hahhahhahaaa toivottavasti fantasiasi tykkää munattomuudesta sitten kanssa. Ja tykkäähän se, fantasiahan tykkää aina sinusta juuri sellaisena kuin sinä olet, toisin kuin vaikka sinä puolisostasi.
älä sano ei koskaan,elämä on taynnään yllätyksiä.sitten kun aika on,aika on.
Ootko sä ajatellu asiaa siltä kantilta, että sä oot ihastunut tavallaan tunteeseen, jonka sä koit ihastuksen kanssa tai niihin aikoina sun sen hetkistä elämän tilannetta. Eli sä et välttämättä ole varsinaisesti ihastunut ihmiseen vaan vain tunteeseen. Sillä jos sä olisit todella halunut tätä ihastusta tarpeeksi ja välittänyt hänestä ethän sä pirulauta olis päästänyt häntä menemään.
Jaa, että onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Onhan niitä. Ei se niin helposti lähde muistoista pois, vaikka kuinka lyhytaikaista se olis ollut. Kyl mäkin oon onnellinen nykyisen kumppanini kanssa.
Ehkä sun olis nyt hyväksyttävä asia, jos kerta oot joka tapauksessa onnellinen.
Olet oikeassa oo2***** , olen ehkä juuri ihastunutkin siihen tunteeseen, mutta päässäni se tunne merkitsee juuri sitä henkilöä.
Pari vastaajaa ehkä ymmärsi minut nyt väärin, mikä johtuu varmaankin siitä, etten osannut ilmaista itseäni oikein. En ole missään nimessä jättämässä nykyistä suhdettani tämän hätävaran takia. Aikomus on ollut vain fantasiatasolla päässäni. Välillä vaan tämä ihastus valtaa mieleni, yleensä yhdeksi päiväksi kerrallaan. Ratkaisuna tähän tilanteeseen, eli ihastuksen lopulliseen unohtamiseen, näkisin sen, että tyydyn odottamaan sitä tietoa kun tämä ihastukseni solmii parisuhteen jonkun toisen kanssa.
Pahinta tilanteessa on juuri se, kuten mainitsinkin, että kyseinen henkilö ei tietääkseni ole seurustellut oman suhteen aikanani (eli muutama vuosi), ja erittäin suurella todennäköisyydellä hän omaa vielä kiinnostuksen minuun. Tosin en tiedä missä määrin (ehkäkin mitättömästi). Muut ihastukset osaan siis unohtaa silmänräpäyksessä, vaikka tunne olisikin molemminpuolinen, mutta tämä kyseessä oleva nyt on jäänyt pidempiaikaiseksi ongelmaksi.
Mitä on mitätön kiinnostus? Sitä, että naisella on ihailijoita, joiden ihailussa paistatella ja sinä olet yksi niistä?
Anna ihmeessä sen rikkoa suhteesi niin saat itse kokea, että tyhjistä hekumoista ja fantasioista saattaakin jäädä luu käteen, vaikka piti olla niin molemminpuolista. Ehkä ansaitset juuri sen kokemuksen.
Mitä se sua liikuttaa onko nainen susta kiinnostunut vai ei? Olet valintasi tehnyt, elä sen mukaan. Ja mitä sen naisen parisuhdestatus sulle kuuluu. Vaikutat aika vitun ylimieliseltä.
sä kait näät tätä ´´ onglmaa` harvoin vai ?mites jos rupeisit tapaa useemmin häntä ?muuttuisko suhde kuumemmaksi ?mua jäi mietittään mikä toi yks päivä on,jolloin sä mietit häntä ?aikas lahjakasta ajatella yhden päivän,siirtää syrjään loppuvuodeks ja ottaa sit taas takas ajatuskiin yhdeks päiväks ?
