syntymäpäivä

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ei ystäviä eikä vanhempia tukemassa. Oletko harkinnut kirjeystävää tai jokin työ esim lastentarhanopettaja tai joku muu missä saisit paljon, paljon huomiota! Tsemppiä! PS. Soita sisarellesi ja pyydä häntä vaikka kahville. Ja se avomies...... UNOHTI????!!!!!?????!!!! Onpa siinä miestä kerrakseen.

Mukavaa syntymäpäivän iltaa..huomenna päivä on taas uusi.
synttäreitä tulee ja menee,älä välitä.

Jos asia vaivaa mieltäsi,kerro se niille,jotka sen unohtivat...

ONNEA VAIN NÄIN JÄLKIKÄTEEN!!!
Kaikki tasavuotiseni ja muutkin lähes 30v yhteiselon aikana ovat olleet yksinoloa/unohdusta siippani ja vähän muidenkin puolelta. Ainoa, joka on muistanut, on aina ollut oma rakas poikani!!

"Kun tulemme vanhoiksi,
aika ympäröi meidät ihmisillä
jotka rakastavat meitä,
eikä niillä joita me rakastamme."

Minä täytin vuosia sitten 17 vuotta asuin ja tein töitä lapsuuskodissani. Koko päivän odotin että joku muistaisi tai huomaisi.
Aina kun joku kutsui nimeltä iloitsin nyt hän muisti. Päivä meni kukaan ei huomannut tai muistannut. Olin sen syntymäpäivän iltana todella surullinen. Illalla itkin nukumaan mennessä, sisko jonka kanssa jaoimme huoneen; kysyi mikä on? sanoin syntymäpäivästä ja kuinka odotin jonkun muistavan. Sisko oli huomannut, että olin kokopäivän ollut iloinen.
Itse olen huomannut ja muistannut kaikkien nimi päivät ja syntymäpäivät.
Muut oli sitä mieltä että niuhotan Minun olisi pitännyt sanoa heille!?
Älä sure, tästä eteenpäin pidä huolta siitä että muut muistavat.

Sorry,
olen unohtanut aina *noloa*. En tarkoita sillä pahaa mutta minä tuskin muistan omaanikaan. En odota koskaan muistamista mutta myönnetään.. aika usein olette muistaneet.

hmmm.. toisille se on voi olla tärkeää. Tietää että merkitsee jollekin jotakin. Minä yllätän mieluummin muuloin kuin merkki- ja juhlapäivinä.

Minun mies ei muista minun syntymäpäivää eikä meidän hääpäivää. Ei se koskaan ole häirinnyt minua. Minä... vaan olen erillainen. Anteeksi :(

Onneksi olkoon! Jos yhtään helpottaa voin kertoa, että nyt kun olen itse jo 47vee, niin tuo on tapahtunut mulle jo muutamia kertoja. Sitä kukaan ei halua tahallaan tehdä lapsilleen, kumppanilleen, sukulaisilleen jne.
Niin vaan tapahtuu. Kaikilla on ihan oikeestikin jotain esteitä tai unohdus vaan käy ja yhteydenotot jää pieniksi, mutta usko pois he kyllä ajattelevat sua ja ikävöivät useimmin kuin ottavat yhteyttä. Vanhempasi voivat ajatella että sinulla on niin paljon muuta tekemistä ja antavat sinulle tilaa.

Olen eronnut 9 vuotta sitten ja elän uudessa parisuhteessa. Omat lapseni unohtivat viime vuonna äitienpäiväni, vaikka muuten pitävät yhteyttä ja haluavat viettää aikaa kanssani. Tyttäreni onnitteli viikkoa aikaisemmin kiireittensä vuoksi. He ovat 22v. ja 15 v. Syntymäpäiväni unohtuu useimmin nuoremmalta, joka on poika. Ex-mieheni ei muistanut koskaan mitään. Lapset muistuttivat. Määrätyt ystävät soittavat ja onnittelevat aina. Jotkut eivät muista koskaan syntymäpäiviä. Äitini muisti aina...isäni joka vielä elää ei tiedä edes milloin olen syntynyt.
Lämmintä kesää sinulle !

Joo, tiiän että vähän myöhässä, mutta... Älä välitä. Paljon onnea! :)