Mikä teitä vie eteenpäin elämässä tän kaiken paskan keskellä? Mistä löydätte voimaa ja ilonaiheita että selviää taas seuraavaan päivään, viikkoon, kuukauteen? Itse en tällä hetkellä keksi/löydä mitään asiaa mikä minua veisi huomiseen.
Tuntuu että kaikki ne asiat minkä voimalla ennen jaksoi ei enää tunnu miltään. Juu olen masentunut, ollut jo pitkään ja taas ensi viikolla lääkäriin, siitäkään ei tunnu olevan mitään hyötyä. Vielä syömishäiriö päälle niin johan on taas kestäminen. Saan valituksia syömättömyydestäni, se ei todellakaan kohenna oloa vaikka todellakin tiedän että syödä pitäisi mutta kun se ei vaan onnistu, sitä ei tunnu kukaan tajuavan.
Kertokaa millä ajatuksilla jaksatte huomiseen?
Mitä keinoja olette huomanneet hyväksi?
Mä olen jo melkein pohjalla.
Tuntuu että kaikki ne asiat minkä voimalla ennen jaksoi ei enää tunnu miltään. Juu olen masentunut, ollut jo pitkään ja taas ensi viikolla lääkäriin, siitäkään ei tunnu olevan mitään hyötyä. Vielä syömishäiriö päälle niin johan on taas kestäminen. Saan valituksia syömättömyydestäni, se ei todellakaan kohenna oloa vaikka todellakin tiedän että syödä pitäisi mutta kun se ei vaan onnistu, sitä ei tunnu kukaan tajuavan.
Kertokaa millä ajatuksilla jaksatte huomiseen?
Mitä keinoja olette huomanneet hyväksi?
Mä olen jo melkein pohjalla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihan vaan raahautumalla päivästä toiseen ja jotenkin sinnittelemällä, tekemällä vain pakolliset asiat. Se on paha jos ei ruokaa saa enää alas, sit vaan vitamiinit käyttöön ja nestedieetti.
Rakkaus. Vaikka menetinkin ihmisen rinnaltani, tiedän että hän rakastaa minua ja toivoo, että olisin onnellinen. Kuulostaa typerälle, tiedän, mutta se antaa myös toivoa. Minä tiedän, että voin saada paremman elämän joskus. Se pitää taistelemassa, vaikka välillä tuntuu, etten jaksaisi enää yrittää. Se, että joskus olisi parempaa, ei kuitenkaan nimittäin tarkoita, etteikö sekin voisi kadota kuten kaikki mitä minulla on ollut aiemmin on kadonnut. Mutta tiedän olevani onnekas, kun voin sentään uskoa haaveideni olevan mahdollisia.
Yritän myös löytää pieniä ilonaiheita elämästä. Kuten sen, että syön joka päivä sipsejä tai katson jonkun hyvän elokuvan niin monta kertaa uudestaan, kunnes osaan sen ulkoa. Olen oppinut nauttimaan siitäkin, että jos en vain jaksa, niin saan jäädä aamulla sänkyyn. Ei joka päivä tarvitse taistella, kunhan pysyy hengissä. Ei tällainen elämä ole kovin hyvää, mutta ainakin se on olemista.
Ootko kokeilllu meditointia? Joillekki siitä on apua,mulle tuli ainaki hetkeks parempi mieli mut mun adhd estää mua keskittymästä melkeen joka kerta.
Psilosybiini pitoiset sienet on mun mielestä paras lääke masennukseen,itse otin tässä syksyllä suht vahvan annoksen suippumadonlakkeja ja masennus hävis aika pitkäks aikaa ja olo oli tosi hyvä mutta kun nää on suomessa laittomia niin en voi kehottaa sua rikollisuuteen mutta jos huvittaa niin kokeile,kannattaa kuitenki perehtyy asiaan kunnolla jos meinaat kokeilla,ei oo todellakaan kivaa ku masentaa ja ahdistaa kokoajan.
Tässä linkki jossa on enemmän tietoa
http://www.tohtori.fi/?page=7236802&id=9174424
Ja ne turhat negatiiviset kommentit voi sitte jättää kirjottamasta,mä puhun vaa kokemuksesta mistä oli mulle paljon apua.
