Olen lueskellut tätä palstaa nyt jo tovin ja olen täältä saanut hyviä neuvoja elämässä eteenpäin pääsemiseen. Ongelmana siis vaimon haluttomuus. Olen lähes varma että kyseessä on vaimon osalta kyllästyminen minuun. Viime vuodet siis mennyt lapsien teossa ja niiden hoidossa. Olen yrittänyt (jo ennen tämän palstan neuvojakin) jutella hänen kanssaan kaikesta välillämme olevasta ja myöskin seksistä. Oikeastaan olen pyrkinyt ihan alusta saakka siihen että puhuisimme kaikesta.
Mutta nyt alkaa kohta pinna palamaan. Aina kun yritän ottaa seksin puheeksi tai jopa kun vahingossa ilman mitään yrittämistä sanon jotain minkä kaukaisesti voi tulkita puheeksi seksistä niin vaimolla nousee niskavillat pystyyn ja suuttuu kuin susi. Kertokaa nyt minulle rakkaat ihmiset miten joku voi olla niin herkkä tuollaiselle asialle että ei voi edes kuulla sanaa mainittavan tai sinnepäin vihjattavan? Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä puhumaan, tai edes kuuntelemaan! Olen ollut jo pari kertaa lähellä sanoa että: "Nyt loppuu tuo räksytys ja ala vetää siitä... jos ei naama miellytä niin etsi sellainen joka miellyttää".
Yritän siis sanoa sitä että (anteeksi huutamiseni) MITÄ HELVETTIÄ VOI TEHDÄ AIKUISEN IHMISEN KANSSA JOKA ON TÄYSIN LUKOSSA EIKÄ SUOSTU PUHUMAAN MISTÄÄN MUUSTA KUIN VAIPOISTA JA KAUPPALISTASTA. Siis kun yrität ja yrität ja toinen vaan suuttuu. Jos annat asian olla niin kaikki menee vain päin helvettiä omalla painollaan...
--> EI SEKSIÄ, vaimon hyvä ja minua vituttaa
--> SEKSIÄ, minun hyvä olla mutta vaimo ahdistuu
Tiedän, tiedän... jätä se! Erotkaa!
Mutta nyt alkaa kohta pinna palamaan. Aina kun yritän ottaa seksin puheeksi tai jopa kun vahingossa ilman mitään yrittämistä sanon jotain minkä kaukaisesti voi tulkita puheeksi seksistä niin vaimolla nousee niskavillat pystyyn ja suuttuu kuin susi. Kertokaa nyt minulle rakkaat ihmiset miten joku voi olla niin herkkä tuollaiselle asialle että ei voi edes kuulla sanaa mainittavan tai sinnepäin vihjattavan? Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä puhumaan, tai edes kuuntelemaan! Olen ollut jo pari kertaa lähellä sanoa että: "Nyt loppuu tuo räksytys ja ala vetää siitä... jos ei naama miellytä niin etsi sellainen joka miellyttää".
Yritän siis sanoa sitä että (anteeksi huutamiseni) MITÄ HELVETTIÄ VOI TEHDÄ AIKUISEN IHMISEN KANSSA JOKA ON TÄYSIN LUKOSSA EIKÄ SUOSTU PUHUMAAN MISTÄÄN MUUSTA KUIN VAIPOISTA JA KAUPPALISTASTA. Siis kun yrität ja yrität ja toinen vaan suuttuu. Jos annat asian olla niin kaikki menee vain päin helvettiä omalla painollaan...
--> EI SEKSIÄ, vaimon hyvä ja minua vituttaa
--> SEKSIÄ, minun hyvä olla mutta vaimo ahdistuu
Tiedän, tiedän... jätä se! Erotkaa!
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ensinnä lämmin kiitos tuosta ajatuksesta, ettet ole eroa ottamassa. Sitä käytetään liian usein hätäratkaisuna tilanteissa joita takuuvarmasti tulee jokaisessa parisuhteessa. Mua onkin näitä lukiessa tympinyt asenne, jotta vaihda uuteen parempaan, oli ongelma mikä tahansa, tilanne mikä tahansa.
Seksittä ei ole hyvä olla. Vielä pahemmaksi ilman olon tekee, jos kokee rakastavansa ja kaipaavansa ihmistä joka on lähellä, mutta ei kaipuuseen reagoi toivotusti.
