yhtä helppoa kuin kymmenen vuotta sitten vai jahkailetteko tekin niin kauan että tilaisuus menee ohi suun?
Onko teillä päätöstenteko
Rimmir tänään
887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omituinen näkökanta. Jessus, on tainnut tilaisuus vilahtaa kymmenessä vuodessa tuhat kertaa poies.
Täältä taitaa olla sielu pois, en enää mikään tänne halua hapuilevan,
täysin jotaan, mikä ei toimi.
Mikä vei loiton?
Luulisi että me elämää kokeneet olisimme hirvittävän rohkeita ja itsevarmoja. Nyt vain tuntuu siltä että ajattelee liikaa. V ai onko meillä liikaa aikaa ajatteluun. ??
Kyllä.
Riskinottokyky alentunut huomattavasti vanhemmiten. Syitä voi tietenkin pohtia, mutta niin se kaikilla käy. Onneksi aikanaan, jos elää, edessä dementia, jolloin ei nyt niin tarvitse tehdä enää päätöksiä.
Siis, kyllä päätöksiä tekee vieläkin nopeasti reagoiden, tahtoo haitata liikaa kun koittaa mietiskellä asioita liian pitkään ja liian monilta kanteilta, jotain turpiinsa saaneen liikaakin varovaisuutta. En menisi nyt pullistelemaan "elämän kokemuksesta". Pikemminkin elämän mukanaan tuomasta pelosta siitä, että ei ne päätökset aina oikeita ole.
Jälkeenpäin ajatellen. Ja kun sitä kuitenkin kuolee aikanaan, katumisaika lyhenee koko ajan.
=DW=
Just, kun ajattelee kymmenen vuotta eteenpäin niin silloin on eläkkeellä . Kannattaako nyt sitten ottaa sadantuhannen ekun laina ja maksaa yhtiövastiketta joka on puolet nykyisestä vuokrasta?
Eikö se oikeastaan kannataisi vaan vuokrata kalliimpi, modernimpi kämppä kun eihän se oikeastaan tule sen kummemmin halvemmaksi tai kalliimmaksi? Eikä sitä ole sidottu siihen asuinpaikkakuntaankaan samalla tavalla.
Hitsi kun se on vaikeaa olla sinkku....ainakin joskus,
Sanoisinpa jotta päinvastoin.
Ennen oli vaikeampaa tehdä päätöksiä.
Mulla oli toi 50v taite jolloin ajattelin että nyt jos ei koskaan.
Tosin tietyllä tavalla olen rauhottunut paikoilleni, mutta taas asioissa joita ennen halusin mutta siihen ei jostain syystä ollut rohkeutta. Oli pelkkiä selityksiä etten minä voi.... ja ei mulle voi.....niin nyt voin ja teen asioita joita haluan ja josta tykkään.
Piti oikeen miettiä.
En kai minä ole mitään enää päättänyt, minä vaan olen yrittänyt tehdä.
Päätökset liittyy aina ikäviin asioihin, niin niitä kannattaa välttää.Jos noin kohtalaisen hyvin menee, niin antaa vaan hyssyttää, mitä tuota kaikenmaailman päätöksenteolla menee asioitaan sotkemaan.
En minä tuossakaan ole mitään päättänyt, kun oon alotellut tuommosta 300 neliön puuliiterintekoa. Lupaa menin kyselemään, niin kuntahan anto, ja peri vielä viissatasen.
No on kai se sitten tehtävä, mitä sitä päätöksillä päätään vaivaa.
Sinä kuulostat aivan 85-vuotiaalta äidiltäni. Hänkin on koko elämänsä vain tehnyt eikä päättänyt (tai siltä se ainakin vaikuttaa). Tosin ei mitään noin suureellista, vaan pienemmässä mittakaavassa. Edelleen käy lenkillä useita kertoja päivässä ja tekee ruuat paitsi itselleen, kahdelle muullekin henkilölle. Puhumattakaan, jos käy 'vieraita'... *köh*
Minä en enää tiedä, mihin kategoriaan itse kuulun.
Hmm.. En nähtävästi haikaile. Viikko veneilmoituksesta.. kiireiden tähden viikkoa myöhemmin veneen tarkastus ja osto. Viikko tästä vene oli jo siirretty ja muutama päivä kului sen talviteloilleen laittamiseen.
Toisaalta huomaan väsyväni ja stressaantuvani muutoksista herkemmin tai sitten elämässä on liiaksi stressitekijöitä ja yhteisvaikutuksen tähden olen tavallista väsyneempi.. Eli muutokset aiheuttavat enemmän paineita kuin aikaisemmin, mutta vasta sen jälkeen, kun päätökset on jo tehty ;).
Oliko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu?