Puhuttiin tässä miehen kanssa tulevaisuudesta ja mm. raskauden kertomisesta muille. Itse haluaisin pitää raskauden salassa sukulaisilta ja muilta asiaan kuulumattomilta tiettyyn pisteeseen asti. Haluaisin kertoa suht aikaisessa vaiheessa vanhemmilleni ja sisarilleni(he ovat ainoat ihmiset jotka tukea voisivat minulle antaa, koska minulla ei ole läheisiä ystäviä), sekä tiedän, että he osaavat pitää salaisuuden. Mutta en mieheni vanhemmille. Syy tähän on anopissani. Hän ei vain osaa pitää suutansa kiinni vaikka kielletään. Mieheni ei ymmärrä tuota kantaani, että miksi hänen äidilleen ei voi kertoa ja miksi en halua raskautta paljastaa kaikille sukulaisille.
Sama pätee siihen, että en välttämättä halua anopille välittää tietoa esim. raskausajan tapahtumista. Ja pelkään, että nämäkin asiat menee sukulaisille myös siinä tapauksessa, jos hänelle kerrotaan asioista. Hänellä on myös tapana kysyä, jos ei kerrota.
En siis oikein tiedä mitä pitäisi asian kanssa edetä.
Sama pätee siihen, että en välttämättä halua anopille välittää tietoa esim. raskausajan tapahtumista. Ja pelkään, että nämäkin asiat menee sukulaisille myös siinä tapauksessa, jos hänelle kerrotaan asioista. Hänellä on myös tapana kysyä, jos ei kerrota.
En siis oikein tiedä mitä pitäisi asian kanssa edetä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi! Itse ottaisin sen kannan että joko kerrotaan kaikille tai sitten ei kenellekkään. Suomalaiset ovat kovia juoruilemaan. Itse jos sen plussan loppuviikosta saan, niin asia pidetään salassa kaikilta ainakin 12 raskausviikolle asti. en halua kertoa kaikille suru-uutista mikäli sellainen tulee. Jos joku epäilee raskauttani niin aijon sen kieltää. Olen valmiiksi jo kieltäytynyt pikkujoulukutsuista mitä minulle on tarjottu vaikken edes vielä tiedä olenko raskaana. Näin on helpompi elää. Ne joille satut valehtelemaan raskaudestasi jos sattuvat sitä kysymään, niin varmaan ymmärtävät miksi niin teit.
No se on hieman epäreilua jos sinun äidille voitte kertoa mutta ette miehen äidille vaikka mies haluaisi.
Unohdin vielä mainita, että äitini on terveydenhuollon ammattilainen, joten siinäkin on yksi syy miksi haluan äidilleni kertoa. Voin häneltä saada neuvoja.
Suomessa on erittäin toimiva neuvolajärjestelmä, josta voi kysyä neuvoa terveydenhuollon ammattilaisilta. Varmasti toivoit, että saisit täältä tukea ajatuksillesi, mutta pakko minunkin on sanoa, että ymmärrän hyvin miehesi kannan. Hänen vanhempansa ovat ihan yhtä lailla tulevia isovanhempia, eikä ole reilua asettaa heitä epätasa-arvoiseen asemaan verrattuna sinun vanhempiisi. Lapsi on sinun ja miehesi, ei sinun ja äitisi. Miehesi varmasti haluaa tukea sinua, enkä ihan ymmärräkään, mihin aikuinen ihmimen tarvitsee äitinsä tukea niin paljon, ettei alkuraskautta selviä ilman sitä. Vaikket pidäkään anopistasi, niin yritä edes kohdella häntä reilusti ja muistaa, että hän on varmasti miehellesi tärkeä ihminen.
Ei minulla muuten olisi miehen vanhemmille kertomista vastaan, mutta se sukulaisille lörpöttely pilaa asian. Jos anoppi osaisi pitää salaisuuden, kun kielletään niin sitten kyllä.
Itse näen asian niin, että jos ihminen ei osoita luottamusta, niin silloin voidaan kohdella epätasa-arvoisesti. Harmittaa miehen isän puolesta, koska hän on aivan loistava persoona. Mieheni äiti on hyvin itsekeskeinen ja suulas, joten jos yksikään asia liittyy häneen jotenkin niin se kerrotaan oikeastaan kenelle tahansa. Itse olen kuunnellut hänen juttujansa aamuripuleista lähtien, hyvä jos ei koostumusta kerro. Ja on miehenikin sanonut, että ei hän välttämättä pitäis äitiinsä yhteyttä, jos hänellä ei olisi isää.
voi olla läheinen vanhemmilleen ja haluta heti kertoa raskaudesta.Itse ainakin kerroin heti äidilleni,eipä tarvinnut toisen ihmetellä miksi olen rättiväsynyt ja huonovointinen.
Toki voi, mutta sitten pitäisi myös suoda se sama mahdollisuus kumppanille; aikuisia jos ollaan.
En tarkoittanutkaan ettei toinen saisi kertoa.Enkä ymmärrä mikä ongelma sekään olisi jos anoppi asiaa juoruisi,onko se sitten maailman kamalin asia jos raskaudesta tiedetään..
Mieskin voi haluta kertoa äidilleen. Ainakin meillä mies kertoi aivan innoissaan raskaudesta omalle äidilleen, eikä tulisi mieleenkään kieltää sitä häneltä.