Suhteenne pitäisi penkoa pohjiaan myöten, jotta osaisi antaa oikeat neuvot. Ei tehdä sitä kuitenkaan täällä, koska täällä on liikaa korppikotkia vaanimassa ja nokkimassa, jos jonkun elämä ei menekään heidän mielensä mukaan.
Välttämättä mikään ei muutu sormia napsauttamalla, sen varmaan olisit jo tehnyt, mutta ehdotukseni on, että etsit jonkun ulkopuolisen jolle jakaa ajatuksiasi. En suosittele ulkopuolisen seksisuhteen järjestämistä, sillä vaikka se hetkellisesti toisikin alapäähän helpotusta, yläpäässä alkaisi kiristää vieläkin enemmän. Se varmaan ei ole tarkoitus, ainakaan tässä vaiheessa. Iltarukouksesta päätellen kynnys perheasianineuvottelukeskukseen ei saattaisi olla liian korkea. Voisit varata alkuun itsellesi ajan, käydä tyhjentämässä mieltäsi ihmiselle, joka ei ole kättelyssä tuomitsemassa ketään, vaan kuuntelemassa. Järkkäile lapsille hoitaja, jos pääsisitte joku kerta yhdessä (se olisi kyllä tavoite).
Katsele sitä vaimoasi, mahtaako olla väsynyt pieniin ympyröihin,onko hän masentunut omaan oloonsa. Se, että nainen menee takajaloilleen seksistä voi olla ihan pieni asia, joka valitettavasti kietotuu pikkuhiljaa kaikkeen elämiseen.
Itse voisin kuvitella meneväni lukkoon ja piippuun seksiehdotelmista, jos olisin lopen uupunut, jos minun muuta hätää ja ahdinkoa (mitä se sitten olisikaan) ei huomata.
Ehkä teille olisi hyväksi pitää lomaa lapsista. Jospa saisitte jonkun luotettavan hoitajan kotiin edes yhdeksi yöksi, ja pääsisitte reissulle kahdestaan ilman ketään tai mitään kenen hoitamiseen voisi paeta.
Reissu saattisi olla rankka, mutta avartava, tai siitä voisi avautua uusi polku yhteisessä elämässänne. Kuka voisi vastustaa avautumisen tarvetta vaikka telttaretkellä hiljaisen järven rannalla, missä ei soisi kännykät, ei vilkuiltasi kelloon,vaan aika katsottaisiin auringosta ja heräävistä linnuista.. Rauhallisesti läpi vaalean kesäyön.. Sata varma, että sellaisen yön jälkeen ainakin ymmärrys toista kohtaan kasvaa ihan uusiin ulottuvuuksiin. VÄlttämättä ei enää onnen auvoa löydä, jotain on voinut mennä jo rikki, mutta teille tärkeitä olisi, että vaimolla "pettäisi" pokka, ja hän kertoisi kaikki kipunsa ja tuskansa, mitä ne sitten onkaan.
Tuo haluttomuus näyttää olevan monen ongelma kun tätä palstaa lukee. Toivon, että minun jutustani olisi apua sinulle!
Minulle on siis käynyt näin:
Olin naimisissa 5 vuotta, yhdessäoloa yht.8 vuotta. Vuosien varrella oma mies alkoi lihoa, hänen juttunsa/harrastuksensa olivat mielestäni tylsiä, viina maistui, hän muuttui todella paljon siitä mihin olin joskus rakastunut. Tämä ei nyt todellakaan ole mitään ulkonäköön katsomista, rakastin miestäni todella paljon, mutta jotenkin omat haluni vaan hävisivät kokonaan!!
Jotenkin ymmärrän miten niin pääsi käymään, tosiasia oli että mieheni ei enää herättänyt minussa minkäänlaisia haluja.
Hän kyllä yritti, ja minä sitten annoin aina välillä(kuulosta kamalalta) mutta kun toista rakasti niin yritti pitää onnellisena....:(
Lopulta se meni siihen, että ei harrastettu minkäänlaista erotiikkaa, hyvä kun edes halattiin.
Mieheni kosketus tuntui aina jotenkin vaativalta ja puhe seksistä sai minut myös kananlihalle. Suutuin todella paljon jos mieheni yritti jotain... Huomasin todellakin että kaikki ei voinut olla kohdallaan, ei ole normaalia että halut noin vain katoavat ja seksi katoaa kokonaan. Kyllä minä itsekkin siitä kärsin (puhumattakaan miehestäni) mutta en voinut asialle mitään ja lopulta rakkauskin katosi.
Erosimme, ja nyt minulla on aivan ihana uusi miesystävä, ja halut ovat palanneet!!
