Meidän tiet
Jokainen kulkee omia polkujaan, ne vie eteenpäin, joskus tulee pysähdyksiä, ala-ja ylämäkiä
Oikean polun, linjan löytäminen, ja eteenpäin kulkeminen on joskus vaikeaa. Aina ei vaan löydä onnellisuutta, ja iloa. Mutta jokaisessa meissä asuu pieni toivonkipinä, joka lopultakin työntää meitä eteenpäin, oikeaan suuntaan. Pienetkin ilot, ja mukavuudet tuovat elämään iloa, ei aina tarvitse kaiken olla suurta
Asenne, reippaus, ahkeruus ja motivaatio kun on korkealla, se antaa voimaa ja iloa eri asioihin. Onnistuminen, oppiminen ja muut mukavat asiat antavat iloa elämään, jonka kautta saamme voimaa ja elintason kohennusta.
Suruista, ja murheista huolimatta on vain yksi ainoa järkevä suunta, eteenpäin meneminen. Taaksepäin kun ei voi mennä, mutta alas voi vajota, mutta se sitten pysäyttää elämisen halut, ja ilot. Ongelmia, murheita ja suruja on jokaisen elämässä, ja se kuluu elämään. Aina elämä ei ole kultaista sadetta ja hauskuutta, niin se vaan on! Kun kaikille asioille ei mahda yksinkertaisesti mitään, vaikka kuinka haluaisi muuttaa tapahtuneita asioita.
Elämän ilot, ja surut ovat niitä, joita jokaiselle tulee vastaan. Suru on lähinmaisen menetys, tai joku muu asia, joka surettaa ihmisen mieltä. Suruista huolimatta, eteenpäin on mentävä, ja aina jossain vaiheessa on toivonkipinä, josta saadaan ote onnellisuuteen. Elämän ilot ovat taas niitä asioita jotka tuo onnellisuutta, hauskuutta elämään, jonka avulla menemme eteenpäin, emmekä vajoa alaspäin.
Elämä on niin laaja käsite, johon mahtuu vaikka mitä. On menestymistä, iloa, suruja, voittoja, hauskuutta tms. Elämän arvot, ja moraaliset asiat saavat vahvuuksia, just ihmisen kokemuksista, ja niitä oppii arvostamaan. Kun tulee ikää, elämänkokemusta, se tuo yleensä mukana just erilaisten asioiden arvostamista.
On sanonta;aika parantaa haavat, pitää paikkansa yleensä. Mikään ei korjaannu hetkessä, vaan se vie aikaa. Kun menemme ajassa eteenpäin, niin se yleensä parantaa haavat. Haavat ei aina parannu kokonaan, mutta ne korjaantuu osittain, ja näin voimme jatkaa elämässä eteenpäin paremmin ja onellisemmin.
Jokainen kulkee omia polkujaan, ne vie eteenpäin, joskus tulee pysähdyksiä, ala-ja ylämäkiä
Oikean polun, linjan löytäminen, ja eteenpäin kulkeminen on joskus vaikeaa. Aina ei vaan löydä onnellisuutta, ja iloa. Mutta jokaisessa meissä asuu pieni toivonkipinä, joka lopultakin työntää meitä eteenpäin, oikeaan suuntaan. Pienetkin ilot, ja mukavuudet tuovat elämään iloa, ei aina tarvitse kaiken olla suurta
Asenne, reippaus, ahkeruus ja motivaatio kun on korkealla, se antaa voimaa ja iloa eri asioihin. Onnistuminen, oppiminen ja muut mukavat asiat antavat iloa elämään, jonka kautta saamme voimaa ja elintason kohennusta.
Suruista, ja murheista huolimatta on vain yksi ainoa järkevä suunta, eteenpäin meneminen. Taaksepäin kun ei voi mennä, mutta alas voi vajota, mutta se sitten pysäyttää elämisen halut, ja ilot. Ongelmia, murheita ja suruja on jokaisen elämässä, ja se kuluu elämään. Aina elämä ei ole kultaista sadetta ja hauskuutta, niin se vaan on! Kun kaikille asioille ei mahda yksinkertaisesti mitään, vaikka kuinka haluaisi muuttaa tapahtuneita asioita.
Elämän ilot, ja surut ovat niitä, joita jokaiselle tulee vastaan. Suru on lähinmaisen menetys, tai joku muu asia, joka surettaa ihmisen mieltä. Suruista huolimatta, eteenpäin on mentävä, ja aina jossain vaiheessa on toivonkipinä, josta saadaan ote onnellisuuteen. Elämän ilot ovat taas niitä asioita jotka tuo onnellisuutta, hauskuutta elämään, jonka avulla menemme eteenpäin, emmekä vajoa alaspäin.
Elämä on niin laaja käsite, johon mahtuu vaikka mitä. On menestymistä, iloa, suruja, voittoja, hauskuutta tms. Elämän arvot, ja moraaliset asiat saavat vahvuuksia, just ihmisen kokemuksista, ja niitä oppii arvostamaan. Kun tulee ikää, elämänkokemusta, se tuo yleensä mukana just erilaisten asioiden arvostamista.
On sanonta;aika parantaa haavat, pitää paikkansa yleensä. Mikään ei korjaannu hetkessä, vaan se vie aikaa. Kun menemme ajassa eteenpäin, niin se yleensä parantaa haavat. Haavat ei aina parannu kokonaan, mutta ne korjaantuu osittain, ja näin voimme jatkaa elämässä eteenpäin paremmin ja onellisemmin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämänkin keskustelupalstan sadistien mielestä elämän kuuluu olla tappavan tasaista. Ilot, motiivit jne. tulkitaan maniaksi, suru depressioksi. Ylä- ja alamäet ovat siis kiellettyjen listalla elämänkulussa.
Sadistit pitävät huolen, että neuroleptien tokkurasta ei toivuta päiväsaikaan missään välissä. Menee liian hyvin, jos on minuutinkin hereillä selvin päin. Silloin on maniavaihe päällä.