polvet paukkuu....

Moi,

Polvinivelen kondromalasia , eli rustontonpehmentymä ei ole harvinainen vaiva. Meitä muitakin kondromalasian parissa kuntoutuvia on täällä -> http://www.niveltieto.net/nivelklubi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl?board=NiriPolvi .

moi. ja kiitoksia vastauksesta.pitää käydä tuolla vähän katselemassa muiden juttuja. se mua tässä vaan häiritsee,kun ei otettu röntgen kuvia eikä mitään veri kokeita.aattelin vaan,että jos niissä olisi jotain näkynyt.näkyykö tämä vaiva noista?kysyin,että voisiko niissä olla kalkkia,mutta meinas että ei.tosiaan noin 2 viikkoa on nyt polvet ollu kipeät,ja viime viikonloppuna otin päivässä 3 kertaa 600 buranaa,mutta ei auttanut.eikä tunnu nyt nämäkään tulehdus kipu lääkkeetkään auttavan,joita määräsi ( ketesse 25mg ).vasen polvi on ihan vähän vaan turvoksissa.ei edelleenkään pysty kovin helposti menemään kyykkyyn.tuntuu polvien päällä/ sivuilla sellainen kiristävä tunne.töissä oli aluksi helpompi olla seisaaltaan,mutta aikansa kun seisoi,niin tuntui jomotusta polven päällä.kun taas istuu,jalat vähän koukussa,niin hetken päästä pitää niitä suoristaa,kun tuntuu,että menee lukkoon.voi olla,että maanantaina menen uudestaan lääkäriin.puhui,että laittaa siihen sitten jonkun piikin..?ei ole kivaa tämä.onko tämä nyt sitten koko elämän tämä vaiva?auttaisiko joku jumppa tähän?

Röntgenissä näkyy nivelraon madaltuminen kun rustopinta ohenee, itse kondromalasia ei näy noissa kokeissa. Hyvä ortopedi pystyy kondromalasian diagnoosin tekemään käsipelillä.

Moikka! Viesti pisti silmääni ja oli pakko vastata.
Itse olen parikymppinen naisihminen ja kärsinyt kyseisestä vaivasta viimeiset kuusi vuotta. Omalla kohdallani tilanne on mennyt niin pahaksi, että toinen polvi kerran tähystetty ja siinä kondromalasia todettu ensimmäisen kerran. Leikkaus hetkeksi auttoi, siinä siis siivottiin lumpion pohjaa ja sitä väliä ylimääräisistä palasista.
Tämä tehtiin vuonna 2008. Nyt olen odottamassa uusintaleikkaukseen, sillä vointini on huonontunut jälleen. Kuitenkin itselläni tuon paukkumisen lisäksi on valtavat kivut, ja kaikissa muissakin nivelissä vaivaa. Olen lääkäreillä monen vuoden ajan juossut kyynärsauvojen kanssa koska ilman niitä en juuri pärjää enää. Minulla on jo kolme diagnoosia, pehmytkudosreumasta kondromalasiaan ja takaisin, mutta silti sitä ratkaisevaa diagnoosia odotellaan edelleen. Ennen sitä olen käynyt kuntoutuksessa, se on hieman auttanut jalkojen asentoihin ja muihin ongelmiin mutta kipua ja lonksumista se ei ole vienyt. Itsellänikin tosiaan toinen polvi jatkuvasti enemmän tai vähemmän turvoksissa ja ojentumisvajautta on.
Kuntoutuksen myötä sain järeän polvituen jonka avulla olen päässyt kepeistä eroon. Tuo piikki laitettiin myös minulle, ei auttanut yhtään, oli triplasti pahempi, mutta johtunee edellisestä leikkauksesta jonka jäljiltä edelleen kivulias. Toivottavasti se sinulla auttaa, sen nimittäin pitäisi. Oma luottoni siihen on jo mennyt, mutta kokeilematta ei tiedä. Se on yksilöllistä.
Itse odotan sitä, että saisin mahdollisuuden tekoniveleen, jota minulle on jo vähän lupailtu. se on siis ilmeisesti vihoviimeinen ratkaisu kondromalasiassa, joten toivoa on!
Ennen kaikkea tarvitset nyt kärsivällisyyttä, koska tämä on hyyyyvin pitkäaikainen vaiva, vaikka lievemmissä tapauksissa kuin omassani oireita pystytään helpottamaan. Siihen auttaa liikunta. Pyöräily ja vesiliikunta ja kävely hissukseen. Itse näistä pystyn tekemään tuota vesiliikuntaa parhaiten, sitä suosittelen. Ja eritoten lihasjumppaa ja vahvistusta.

Niin ja lääkkeistä. Itse käytän jonkin verran kipulääkkeitä myös tämän reumadiagnoosin takia, mutta suosittelen panadol fortea, se on tehokas eikä käy vatsan päälle niinkuin tuo burana. ja panacod on hyvä. reseptillä näitä sitten vaan.

Onnea prosessiisi, toivottavasti näistä oli jotain hyötyä. Koko elämää et välttämättä joudu kärsimään, riippuu tietenkin vaivan laajuudesta. oireita saa kyllä helpotettua, ei elämänikään kovin kamalaa ole kun osaan miettiä valoisia puolia. huonomminkin vois olla! :) kivaa se ei ole, mutta hyvällä tukiverkostolla ja elämänasenteella pärjää pitkälle!

Minä olen 12v. tyttö jolla on kasvukipuja. Tai niin ainakin väitetään. Olen käynyt lääkärissä, ja on aina sanottu, että on kasvukipuja. Minulla on todettu yliliikkuvat nivelsiteet. Viikossa on n. 2 kertaa jalat kipeät. Nyt, kun kirjoitan tätä viestiä, jalkani ovat kipeät. Monesti, kun jalat ovat kipeät, olen itkenyt ja hakenut särkylääkkeen. Äitini sanoi, että jos tätä vauhtia syön särkylääkkeitä, ne eivät auto kohta ollenkaan! Ja myönnetääm, minä kärsin jalkojeni takia. Jalkani eivät ole vain illalla kipeät, vaan päivälläkin on saattanut tulla. Joskus, liikuntatunnin jälkeen, jalkani ovat olleet kipeät. Pystyn kävelemään siten, että jalkapohjani ovat kääntyneet sisään päin, ja minua ei ota se yhtään kipeää.
Tiedän, olen oikea outolintu, ja haluaisin vaihtaa jalkani, ei-yliliikkuviin ja ei-kasvukipuisiin.