En halua sanoa, että eroaminen olisi teille oikea vaihtoehto, toivottavasti löydätte ratkaisun!!
Jotenkin kyllä ymmärrän vaimoasikin, veikkaan, että han on samassa tilanteessa kuin minä olin. Kun ei vaan haluta, niin ei sille voi mitään.
Jos vain voit niin kysy vaimoltasi, mikä saa hänen halunsa katoamaan...?
En tiedä olenko oikea ihminen neuvomaan, mutta toivottavasti edes jotain apua!
Tsemppiä Sinulle, toivon että asianne järjestyvät!!
Hei!
kuulostaapa tilanteesi kovin tutulta...nimittäin meillä nykyisen ex-mieheni kanssa sama tilanne oli parin vuoden ajan. En halunnut yksinkertaisesti häntä enkä ollut kiinnostunut tippaakaan mistään seksitouhuista.
Sivusimme "arkaa" asiaa silloin tällöin ja kävin tutkituttamassa itseni ja mittauttamassa hormoonini joskos sieltä löytyisi jotain "puutostilaa" mutta kaikki arvot olivat ok. Kävin myös juttelemassa gynekologilla asiasta joka totesi että tällaista tämä nyt sitten vain on joskus ja kyllä ne halut vielä palaavat. Mies ei tullut mukaa näihin selvittelyjuttuihin, vaan lähti siitä liikeelle että minussa se vika on - psyykkinen tai rakenteellinen.
Tilanne kärjistyi sitten syyskuussa jolloin paljastui että miehelläni toinen nainen ollut jo vähän aikaa (platoninen suhde?!...no, tiedä häntä mutta yökylässä olivat kuitenkin olleet). Meillä ei yhteisiä lapsia ole mutta 12v yhteiselo kuitenkin ja muuten siis kaikki oli ok. Yritin saada tilannetta "raukeamaan" keskustelemalla ja pohtimalla mitä vaihtoehtoja avioeron lisäksi olisi. Mies ei ollut valmis pariterapiaan, seksiterapiaan tms joten erosimme.
Minua edelleen harmittaa, ettei hän suostunut lähtemään mukaan selvittämään mikä hommassa pielessä ja liittomme olisi ehkä voitu pelastaakin.
Nyt kun katson taaksepäin niin suurimpana syynä omaan haluttomuuteeni oli se että minun elämäni pyöri liikaa itseni ympärillä -päiväni täyttyivät vaativasta työstä ja lisäksi olin silloin melko vakavasti sairas ja yritin laittaa kaiken energiani siihen että pystyisin psyykkaamaan itseni henkisesti vahvaksi käymään läpi raskaat hoidot ja leikkauksen. Minulla ei yksinkertaisesti ollut voimia alkaa käsittelemään tuota seksiongelmaa..
Luulen, että vaimosi kohdalla tilanne saattaa olla sama. Olisi hyvä, jos saisit jotenkin järjestettyä hänelle enemmän aikaa perhevelvollisuuksista jotta hänelle jäisi aikaa oman seksuaalisuutensa tutkiskelulle, mutta älä painosta seksiin. Voisit ehkä myös ehdottaa seksiterapiaa tms..koita tehdä niin ettet syyllistä häntä. Itse aina hermostuin kun miehelläni oli tuo syyllistävä asenne...olisin antanut paljon jos olisin haluni takaisin saanut.
Nyt sinkkuna jo 9kk eläneenä ja ison leikkauksen läpikäyneenä jo paremmassa kunnossa on oma seksuaalisuuteni herännyt..nyt vain se oma mies puuttuu. Joten ei tämä onneksi ikuista ollut vaikka niin jo pelkäsinkin.
En tiedä auttoiko tämä sinua yhtään, mutta meillä asiat olisivat voineet päättyä toisin jos...
Pitkäjänteisyyttä ja rauhallista etenemistä sinulle,
terv Karolina 32v
Meillä meni juuri noin x.avokkini kanssa. En tiedä miksi mutta tunnen hirveitä omantunnon tuskia siitä, että hän menetti halunsa minuun..ja tietysti miksi.....mikä oli minussa vialla....ei ole päivää etten ajattelisi niitä ihania vuosia kun hän "vonkasi". Mutta sitten se loppui....ja olen murtunut vieläkin...tosin erosta ei ole nyt kuin vasta 3kk mutta tuota jatkui viimeiset 4.vuotta, yhdessä olimme 7.vuotta.
