Edellisessä synnytyksessäni päädyttiin hätäsektioon ja kiireessä heidän oli leikattava pystyviilto. Minulle vaan sanottiin että voin jatkossa varmaan synnyttää alateitse, tosin synnytystapa-arvio tehdään kyllä. Mutta katsoin juuri sellaisen (amerikkalaisen?) sektio-infovideon jossa sanottiin, että pystyviillon jälkeen ei enää saa synnyttää alateitse, koska kohdun repeämisriski on pystyviillon kanssa suurempi. Nyt minua pelottaa, että minut pakotetaan synnyttämään alateitse, koska kukaan ei täällä ole puhunut minulle tuosta pystyviiltoasiasta. Mutta en usko että ne nyt ihan tuulesta on temmannu sitä pystyarven suurempaa repeämisriskiä... Onko kellään kokemusta siitä, että olisi pystyviillon perusteella saanut sektion? Entä miksi teillä päädyttiin sektioon synnytystapa-arviossa? Mitkä ovat hyväksyttyjä syitä?
Hätäsektio ja seuraava synnytys? Tärkeää!
pelottaa
81875
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miten päin viilto on tehty kohtuun? Käsittääkseni kohtuun voidaan edelleen mennä vaakaviillosta vaikka vatsanpeitteiden läpi mentäisiin pystyviillosta, korjatkaa joku jos olen väärässä? Esimerkiksi äidilläni on vatsassa arpi pystyyn ja ilmeisesti kohdussa viilto vaakaan (olen ymmärtänyt että näin se oli ennen tapana tehdä aina, voin edelleen olla väärässä), ja kolme lasta on synnyttänyt alateitse sektion jälkeen. Nimenomaan sillä kohdun viillolla on merkitystä.
Itsellä on ihoviilto vaakasuuntainen mutta kohdussa sekä vaakaan että pystyyn, ja en saa koskaan synnyttää alateitse, koska kohdun repeämän riski on liian suuri tuon kohdun pystyviillon kanssa.
Kyllä voi synnyttää alateitse hätäsektiosta huolimatta. Lääkäri arvio tilanteen, ottaa kaikki tarvittavat näytteet ja ultraa tarkkaan tilanteesi juurikin siinä synnytystapa-arvioinnissa. Jos näyttää siltä ettei kohtusi kestä, niin leikataa suunnitellusti, ei siinä sitten mitään. Sinun ja syntyvän lapsen terveys on etusijalla.
Amerikassa ei suositella altiesynnytystä enää normaalinkaan sektion jälkeen. Suomessa on eri meininki, valitettavasti.
Pääasiassa kaikki aiemmin yhden sektion kokeneet laitetaan yrittämään alatiesynnytystä. Toki synnytyksen aikana yleensä seurataan tarkemmin, muttei aina.
Kannattaa selvittää ensin tosiaan se, onko kohtuun tehty viilto myös pystysuunnassa. Jos on, on repeämisriski suurempi, kuin jos viilto on tehty kohtuun vaakasuoraan.
Jos joudut alateitse synnyttämään, muista pitää huoli, että synnytystä, kohdun kuntoa ja supistuksien voimakkuutta valvotaan synnytyksen aikana. Minulla ei valitettavasti pyynnöistä huolimatta näin tehty, mutta onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.
Itse lähdin alakautta yritykseen, koska kaiken piti olla hyvin, ja uskoin lääkäriä synnytystapa-arviossa. Siis itse tein valintani, olisin varmasti saanut sektionkin, mutta tein riskiarvion, ja toimin siten kuin lääkärin selvitysten mukaan oli mielestäni järkevintä. Edellisestä sektiosta oli jo vuosia, lapsi oli sopiva kooltaan, eikä edellisen synnytyksen epäonnistumiselle löytynyt mitään selkeää syytä. Ja lääkäri sanoi, että näissä tapauksissa mennään herkästi sektioon, jos jokin tuntuu menevän pieleen. Noh, käytäntö sitten näyttikin, että se on ihan kätilöstä kiinni, se herkästi lääkärin paikalle kutsuminen. Meidän kätilömme oli päättänyt, että hän hoitaa homman, eikä edes kutsunut lääkäriä ajoissa.
Menin synnytykseen sitten huolettomana, raskaus oli mennyt hyvin, ja yliaikaakin oli jo rutkasti. Synnytys sitten käynnistyi, mutta koska ei edennyt, niin päättivät, että parasta vauhdittaa hiukan oksitosiinilla. Ja kyllä se vauhdittuikin. Mutta sitten kohdunsuunavautuminen ensin pysähtyi, lisäsivät oksitosiinia, ja lähtikin avautumaan taas, mutta toispuoleisesti. Olin ihan hirveän kipeä, eikä mistään lievityksestä tuntunut saavan mitään apua. Olin jo ensimmäisellä kerralla kokenut supistukset ja ne tuskat, tämä oli jotain ihan vielä paljon hirveämpää. Eikä minua otettu tosissaan, kun kerroin, että jotain on pakko olla vialla. Kun lapsen sydänkäyrät romahtivat, ja niissä oli jo aikaisemminkin ollut hidastumia ja sellaisia, ottivat sitten lapsen päästä verikokeen, jonka perusteella päätteli lääkäri, että lapsi kärsii hapenpuutteesta, ja teki hätäsektiopäätöksen. Juuri hiukan aikaisemmin oli kätilö puhunut mm. imukupin käytöstä ym, mutta luojan kiitos, lääkäri tuli nopeasti paikalle, kun kätilö vihdoin kutsui. Viivästys johtui siitä, että kätilö ei kutsunut lääkäriä aikaisemmin useista pyynnöistäni huolimatta. Päästiin leikkuriin samantien.