Mies voi myös haluta jakaa raskausaikaa koskevia ajatuksiaan vanhempiensa kanssa ja haluta heiltä tukea. Olen myös sitä mieltä, että joko kerrotte molemmille isovanhemmille tai sitten ette vielä kenellekään.
me ei jaksettu tai saatu aikaseksi kertoa tästä toisesta kun joskus 17 rv:llä, ja molempien vanhemmille ja sisaruksille kerrottiin samoihin aikoihin. Mun mielestä miehelläkin on oikeus jakaa tuleva isyytensä omien vanhempiensa kanssa. Tosin ilmoitettiin epämääräisesti laskettua aikaa (loppukuusta) seuraavan kuukauden synnytyksen ajankohdaksi, ja kerroin että en aiokkaan tälläkertaa kertoa tarkkaa laskettua aikaa taikka päivittää raskausviikkoja kenellekkään. Riitti edelliskerralla kun meni 2vkoo yli. Sanoin vain että ei mekään tiedetä sitä päivä milloin se syntyy. Enkä edes itse tiedä aina millä viikollla olen, en oo jotenkin enää niin tarkka siitä. Anoppi kyllä on muistanut kysellä uusiks missä mennään mutta toistan sen mitä oon aiemminkin todennut. Samoin en jaksa kertoa yksityiskohtaisia juttuja raskauden kulusta. Toivottavasti en lipsauta vahingossa sitä sukupuolta, vaikka sekin ultrassa selvisi. Sitä sukupuoltakin jankattiin viimeksi ihan kyllästymiseen asti, ja sen synnyttyä alkoi sitten nimen jankkaus ja utelu.. Enkä missään nimessä näyttäisi tai edes jättäisi näkyville lojumaan äitiyskorttiani. Mitä mun terveydentilani yksityiskohdat muille sukulaisille kuuluu? Ja jotenkin mua aina ällöttää tai tuntuu kurjalta niiden muiden puolesta joiden terveysjuttuja tai synnytyskertomuksia kerrotaan kolmansille puolille ja tutun tutuille.
Itse en siis kerro mitään yksityiskohtia (kuten sokerirasituksen ja kotimittausten tuloksia, en halua leimautua no nyt se läski on diabeetikkokin -uutiseksi anopin ystävätärten kesken..) saati painonnousuja.. Mun paino ei muutenkaan kuulu hänelle taikka muillekkaan. Tiedän muutenkin hänen värittävän muiden tarinoita aina vähän lisää. Vastailen ihan suht ystävällisesti ympäripyöreitä kuulumisista. Ja onneksi molemmat raskaudet on menny ihan normielämänä. Ja muutenkin ymmärrän ap:n halun pitää asiat omanaan. se on jopa ihan normaalia raskauden aikana että kääntyy sisäänpäin eikä halua leuhottaa asioitaan maailmalle. Vaikka kaippa sekin on vähän luonnekysymys. Hyvä niin jos joillain on hyvät välit ja henkilökemiat kaikkien perheenjäsenten kanssa, ja voi kokea välit läheisiksi ja jakaa yksityskohdatkin. minä en, ainakaan anoppini.
Ymmärrän aivan täysin kantasi! Minun mieheni on onneksi kanssani samaa mieltä, että ei kerrota hänen vanhemmilleen vielä, koska hekin kertoisivat kaikille mahdollisille, KOSKA olisivat ylpeitä. Me taas tahdomme että asia on salainen vielä 5 vkon ajan. Olen kyllä miehelleni sanonut että voi vanhemmilleen kertoa sitten kun tahtoo, mutta ymmärtää itsekin seuraukset.
Mutta sitten taas toisaalta, olin töissä aivan normaalisti eräänä päivänä ja mielestäni en ole mitenkään muuttunut jne, mutta eräs keittäjä katsoi minua vähän aikaa ja sanoi että olen raskaana ja että laskettu aika olisi heinäkuussa. Ei ole mitenkään mahdollista että hän olisi kuullut sen jostain. Äitini kertoi että toiset vain näkevät. Vaikeita juttuja.
vaikka onkin vanha ketju, niin ajattelin kirjoittaa tänne. Olen läpeeni kyllästynyt jokaisen sukulaisen ja ei sukulaiset tivailuihin meidän lisääntymisestä, joten olen päättänyt pitää raskauden niin pitkään salassa kuin mahdollista. Oma perheeni asuu pitemmän matkan päässä, joten olen ajatellut tehdä niin että käyn siellä pyörähtää siinä vaiheessa kun vatsaa ei vielä erota kunnolla ja sitten seuraavan kerran menen vasta sitten kun lapsi on syntynyt. Todennäköisesti teen muutaman kerran niin, että ilmoitan että olen tulossa mutta "perun" sitten tulemisen sairasteluun vedoten, en usko että heille tulee pakottavaa tarvetta tulla meillä piipahtamaan jonkun puolen vuoden aikana. En todellakaan jaksa mitään lässyttämistä "voi kuinka kivaa kun teille tulee lapsi" ja sitten jotain vatsan klähmimistä. Miehen suku asuu lähempänä, joten todennäköisesti heille asia tulee paljastumaan, jos en sitten pysty junailemaan itseäni ulkopuolelle heidän näkemisistään:D
Taidan olla hieman outo:D Mutta vituttaa vaan niin järjettömän paljon oman äitin ja siskon tivaamiset meidän raskaussuunniteluista, vittuako se heille kuuluu tehdäänkö lapsia vai ei.