Hei Jepa!
se, että avokkisi lakkasi vonkaamasta ei tosiaankaan välttämättä liittynyt sinuun ja siihen mitä teit väärin tai mitä jätit tekemättä...taustalla voi olla vaikka mitä syitä kuten omalla kohdallanikin. "Yksinäisten" sinkku-kuukausien aikana sitä tulee kelattua samoja asioista edes-takaisin, mutta tiedät itse kuitenkin sisimmässäsi jos tiedät että et esim. huomioinut häntä tarpeeksi sänkyhommissa. Ja sitten seuraavassa suhteessa tietää jo miten ehkä voisi välttää tietyt karikot. Valitettavasti se on vain näköjään niin että ilman karilla käyntiä ei sitä osaa aina navigoida ja lukea "ennusmerkkejä"..
Mullakin vielä masentunut olo 9kk jälkeen mutta luotan siihen että kyllä se tästä vielä=)
Karolina
Kuulostaa siltä, että vaimosi elämä pyörii liikaa kodin ympärillä. On ihan ymmärrettävää, että jos lapsen ja kodin hoitaminen on jostain syystä erityisen rankkaa (esim. vaikea lapsi tms.) ei voimia riitä enää muuhun. Itselläni ainakin ilmenee silloin tällöin samankaltainen tilanne, tosin töiden suhteen. Kun on oikein kiire ja stressaavaa, en jaksa kotona juuri panostaa suhteeseen vaan ajatukset pyörivät ainoastaan työn ympärillä.
Kirjoituksesi perusteella voisi päätellä, että tilanne on teillä melko lukossa, joten ongelmaa kannattaa lähteä selvittämään vähän kauempaa, eikä suoraan yrittää muuttaa seksielämänne kerta heitolla auvoisammaksi
Mikäli käsitin oikein niin vaimosi elämä pyörii melko lailla kodin ympärillä, mikä ei todellakaan ole kenellekään hyväksi. Ehkäpä teidän kannattaisi yrittää järjestää jotain lapsen/kodinhoito-apua jolloin vaimollesi jäisi enemmän aikaa muuhun kun kotiasioiden tekemiseen. Voisit myös kannustaa vaimoasi muihin kodin ulkopuolisiin harrastuksiin, sillä uudet harrastukset, ihmiset ja muutenkin vaihtelevat ympäristöt yleensä saavat ihmiset piristymään huomattavasti. Voisitte esim. aloittaa yhdessä jonkin uuden harrastuksen, ja sitä kautta hakea ensin keskinäistä läheisyyden tunnetta ja erilaisia jakamisen kokemuksia. Yleensä kaikkinainen mukava yhdessä tekeminen vaikuttaa varsin positiivisesti suhteeseen, mikä puolestaan ilmenee ajan mittaan myös siellä seksin puolella.
auttaisko jos löytäisit itsellesi seksiseuraa muualta, vois ainakin auttaa siihen ettet kokis itteäs nöyryytetyksi tahi torjutuksi eikä pinna palais niin helposti.
Ja vaimo tykkäisi tosi hyvää, eikö vaan. Jokaisen naisen pitäisi tajuta se yksinkertainen totuus, että vaimo aina vaistoaa, jos mies käy muualla.Se miten vaistonvaraiseen tietoonsa suhtautuu riippuu monesta, mutta perusasetelma on se, ettei mies, joka sanoo vielä rakastavansa vaimoaan pysty pettämään vaimoaan niin ettei tämä haistaisi asiaa. Luulemma että tällainen neuvo vie ojasta allikoon, tai suorastaan hirmumyrskyyn, ja sitä kannattaa noudattaa, jos välttämättä haluaa liiton rikkoutuvan.
Ettekö te tajua, että jo (jollain, emme tiedä vielä millä) loukattu vaimo, joka on lukossa seksuaalisesti, ei todellakaan enää lähde selvittelemään parisuhdetta sen jälkeen kun toteaa sen parodiaksi. Vaikka sinänsä ehkä pussien tyhjennys helpottaisi, ei yhtään moraalista selkärankaa omaava mies (jos sellaisia yleensä on) koe tilannetta yhtään paremmaksi tuolla keinoin.
Joku ehdotti että mies ehdottaisi seksiterapiaa naiselle. En suosittele niin kauan kuin on jotain muita selittämättömiä umpisolmuja lähtökohdaksi. Kummallista että noin surutta unohdetaan miten päin on helpoin ja viisain nousta puuhun, tyvestä, eikä ainkaan perse edellä.