Juu, näitä väärinymmärrettyjä toisten perään mankujia ja omasta suhteesta tilittäviä ressukoita on baarit täynnä. Raukkaparka turhautuneena suhteessaan elättelee toivoa hätävarasta, kun on oman avokin kanssa sukset ristissä. POiskaan ei lähdetä kunhan nyt fantasioidaan jotain mielikuvitussuhdetta sen sijaan, et tekis omasta suhteestaan ja elämästään yhtään parempaa. Varmaan vielä syyttää kumppania suhteen huonosta tilasta ja on just se tyyppi, joka sit itkee kännissä murheita toisille, että kun mua ei kukaan ymmärrä ja et mä oon aiiiiina rakastanut toista ja et mä en voi lähteäkään, koska kuka mun pyykit pesis muuten ja äitikään ei sitä tee. Jotenkin tuollaiset ihmiset on ansainnutkin tuon tilanteen. Eikä toisten suhteet tai suhteiden solmimiset vois vähempää muille kuulua ja turha nousta se kusi päähän, että tollasta käytöstä pitäis vielä jotenkin ihaillakin.
Mitätön kiinnostus voi osua aika lähelle. Mitä herran tähden kukaan näkee tyypissä, joka lemppaa ensin vanhan suhteen, pykäsee uuden pystyyn ja alkaa mankua takaisin? Aloittaja luulee varmaan, että sehän se hienoa on.
Jos aloittaja on moniamorinen vai mikä se nimeltään on, onhan mies aina mies, muslimeillakin mihillä haaremit joka jätkällä. Kateeksi käy jos nyt edes yhden muijan löytäisi ja saisi pidettyä, vai muutanko kohta muihin maihin. prkle
Ainahan jotkut on sellaisia, että kun ei jotain saa, jää seuraamaan sen parisuhdestatuksia ja kuvittelemaan, että sekin on melko kiinnostunut, tai ainakin mitättömästi.
Jos toinen on oikeasti kiinnostunut, kimppuun vaan - ilmeisesti ei pojalla rahkeet ja lahkeet riitä kuitenkaan.
Naisena vastaan, että olen varattuna, onnellisessa liitossa pitkään ihastunut toiseen ihmiseen. Vuosia. Eikä se lähde pois kulumallakaan näköjään. Tunne oli niin vahva että sekoitti koko elämän, ajatusten kulun, järjen. Se tunne piti päänsä muutaman vuoden, kunnes laantui. Nyt tapaamme harvemmin mutta aina se kutkuttaa vatsan pohjassa, katseissa on oma merkitys, sanoissa tietty painoarvo, joka kertoo omaa tarinaansa. Vastaavanlaista tunnetta en ole tuntenut oikeasti koskaan, Tiedän tämän jäävän "minuun" iäti, ei tälläistä vaikutusta pyyhitä pois millään.
Tiedän vastapuolen tuntevan samoin, ollaan oltu puheissa tästä, tekemissä eli tietoni perustuu faktaan. Elämä vaan on tämmöstä, aina ei saa sitä mita haluaa, aika tekee tepposensa ja nyt vain ei ollut meidän aika. Ehkä toistakymmentä vuotta aiemmin olisimme voineet lähteä yhtä matkaa muttei enää.
Tuskin unohdat koskaan. Sellaisia, mitkä jäävät ideaalitasolle ja mitä mielellään idealisoidaan lisää, eivät unohdu. Ehkä ihminen tarvitsee sellaisia fantasioita kuvitellusta elämänsuunnan vaihtoehdoista, joihin voit aina palata, kun taivaskin on marraskuisen harmaa... eikä mielikuvista tehty.
Jep, en siis ole missään nimessä jättämässä nykyistä rakastani. Mietin vain miten saisi unohdettua tuon vanhan ihastuksen, joka mielessäni silloin tällöin pyörii (onneksi kuitenkin suht harvoin).
Tilannetta en kutsuisi edes ongelmaksi, sillä vaivaava asia on kuitenkin pieni, mutta kun se valtaa mielen, niin hetken aikaa kaikki on erilaista. No, oli hyvä hieman purkaa tuntojaan täällä : )
Minulla ei ole samankaltaista kokemusta siksi, etten pystyisi sitoutumaan johonkuhun niin kauan, kun joku muu olisi ykkönen. Jos aika tai muut tapahtumat laimentaisivat tunteita ykköseen siten, ettei olisi taas mitään ei ketään... olisi seuraava ihastus mahdollinen ja se ihminen olisi ykkössijalla. Second bestin kanssa en haluaisi enkä voisi seurustella, pettäisin sekä itseäni että häntä.
kiva :)