Sektion edetessä selvisi myös syy siihen, miksi lapsen vointi olo huono, ja miksi synnytys oli niin omituinen ollut. KOhtuni oli revennyt, ja lapsi osittain vatsaontelossa. Onneksi tuuri oli mukana, eikä lapsi ehtinyt syntyä kokonaan vatsaonteloon, eikä istukka ehtinyt irtoamaan. Kuitenkin, tilanne oli jatkunut jo niin kauan, että lapsi syntyi vaikeasti hapenpuutteesta kärsineenä. Vaikka saivatkin elintoiminnot palautumaan melko nopeasti, ja lapsen tehohoitoon, on tuo alku jälkensä jättänyt lapseen. Alkuajat olivat todella vaikeita ja ongelmaisia, mutta leikki-iässä sitten alkoi helpottamaan, mutta nyt kouluiässä sitten on oppmisvaikeuksia, erilaisia fyysisiä ongelmia jne.
Myöhemmin, kun psyykeni alkoi kestämään, etsin tietoa kohdunrepeämästä. Tuolloin siitä ei ollut juurikaan tietoa löytyvillä, ja olin sairaalamme ensimmäinen tapaus, sanoi ylilääkäri silloin. Oireeni olivat hyvin klassiset, niitä ei vaan kätilö tunnistanut. Myöhemmin minulle sanottiin, että oksitosiini oli ilmeisesti se, joka repeämisen aiheutti, että sitä ei olisi saanut käyttää missään tapauksessa. Nyttemminhän näitä tapauksia on sattunut jo vuosittain, joten tietoa varmaan alkaa olla jo lääkäreilläkin.
Muta olen saanut vielä kolmannenkin lapsen tuon jälkeen. Kaikki meni oikein hyvin, mutta jo hyvissä ajoinhan lapsen syntymän ajankohta päätettiin. Nyt ei kukaan edes tarjonnut alakautta synnytystä, ja sektio oli suunniteltuna ja hyvissä ajoin ainoana vaihtoehtona puheessa. Koska kohtuni ei olisi kestänyt rasitusta, niin supistuksia ei saanut tulla. Jouduin jäämään rv 20 kotiin (hoitotyöstä), ja lepäilemään. Kävin sairaalassa viikoittain lähes, ja kohdunkuntoa seurattiin ja sen vahvuutta yritettiin selvittää mm. ultralla. Sektioajankohta sovittiin, mutta sitä siirrettiin aina viikolla eteenpäin, jos kaikki oli hyvin. Lopulta lapsi syntyikin rv 37, eli kaikista peloista ja epäilyistä huolimatta lapsi sai kehittyä melkein täyden ajan kohdussani, ja syntyi terveenä ja hyvävoimaisena. Jos en olisi kokenut tätä, olisi minulle jäänyt todella negatiivinen kuva synnytyksistä ja vauvoista. Mutta oli ihan uskomatonta, miten olikin ihanaa, kun sai lapsen vierihoitoon, eikä tarttennut teholla juosta. Terveen lapsen kanssa elämä kotonakin oli todella helppoa ja ihanaa. Ja mikä parasta, suunnitellun sektion jälkeen toipuminen oli tosi nopeaa, vaikka siinä rajoituksia olikin. Mutta pääsin nopeasti jaloilleni, ei ollut kipuja kuin viikon verran, ja jopa maidontuotanto käynnistyi upeasti.
Millainen vauva-aika teillä oli tuon toisen vauvan kanssa (siis jonka syntymän yhteydessä kohtu repesi)?
mulle on tehty kiireellinen sektio,vaakasuorassa on viilto tehty "ulkoa",mutta lääkäri sanoi että muutoin viilto on tehty pystysuuntaan sisältä
Mulle tehty kans hätäsektio ja mahassa viilto pystyyn kohdusta en tiedä?
Nyt raskaana 12viikolla ja pyysin neuvolasta jo aikaa pelkopolille koska en edes halua synnyttää alakautta koska edellisestä synnytyksestä jäi niin kamalat traumat.
Viime synnytyksen jälkeen kyllä sanottiin että seuraava tulee alakautta...
Itselläni hätäsektio ensimmäisen kanssa, sen jälkeen synnytin kaksoset ala-kautta, eivät mitään tarkkailleet tai edes puhuneet mistään repeämisen mahdollisuudesta missään vaiheessa.