Et siis ole samaa mieltä, mutta toisaalta, sinä oletkin miestenvihaaja:
" moraalista selkärankaa omaava mies (jos sellaisia yleensä on)"
Alkuperäisessä viestissähän sanottiin että vaikka mitä oli jo yritetty, mutta jotkut naiset vaan vaativat että miehen pitäisi aina joustaa vaikka kuinka kipeää tekisi. Naiseltahan ei tietenkään voisi vaatia samaa.
tuolla alhaalla olet kyllä kirjoittanut ihan fiksusti, jos olet sama nimimerkki niin vedetään takaisin se miestenvihaaja...
Kepeää on sinunkin arvostelukykysi, jos minusta yhdessä lauseessa tulee miesten vihaaja. Tosin, pitäähän täällä aina päästä jotain letkauttamaan, vaikka vailla perusteita. Pikatuomiot ei ole hyvää mainosta missään piireissä..
niin toi uskottomuushan ratkaiseekin ongelmat. Vanha keino saada omat tarpeet tyydytettyä, kun tumppuun vetäminen ei enää kiinnosta ja vaimon kuuntelukin tylsää. Jospa yrittäisit ehdottaa vaimollesi pariterapiaa...säästä loput itsekunnioituksesi rippeet älä petä.
Haluttomuuden syy voi olla perin yksinkertainen: miehen ikuisesti samat seksikuviot. Ei jumaliste jaksa innostaa, kun tietää tarkalleen, missä kohdassa äijä ähkäisee. Taas tuli temput tehdyksi! Mitähän tuo akka murjottaa? Joka päivä: työntö ja tuijotus plus äh!
Nainen avata suunsa, eikä kuvitella olevansa miehen ainut apu. Jos kerran ei miellytä, on ihan turha esittää mykkää tai muuten sairasta, antaa miehen turhaan arvuutella. Jos noin on mennyt happamaksi, ei liene mitään syytä jatkaa. En usko että kellä miehellä on tarvetta antaa nöyryyttää itseään. Kukaan ei ole korvaamaton. Antakaa vaan jollekin toiselle tilaisuus korvata itsenne ämmät, jotka ette osaa selvittää asioita muuten kuin kiukuttelemalla kuin kuusivuotiaana.
AIVAN.... kai ne naisetkin voi avata sen suun ja sanoa mitä haluaa ja tehdä jotain sen eteen....tuosta sai sen käsityksen, että miehen pitäisi tehdä aina kaikki...ja juuri oikein.
Tosielämässä, mihin tuonnempana viitattiin kukin voisi miettiä päissään, osaavatko toiset lukea ajatuksia ? Jos oikuttelu on keino saada asiat kulkemaan, olisi kasvettava kommunikointitavoissa hieman tai sitten unohdettava että kenenkään pitäisi jaksaa sietää ja ymmärtää. Molemmin puolinen sarvistahärkää- toiminta säästäisi aikaa ja vaivaa, sydämiä ja sieluja enemmän kuin arvuutteluleikit ihmissuhderintamalla. Turha on viedä ketään avautumisleirille jos toinen on jo valmiiksi oksennuksen partaalla, mutta olisi reilua sanoa se.Tosin jotkut puolisoista tuntuvat nauttivan, kun voivat järjestää toiselle jotain mielekästä tekemistä, suojatyötä mottona "antaa toisen nyt pakertaa". On niitäkin, ketkä saavat kummallista sadistista nautintoa toista nöyryyttäessään, ja mikäpä sen helpompi aihe kuin seksin kieltäminen.
Tosin sellaisessa suhteessa edelleenkin on selvittämisen paikka, ettei toiselle jää vuositolkuksi miettimistä mikä minussa oli vikana. Tietysti nautinto-sairas tosin- sekin kun tietää satuttaneensa toisen henkisesti invalidiksi.
Asioissa on aina puolensa. Kun katselee iltalehtien otsikoita ei voi välttyä ajatukselta, että ihminen on todella ihmiselle susi, ja pahempikin. En vain käsitä miksi pitää olla.
Itse olen valinnut pienimmän pahan,elän yksin ilman parisuhdeakrobatian koukeroita, mutta en suinkaan vailla kokemuksia sen ihanuudesta ja kurjuudesta.
Kertomasi on suoraan suomalaisesta tosielämästä. Sellaista se elämä on joskus joka parisuhteessa, vaikka median kautta saamamme mielikuva onkin ruusuisempi. Mutta jokin parannus tilanteeseesi olisi saatava eikä vain odotettava, että kaikki "korjaantuu itsestään".