Usko Jumalaan, vapaaehtoistyö ja auttaminen tuo voimaan ja mielekkyyttä elämään. Ilman uskoa, en varmaan eläisi: en ole nykyään ollut masentunut enää aikoihin. Tunnen kyllä uskovaisia jotka ovat masentuneita. Juuri uskon voimalla he jaksavat sinnitelllä elämässään kiinni.
En itse ole uskovainen, mutta tähän kyllä uskon. Olen silti sitä mieltä, että jos ei ole valmiiksi uskovainen, niin apua ei kannata lähteä etsimään jumalasta.
Kaikki on yksilöllistä,mikä auttaa sua ei välttämättä auta mua. En usko että kyse on jumalasta tai uskosta,pään sisällä se kaikki tapahtuu,tahdonvoimallaki jotkut on päässy masennuksesta.
Mä oon päässy käymään helluntailaisten leireillä ja voin sanoo et ne on ihan hulluja! Jumala on jumala eikä siitä pidä seota tolleen,ihan ku joku lahko tai jtn...
Miksi ei kannattaisi. Kyllä voi rukoilla ja hapuilla "yläkertaan epäuskoisellakin tavalla". Ei tarvitse olla valmiiksi uskovainen. Samoin ei kannattaa toivoa parempaan huomiseen, jopa iloiseen sellaiseen, vaikka tuntuu, että seinä on edessä. Se ongelma on masentuneella, että hän ei kerta kaikkiaan enää usko parempaan mahdollisuuteen, ei ole toiveita, odotuksia. Ei uskoa että elämä voi yllättää myöneiselläkin tavalla.
Mä oon koko elämäni uskonu jumalaan mutta en ole ns "uskossa" eikä se ole koskaan poistanu mun masennusta vaikka olen kuinka rukoillu.
Toi vapaaehtostyö ja toisten auttaminen sensijaa auttaa varmasti masennukseen,mulla tulee ainaki tosi hyvä mieli joka kerta ku autan jotain toista. Se on musta tärkeetä et auttaa toisia asiassa ku asiassa.
Eihän tuossa puhuttu siitä, mikä auttaisi masennuksessa vaan siitä, mikä auttaa jaksamaan. Tunnen itse henkilökohtaisesti ihmisen, joka on ollut masentunut jo viitisen vuotta, mutta usko on asia, joka saa jaksamaan aina silloin, kun kaikki muu romahtaa. Hän ei usko, että jumala poistaisi masennusta, mutta saa voimaa taistella ajattelemalla, että joku välittää. Vaikka se olisi valehtelemista itselleen, niin mitä väliä, jos siitä saa voimaa yrittää parantua?
Aloittaja kysyy "Mikä teitä vie eteenpäin elämässä tän kaiken keskellä? Mistä löydätte voimaa ja ilonaiheita että selviää taas seuraavaan päivään, viikkoon, kuukauteen? Itse en tällä hetkellä keksi/löydä mitään asiaa mikä minua veisi huomiseen."
Minua vie eteenpäin usko Jumalan rakkauteen ja Jeesuksen ylösnousemusvoiman todellisuuteen, ihan sen kokemiseen. Täällä eläminen on raskasta, kaikilla ihmisillä, vuorotellen. Mua auttaa se, että saan odottaa ihankaikkista elämää Herrani luona sitten, kun olen kuollut, kyllä ! , jaksan sinne asti. Siellä toisessa olomuodossa tiedän rakkauden olevan täydellistä ja aina läsnä sekä minä saan olla ihan kokonaan vaivoistani, kuten krooninen masennus-ahdistusoireisto ja syöpä, niin saan olla vapaa. Sitten on kaikki hyvin ja harmonista ja voin ymmärtää vastaukset satoihin miksi-kysymyksiini. Varmaan aika mielenkiintoinen tilanne. Kannattaa odottaa - kärsivällisesti, vaikka vaikeaa välillä.