Arvelen, että olet nuorehko ja parisuhteessa "vasta" ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vaikutat kuitenkin kypsältä ja haluat aidosti parantaa tilannettasi.
Tartuin kirjoitukseesi, koska huomasin sinun kamppailevan samantapaisten ongelmien kanssa kuin itsekin kamppailen. Meillä ongelmana on samantyyppinen "kyllästyminen" mieheni puolelta, vaikka parisuhteemme muuten toimiikin hyvin.
Jos haluat vaihtaa ajatuksia aiheesta palstan ulkopuolella, voit kirjoittaa minulle suoraan sähköpostia osoitteeseen [email protected]
Vonkaatko sitä miesrukkaa nyt itselles??
Huomasin itsekin, että viestini saattoi näyttää ihan erilaiselta kuin miksi se oli tarkoitettu. En todellakaan vonkaa ketään, ajattelin vain että henkilökohtaisesti kertominen on helpompaa kuin yleisellä palstalla. Terävä huomio sinulta, kuka lienetkin. Hyvää kesää!
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin katselin tilannetta siitä naisnäkökulmasta ;-) Tosin tilanne ei meillä kestänyt kovin pitkään.
Koin itse, että jouduin vastaamaan raskaan työpäiväni päätteeksi yksin kaikista kotitöistä, sekä lastenhoidosta että siivouksista, ruoanlaitoista, pyykkihommista jne, mieheni kuluttaessa iltaansa joko sohvalla tv:tä tuijotellen tai harrastustensa/ystäviensä parissa. Olin sitten iltaisin tosi väsynyt ja KATKERA miehelleni siitä että hän ei auttanut minua, vaikka monesti kauniisti häntä pyysin (ja jos rehellisiä ollaan, joskus myös rumasti komensin). Sitten kun hän iltasella kävi ehdottelemaan seksiä, suutuin, otti kerta kaikkiaan päähän että hän kehtaa tulla pyytämään palveluksia itselleen, kun ei itse auta minua missään! Vai vielä pitäisi pussitkin tyhjentää! Näin minä koin asian. Haluttomuuden syynä ei siis ollut niinkään väsymys, vaan katkeruus.
Jouduimme tavallaan oravanpyörään, mitä enemmän hän vonkasi, sitä enemmän minua ärsytti ja sitä enemmän pihtasin. Ja sitä enemmän hän vonkasi.
Tilanne raukesi meillä siihen, että kerroin suoraan miehelleni, mitä minä ajattelen. Eli että en yksin jaksa, ja katkeranan ja väsyneenä ei seksiasiat oikein jaksa kiinnostaa. Pyysin häntä huomioimaan minutkin, ja auttamaan tarvittaessa, ja lupasin sitten huomioida hänetkin. Ja pidin lupaukseni, vaikka aluksi enimmäkseen hänen mielikseen; kummasti ne omatkin halut sitten vähitellen palasivat kun pääsi "makuun". Pikku hiljaa tilanne sitten korjautui kun olimme saaneet asiat puhuttua läpi. Nyt seksi taas maistuu ;-)
Voisiko vaimollasi olla samanlainen tilanne, eli että hän on mielessään katkera ja väsynyt, ja siksi haluton, mutta ei uskalla tunnustaa sitä sinulle?
Just tätä näkökulmaa minkäkin ajoin takaa. Kiitos.
Suuri kiitos kaikille vastanneille. Olin tosi ilahtunut kun sain teiltä aitoja ja rehellisiä vastauksia. Tuntui hyvältä lukea ajatuksianne kun niistä välittyi aito myötäeläminen.
Silloin kun kirjoitin tuon viestini, olin aika äkäinen koska edellisenä iltana oli ollut juuri tuollainen "seksiriita" ja tuntui siltä että kaikki menee taas sitä samaa iänikuista kaavaa eikä mikään ikinä muutu. Sain vastauksistanne hyviä ajatuksia. Esimerkiksi puhuminen jonkun muun kanssa tuntuisi kyllä ihan hyvältä ajatukselta ja varsinkin niin että ainakin ensin yksin ilman vaimoa. En usko että vaimo haluaa puhua muidenkaan kanssa tuosta ongelmastamme. Voi tietysti olla että haluaisikin, mutta mistä sen tietää kun ei kerro. Toinen ihan hyvä pointti oli tuo että ottaa vähän lomaa lapsista. Sitä ollaan kyllä kokeiltukin silloin tällöin, eli viedään lapsen hoitoon ja käydään illanvietossa jossain. Ne ovatkin ihan hyviä hetkiä, mutta valitettavasti seuraavana päivänä on taas arki ja samat kuviot jatkuu. Yhteinen harrastus olisi myös varteenotettava asia. Se on käynyt joskus itselläkin mielessä mutta on vaan jäänyt jostain syystä. Täytyy yrittää ehdottaa tuota vaimolle.
Tuo elämän pyöriminen kodin ympärillä tuntuu vähän kaukaiselta ajatukselta Olemme molemmat työelämässä ja lapset ovat hoidossa päivisin. Kotityöt tehdään jos ei nyt aivan tasan puoliksi niin kuitenkin niin että molemmat tekevät ilman eri pyyntöä. Olihan meillä joskus "aikoinaan" tuostakin keskustelua ja korjasinkin silloin "moraaliani" kotitöiden suhteen. Kuten tuossa alkuperäisessä viestissäni sanoin, luulen että hän on kyllästynyt minuun eikä enää halua minua seksuaalisesi. Ollaan kyllä useinkin lähekkäin, halaillaan ja suukotellaan mutta seksi on se joka tökkii. Seksiäkin meillä kyllä on mutta se on juuri sitä että toinen tekee selväksi että hän antaa siksi että sopu säilyisi. Kyllä minä todellakin koen itseni nöyryytetyksi kun minun täytyy vongata seksiä ja sitten kun saan sitä niin tulee syyllinen olo koska toinen vain "antaa" ja itse "tyydyttää itsensä" naiseen.
Seksi on minulle tosi tärkeä asia elämässä. Olen seksuaalinen ihminen. Voi kuulostaa kliseeltä mutta seksuaalisuus on todella iso osa minuuttani. En voisi kuvitella elämää ilman seksiä. Jos olisin yksin niin tyydyttäisin itseni (noh... niinhän teen nytkin) ja kun minulla on kumppani niin en kestä katsoa vierestä "seisovaa pöytää" ja olla koskematta. Eli suhteessa ollessani lähden kyllä siitä että seksiä harrastetaan. Seksissä haluan kokeilla uusia asioita ja ehdottelenkin niitä vaimolle. Joihinkin hän suostuu ja joihinkin ei. Sekin minua vähän "hämää" että hän tuntuu kyllä nauttivan seksistä silloin kun sitä harrastetaan. Voihan tietysti olla että hän teeskentelee (en haluaisi uskoa niin). Joskus aikojen alussa kysäisin häneltä että oliko hän koskaan teeskennellyt kanssani ja hän sanoi että oli pari kertaa. Keskusteltiin sitten siitä ja sanoin että minusta se on vähän niinkuin valehtelemista. Jos hän ei nauti niin sehän kertoo minulle että minun pitäisi tehdä jotain toisin, mutta jos luulen hänen nauttivan niin enhän voi koskaan korjata mitään kun en tiedä tekeväni väärin.
Kiitos vielä erikseen Arjalle keskustelutarjouksesta. En luullut sitä "tarjoukseksi". Ymmärsin kyllä heti mitä tarkoitit ;D Voisinkin lähetellä sinulle postia kunhan saan itsestäni irti. Ja aika hyvin arvasit minkälainen olen. Nuorehko on tietysti laaja käsite :)
Hyvää kesää kaikille ja kiitos vielä kommenteista!
Oletko varma, että sää saat vaimosi syttymään?Siis tarkoitan esileikkiä. Se kun tuppaa teiltä miehiltä unohtuvan täysin joskus... :)
Kuules SINA!!!!Kuulostaa siltä, että olet unohtanut sen mitä nainen haluaa. Ei nainen halua puhua seksistä sen enempää kuin mieskään. Se tahtoo actionia. Jotain uutta mikä tuo taas sen ihanan mahanpohjakutinan tunteen niinkuin silloin alussa. Tee jotain ulkonäöllesi, varaa aika tantraseksi -kurssille, osta jotain ihania lahjoja, hiero aromaattisella öljyllä rakkaasi selkää ja supise korvaan jotain sexyä. Älä ahdista ahdistunutta ja kaiva lapiolla sitä mitä ei haluta kaivettavan. Himoitse vaimoasi silmilläsi ja kehu seksikkääksi ja kauniiksi. Ole intohimoinen kuin espanjalainen rakastaja. Sitä naiset haluaa, ei mitää niuhoittamista. Jos haluat niuhoittaa, pue samalla hame päälle ja katso sitten kiihottaako vaimoasi. Tai jos mikään muu ei auta mielikuvituksen käyttöönoton jälkeenkään...niin menkää yhteiselle reissulle jonnekkin ILMAN LAPSIA. Vaimosi saattaa olla vaan pirun väsynyt tähän arkiseen p..kaan maailmaan ja silloin se on hiukka vaikeaa kiihottua ja rakastella vaikka rakastaakin!