Mä oon selvinny 2 syövästä ja vakavasta moottoripyörä onnettomuudesta,mä oon silti pystyssä vielä... kokemus opettaa ja olen vieläkin masentunut ja tosi pahasti oonki'!!!!! elämä on koulu jota pitää opiskella... mä oon nähny sen juurta myöten...!
kaikki ei oo aina niin yksinkertasta vaikka oliski syntyny kultalusikka hanuris
mulla ei ollu varaa edes uusiin lenkkareihin,mä olin ihan ruti köyhä
jä oon vieläkin täysin köyhä!
Mutta se onni köyhyydessä on: ei ainkaan tarvitse surra, että rikkaus meni. Olen kokenut sen että minulla oli sitäkinm otka köyhät sanoivat rahaksi, mutta sitten vain tuli konkurrssi ja olin tyhjän päällä. Kirpparivaatteissa kuljen tänäänkin, oli varaa ostaa uuttakin, muta kun nämä ovat ihan minulle sopivat.
Minua usko on auttanut. Sinulla on vielä paljon annettavaa ja selvitä kyllä jatkossakin.
Tiedän, että kuolen joskus, joten ei tämä lopullista ole.
Kuolemahan kulkee meidän jokaisen elämän rinnalla, tai ainakin kiiruhtaa perässä. Milloin se saavuttaa ja päättää ottaa meidät valtaansa, sitä meistä ei kukaan tiedä. Mutta pyritään sitä väistämään, sillä elämä on meille tarkoitettu elettäväksi ja kuolema tulee aikanaan.
Suosittelen lukemaan Anthony De Mellon kirjan "Havahtuminen", oheisena arvostelun linkki http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-havahtuminen.html
Meistä jokainen tahtoo olla omien asenteidensa vankeja, suoranaisesti orjia. Asenteemme kaipaavat tuuletusta, myös omani. Olen lukenut k.o. kirjan, mutta se ei avaudu kerralla, jos ei toisellakaan lukemisella. Olen lainannut kirjan, pitänee ostaa uusi. Suosittelen!
Luepa Syömishäiriöliitto Sylin kotisivuilta yhteystietoja, sillä masennus ja syömishäiriö kulkevat usein käsikädessä. http://www.syomishairioliitto.fi
Jos suinkin jaksat, niin kysy vaikka vanhainkodista ja kerrot, että haluat tulla vapaaehtoisena vaikka keskustelemaan vanhusten kanssa. Jos sinulla on lauluääntä, laulata heitä, tai jotain muuta. Voin arvata, että koet kynnyksen korkeaksi, mutta se kynnys kannattaa yrittää ylittää, sillä enempää mielen tyydytystä et voi mistään muusta saada, sillä antaessaan pyyteettömästi saa itselle mielihyvää, mitä rahalla ei voi ostaa.
Oma läheiseni oireilee myös syömishöiriöllä. Hän on eri harrastusvaihtoehtoja kokeillut ja on löytänyt itselleen tanssin, näin hän voi omalla kehonkielellään tuottaa itselleen hyvää oloa. Myöskin kirjoittaminen, musiikki, lukeminen, piirtäminen, eri kulttuuritilaisuudet, ovat myös mieltä rikastuttavia ja ruokkivia hyviä harrastuksia.
Toivon, että rohkenet etsiä itsellesi apua, jotta löytäisit elämääsi tarkoituksen, motiivin. Lisäksi syö D-vitamiinia oikein reilusti, sillä myös vitamiineillä näin synkeän syksyn jälkeen ja pimeän vuodenajan päivinä masennus ja apeus tahtoo hiipiä itsekunkin mielialaan. Vitamiiniä syöden voi tehdä vastahyökkäyksen!
Toivon kaikkea hyvää ja valoa sinun elämääsi!
Voimat vähissä? Ratkaisu löytyy läheltä!
Hyviä vinkkejä
http://coffeepause.weebly.com/blog/voimat-vahissa-ratkaisu-loytyy-lahelta
COFFEEPAUSE BLOG
http://coffeepause.weebly.com
http://facebook.com/coffeepause
oppia tuntemaan pelkosi ja rakastamaan niitä.