Tarvitsetko lisää neuvoja??Olinko liian kova? Tarkoitus oli hieman ravistella! :)
En osa neuvoa siihen kysymykseen että miksi hän ei halua seksiä mutta minulla olisi pieni idea jolla vaimosi voisi rauhoittua. Hän näyttää olevan kireällä päällä ehkä stressin takia, ehkä hänellä on vaikeuskia töissä tai muuta sellaista. Tai ehkä vaan sen takia ko ei ole muuhun aikaa ´kuin lapsiin ja sinulle. Ehkä hän kaipaa piristystä, rauhaa ja lepo. Ajattelin vaan että joku päivä voisit vaikkapa yllätä häntä, useinkin kannattaa varmaan tehdä sillai. Teet hänelle vaikkapa jonkun illallisen kynttilänvalossa, hiero häntä, pidä sylissä. Viekää lapset hoitoon ja viettäkää iltaa vain kehdestaan. Mutta kaiken sen aikana kun oletta kahdestaan yritä olla näyttämättä hänelle että haluat jotain palkkioksi. Kuuntele häntä, kysele päivän kuulumisia jne. Varmaan vaikeata mutta yritä häntä edes jollain tavalla mielyttää. Ehkä hän on kyllästynyt samaoihin asioihin joita hänen pitää hoitaa päivittän. Suomalainen mies harvoin ostaa kukkasia mutta esim ruusuilla voisin joku päivä häntä yllättä ihan muuten vaan. Yritä keksiä aina jotain uutta tekemistä mitä harvoin teette. Katsotte vaikkpa leffan KAHDESTAAN. on varmaan vaikeata olla kahdestaan kun on lapsia mutta jos vaan mahdollista niin hoitoon niitä kannattaisi silloin tällöin viedä vain itseänne takia...mieti asiaa....
Olet herttainen ajattelija ja on kaunista että ymmärrät teitä molempia, itseäsi ja vaimoasi. Se jo itsessään on iso asia teidän molempien hyväksi. Mutta sen tiedän minäkin, että jos seksiä ei halua, niin ei kerta kaikkisesti halua. Toisaalta, jos sitä oikein haluaa, siitä tulee sellainen pakkomielle, että jossain välissä tapahtuu jotakin, repeäminen.
Vaimosi on ymmärtänyt parisuhteen hiukan väärin? Hänenkin kuuluisi tulla sinua vastaan niin, että tietää tekevänsä sinutkin tyytyväiseksi edes dilloin dällöin. Sinä puolestaan voit harrastaa masturbaatiota kaikessa rauhassa, jäämättä kiinni siitä koskaan, tietty. Ehkä se on paras neuvo, mitä voi sanoa olematta manipuloiva mihinkään suuntaan.
...tää viesti nyt tulee hiukka myöhässä joten toivottavasti käyt lukemassa tämän.sun tarinan olis voinut kirjotta mun mies.ltoivottavasti hänellä ei oo yhtä paha olla ku sulla.se ero meidän tarinassa on ,et me ollaan puhuttu asiasta ja minä oon vielä lasten kanssa kotona.samoin mun mies on pääsääntösesti reissuhommis viikot.elikkäs mulla on mennyt halut omaan sen takia koska minä oon yksin 3pienen lapsen kans kotona,hoidan kaikki yksin.yöt oon nukkunu 4vuotta huonosti jne.mullakin on morkkis siitä kun en halua,mut jos mä saan pienen hetken illasta omaa rauhaa mä en halua käyttää sitä seksiin...mä haluan edes hetken ajan olla ettei kukaan vaadi multa mitää..miks mun pitää antaa koko ajan jotain jollekki? oliskohan sun vaimolla samanlaisia aatoksia? meidän seksi elämään auttaa ainoastaan kahden keskinen aika ilman lapsia...eli yritä järjestää aikaa teille kahdelle niin paljo ku mahdollista
kotityöt? Onko vaimosi harteilla kotityöt ja lastenhoito?